lauantai 30. kesäkuuta 2012

2 x museo Tallinnassa

Tallinnassa tutustuin kahteen minulle uuteen museoon ja ajattelin vinkata niistä teillekin, jos sielläpäin liikutte.

 "Täällä ei ole mitään" luki KGB:n radiohuoneen ovessa neuvostoaikana.

Majoituimme hotelli Virussa ja viimeisenä päivänä päätimme osallistua aamupalan jälkeen kierrokselle, joka järjestettiin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan KGB-museoon. Virussahan pääsee hissillä vain toiseksi ylimpään kerrokseen, sillä neuvostoaikana ylimmässä kerroksessa eli 23. kerroksessa sijaitsi "hotellin johtajan huone" eli KGB:n tiloja. Turistit toivat rahaa, mutta olivat myös niin vaarallisia.

Parvekkeelle oli pääsy kielletty, sieltähän olisi voinut nähdä kaikkea salaista.

Opastettu kierros oli hauska ja sopivan kevyt. Opas sanoikin, että Virun KGB-museossa halutaan tuoda esille nimenomaan neuvostoajan järjettömyyttä. Ja aika uskomattomalta hotellin meno kyllä kuulostikin: mikrofoneja huoneissa ja jopa ravintolan lautasissa, kerrosvalvojat, jotka kirjasivat kaikkien vierailijoiden liikkeet ylös, salakuunteluhuone ylimmässä kerroksessa... Mitään valtavan syvällistä neuvostoaikaan pureutumista ei siis kannata odottaa. Minulle nimenomaan erilaiset tarinat tekivät museosta kiinnostavan.


Museoon pääsee vain opastetuilla kierroksilla. Tunnin kestäviä kierroksia järjestetään päivittäin, ja niille voi ilmoittautua Virun vastaanotossa.


Toinen uusi museotuttavuus oli käsittääkseni ihan vastikään avattu Lentosatama (Lennusadam, Seaplane Harbour). Vesitasohalleihin rakennetussa museossa pääsi muun muassa kömpimään sukellusvene Lembitin uumeniin, ajelemaan vesitasosimulaattorilla ja kuvauttamaan itsensä vanhoissa merimiesvetimissä. (Museon kuvausolosuhteet olivat aika haastavat, joten mitään huippuotoksia nämä eivät ole.)


Lentosatamaan ei hirveän hyvin pääse julkisilla, ja koska satoi aivan kaatamalla vettä, nappasimme hotellin edestä taksin. Taksimatka maksoi meiltä neljältä hurjat 6,6 euroa :).


Loppuun vielä muutamia kuvia Virun 22. kerroksen parvekkeilta. Tuo kontrasti eri puolilta taloa otettujen kuvien välillä on kyllä aika suuri. Punatiilisiä kattoja ja kirkontorneja toisella puolella, moderneja lasikuutioita toisella.






torstai 28. kesäkuuta 2012

Suolaiset rahkaletut

Nyt ne, joilla on vielä viimesyksyisiä sieniä pakastimessa, voivat huutaa hep (ja testata näitä lettuja). Ja ne, jotka ovat jo varastonsa tyhjentäneet, mutta aikovat ensi syksynä sienestää lisää, voivat laittaa reseptin muistiin.


Hämeen Sanomissa oli keskiviikkona sienirahkalettujen ohje. Olen aikaisemmin paistanut vain makeita rahkalettuja,  joiden koostumus ja maku on mielestäni ollut tosi hyvä. Lisäksi ne ovat älyttömän helppoja tehdä. Suolainen versiokin pääsi siis välittömästi testattavaksi.

Viime viikonloppuna Tallinnan reissulla söin pitkästä aikaa blinejä, joten lettujen lisukkeiksi päätyneiden punasipulisilpun ja wasabilla maustetun ranskankerman inspiraatiota ei tarvitse kaukaa etsiä. Oikeasti olisin halunnut piparjuuritahnalla maustettua smetanaa, mutta ensin lähikaupassa ei ollut smetanaa ja sitten tajusin, että ei minulla ole piparjuuritahnaakaan enää kotona. Oikaisin siis vähän. (Eikös se wasabikin jotain piparjuurta ole? Minulla on tässä kohtaa sivistyksessä aukko.)

Voimakkaan makuiset suppilovahverot sopivat lättyihin hyvin. Niiden maku ehkä vähän pehmeni, mutta ne maistuivat silti selvästi. Jos lättyihin ei halua niin voimakasta sienien makua, kannatttaa ehkä käyttää jotain miedomman makuisia sieniä. Varmasti näihin siis muutkin kuin suppilovahverot sopivat.

Tai jos ei sienistä välitä, niin mikä estää tekemästä näitä ilman. Vähän niin kuin yksinkertaistettuja blinejä. Silloin lisukkeena voisi tarjoilla vaikkapa smetanaa ja jotain kalaa.

