Parmesaania enemmän kuin jauhoja

Olen tehnyt joskus aikaisemminkin parmesaanikeksejä, mutta tämän ohjeen nähtyäni tajusin, mikä niissä oli pielessä. Aivan liian vähän parmesaania. Tässä ohjeessa ainesosat ovat oikeammassa suhteessa toisiinsa: parmesaania enemmän kuin jauhoja.

Mainitsinko jo, että rakastan parmesaania?

Parmesaanikeksit

2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl seesaminsiemeniä
3 dl parmesaaniraastetta
120 g huoneenlämpöistä voita
2 kananmunaa
(2tl vettä)

Pinnalle
n. 1 dl parmesaaniraastetta

Ota voi huoneenlämpöön. Sekoita kulhossa jauhot, seesaminsiemenet ja parmesaaniraaste. Nypi huoneenlämpöinen, kuutioitu voi muiden aineiden joukkoon. Lisää kananmunat ja sekoita taikinaksi. Lisää tilkka vettä, jos tuntuu, että taikinaa ei pysty muotoilemaan muuten. Muotoile taikinasta pötkö (halkaisija noin 3 - 4 senttiä), kääri se kelmuun ja nosta jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Leikkaa pötköstä 1 - 2 sentin paksuisia viipaleita. Nosta viipaleet pellille ja ripottele päälle parmesaaniraastetta. Paista 225-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia. Ole tarkkana paistoajan kanssa, sillä keksien tarvitsee saada pintaan vain aavistus väriä. Säilytä kannellisessa rasiassa jääkaapissa. 

Resepti bongattu Ruokahommista.

--

Ajattelin, että ehkä minun ei pitäisi sanoa siitä kipeästä hampaasta enää mitään. Joka kerta kun olen mainostanut paranemista, olen joutunut suunnilleen seuraavana aamuna soittamaan hammaslääkärille. Tässä otteita hampaan ja sen terveydentilan ympärillä pyörivästä elämästäni.

- Epäilen, että hammaslääkäri tallentaa kohta numeroni puhelimeensa nimellä "Älä vastaa".
- Työkaverit ehdottivat, että antaisin vetää sen kipeän hampaan pois ja tekisin siitä kaulakorun. Kerroin tämän hammaslääkärille, joka totesi, että ei siitä enää kovin nättiä korua saa. Työkavereilla oli tähänkin vastaus: kasta se hammas kultaan ja tee siitä sitten kaulakoru.
- Eräs työkaverini epäili, että olen ollut edellisessä elämässäni hammaskeiju. Itse kyllä luulen, että olen ollut ennemminkin hammaspeikko ja nyt minua rangaistaan.
- Näin unta, jossa hammaslääkäri sanoi minulle, että hammas on vedettävä irti. Minä huusin, että sitä ei vedetä pois, sillä siihen on mennyt jo niin paljon rahaa.
- En edes uskalla ajatella, mitä nämä viikoittaiset (tai jopa useammin tapahtuvat) hammaslääkärissä käynnit tulevat maksamaan (note to self: harkitse ensi kerralla, haluatko todella mennä yksityiselle). Olisihan sitä palkkaa ollut ihan kiva käyttää johonkin muuhunkin kuin asuntolainaan ja hammaslääkäriin. (Niin ja maanantaiseen autohuoltoon, ihanan kallista.) Toisaalta jos se hammas on koko ajan kipeä, en pysty syömään, joten silloin ei mene paljon rahaa ruokaankaan.

Mutta ei vaivuta epätoivoon. Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!