Sienirahkaletut 
(n. 12 pientä lettua)

1,5 dl reiluiksi paloiksi pilkottuja sieniä (esimerkiksi suppilovahveroita)
250 g rahkaa
4 munaa
1/2 tl suolaa
1 dl tattarijauhoja tai vehnäjauhoja (laitoin täysjyvävehnäjauhoja)

Lisäksi
sipulia
wasabilla maustettua ranskankermaa

Kuullota sieniä pannulla ja jätä ne sitten jäähtymään. Sekoita taikinan aineet ja anna turvota hetki. Lisää taikinaan sienet. Paista taikinasta lettupannulla keskilämmöllä pieniä lettuja. Tarjoile sellaisenaan tai esimerkisi punasipulisilpun ja wasabilla maustetun ranskankerman kanssa.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Aurinkoinen eväsretki Katariinanlaaksoon


Perjantaiaamuna suuntasimme Tallinnassa ensimmäiseksi käsityötukku Karnaluksiin... Toimistotalossa sijaitsevaan sokkeloiseen liikkeeseen piti soittaa ovikelloa, jotta pääsi sisään. Onneksi meitä oli varoitettu, että paikka ei mainosta ulkopuolella millään suurilla kylteillä, joten tiesimme etsiä pikkulappusta ovenpielestä.

Harhailimme ystäväni kanssa täpötäysien hyllyjen välissä aikamme. Mies kulki perässä ja huokaili. (Huokailu on siis tässä kohtaa hieman kaunisteltu ilmaisu.) Kiersin lankapuolen vain nopeasti läpi, enkä ostanut sieltä mitään. Puikkoja kyllä tarttui mukaan muutamat. Lisäksi hankin palan paksua huopaa, puunappeja ja leikkuualustan, jonka päällä voi kätevästi leikata esimerkiksi kirjansivuja tai kangasta. Aikaa ja varsinkin rahaa olisi tuolla saanut kulumaan paljon enemmänkin, mutta se auttoi vähän, kun tiesi suunnilleen mitä tarvitsee :).


Käsityötarvikevarastojen täydentämisen jälkeen haimme kaupasta kassillisen ruokaa ja matkustimme ratikalla kauniiseen Kadriorgin eli Katariinanlaakson puistoon piknikille. Lauantaista lähtien ilma on ollut niin kurja, että on melkein vaikea uskoa, miten aurinkoista perjantaina oli.











Kadriorgin puistossa olisi sijainnut myös taidemuseo Kumu. Siellä vierailu jäi nyt toiseen kertaan, kun kaunis sää houkutti viettämään aikaa ulkosalla.


Opin muuten reissussa, että Tallinnan punaiset ratikat ovat peräisin Itä-Saksasta Erfurtista. Näitten sinisten alkuperästä en nyt enää ole ihan varma. Ne saattoivat olla uutena Tallinnaan hankittuja. Matkailu avartaa :).

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

You have reached the sky


Vaikka olen käynyt Tallinnasta useasti (ensimmäisen kerran joskus yhdeksänkymmentäluvulla), löytyy sieltä yleensä aina jotain uutta nähtävää. Torstaina ja perjantaina oli mahtava auringonpaiste, lauantaina sitten satoikin vastapainoksi aivan kaatamalla vettä. Hotellin vastaanotosta saadusta vihkosesta bongasimme heti saavuttuamme, että Tallinnan televisiotorni on remontoitu ja avattu taas yleisölle. Sinne siis.



Tornille pääsee kätevästi Virukeskuksen alla olevasta bussiterminaalista esimerkiksi linjalla 34A. Bussipysäkki, jolla jäädään pois, on nimeltään Teletorn. Me saimme bussissa apua mukavalta naiselta, joka neuvoi meitä jäämään oikealla pysäkillä. Tunnin voimassa oleva bussilippu maksaa euron, ja niitä saa ostaa esimerkiksi R-kioskeista (sellainen löytyy myös terminaalista). Neljällä eurolla saa vuorokauden voimassa olevan lipun, eli sellainen kannattaa ilman muuta ostaa, jos aikoo muuallekin matkustaa bussilla, trollikalla tai raitiovaunulla.


Tornin lattiassa oli kivoja ikkunoita. "Alla 169 metriä tyhjyyttä", sanoi teksti. Mies hyppäsi heti rohkeasti ikkunan päälle seisomaan.
 

Tornissa oli paljon tuollaisia interaktiivisia näyttöjä, joiden avulla pääsi tutustumaan muun muassa Tallinnassa asuviin ihmisiin ja heidän asuntoihinsa sekä virolaisiin saavutuksiin eli huippujen huippuihin. Lapsille näytti olevan myös monenmoista aktiviteettia ja heitä olikin tornissa aika paljon. Ja tietysti siellä heilui myös Teletornin maskotti, vihreä antennipäinen mies.



Kerrosta ylempänä sijaitsee televisiotornin ravintola ja ulkoterassi. 





Televisiotornin antenni yltää 314 metriin.


Sisäänpääsy torniin maksoi seitsemän euroa. Yhdeksän euron yhdistelmälipulla olisi päässyt torniin ja viereiseen kasvitieteelliseen puutarhaan. Uudistettu torni on avattu yleisölle vasta tänä keväänä, joten kannattaa varautua jonottamaan hieman. Me tosin jouduimme odottamaan ylös pääsyä vain noin 10 minuuttia.


Uskaltauduin minäkin sitten lopuksi tuollaisen ikkunan päälle seisomaan. Hui.


Alakerran kauppa oli hauskasti valaistu.

Lisää tietoa kiinnostuneet löytävät helpoiten Teletornin suomenkielisiltä sivuilta.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Laiva on lastattu

Minä suuntaan etelänaapuriin, ja ainakin nyt kelit näyttäisi olevan aikas kohdillaan. Hyvää juhannusta kaikille!


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Varrastettua ananasta grilliin

Oikeastaan minun pitäisi olla tällä hetkellä pakkaamassa laukkuja huomista reissua varten, mutta en malta olla jakamatta tätä yhtä reseptiä kanssanne. Nämä colalla marinoiduista kasviksista ja halloumista kootut vartaat sopivat mainiosti vaikka juhannuksena grillattaviksi. Se, mikä tekee näistä vartaista aivan ylihyviä, on tuore ananas.


Varoitus jo etukäteen, sillä tämä resepti on vähän summittainen. Marinadi on tehty Annan ohjeella, ja Anna puolestaan on saanut sen veljensä vaimolta (muistaakseni). Sunnuntaina kyttäsin vieressä, kun Anna marinadin teki, ja kirjoitin ylös aineksia ja määriä edes suunnilleen. Kasviksiakin voi tietysti vaihdella maun mukaan, eikä niiden ole pakko olla juuri näitä, mitä meillä sattui olemaan. Esimerkiksi lohkottua sipulia olen joskus itse käyttänyt. Mutta ehkäpä tämä resepti kaikessa epätäydellisyydessäänkin inspiroi jotakuta :).

Vartaisiin 

paprikaa
kesäkurpitsaa
tuoretta ananasta
halloumia (kokeilin tällä kertaa Arlan Grill cheeseä, se oli hyvänmakuinen ja pysyi grillattaessa kasassa huomattavasti halloumia paremmin) 

Colamarinadi

 
(Ainekset noin-mittoja, joten kannattaa maistella tehdessä. Tällä annoksella marinoi aika ison läjän kasviksia.)
1,5 dl colaa
0,5 dl öljyä
0,5 dl balsamicoa
2 - 3 rkl sweet chili -kastiketta
2 - 3 rkl soijaa

Lisäksi tarvitset
varrastikkuja
jonkinlaisen grillin

Pilko kasvikset vartaisiin sopiviksi paloiksi ja laita ne suureen minigrip-pussiin tai astiaan, jossa on tiivis kansi. Sekoita marinadin aineet keskenään ja kaada se kasvisten päälle. Sulje pussi (tai astian kansi). Kääntele niin, että marinadia leviää kaikkiin paloihin. Anna marinoitua vaikkapa muutama tunti ja kääntele pussia välillä.

Leikkaa juusto paloiksi ja kokoa vartaat. Grillaa niin kauan että juusto saa väriä ja kasvikset hieman kypsyvät. Nauti sellaisenaan tai esimerkiksi grillatun lihan seuralaisena.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Yrttitarhan satoa: mansikkamojito

Taisin jo viime kesänä paljastaa, miksi puutarhassani kasvaa minttua. Mojitojen tekoa varten tietenkin. Joskus ulkomailla olen kyseisestä juomasta nauttinut myös mansikkaisen version, mutta mieleen ei ole tullut, että sellaisen voisi tehdä myös kotona. Ennen kuin nyt.

Onkos teillä takataskussa muita hyviä versioita mojitosta? Pastanjauhajat ovat ainakin tehneet mustikkamojitoja, ja niitä pitääkin ehkä kokeilla seuraavaksi. Suorastaan vaadin teitä jakamaan kaikki mojitoideanne :). Lupaan, että parhaat niistä pääsevät testattaviksi.


Mansikkamojito

noin kymmenen mintunlehteä
2 tl ruokokidesokeria
puolikkaan limetin mehu
5 cl vaaleaa rommia
6 mansikkaa
jäämurskaa
kivennäisvettä

Laita lasin pohjalle mintunlehdet, sokeri ja limetin mehu. Hiero seosta esimerkiksi lusikalla, jotta mintunlehdistä irtoaa makua. Minä tein tämä Jamie Oliverin Flavour Shakerilla, mainio työkalu :).  Lisää rommi. Murskaa mansikat vaikkapa haarukalla ja lisää ne lasiin. Sekoita. Täytä lasi jäämurskalla ja kaada lopuksi päälle kivennäisvettä. Sekoita uudestaan. (Toki voit tehdä koko homman vaikkapa blenderilläkin, mutta minä en halunnut mansikoista ihan sosetta.) Istu auringossa ja nauti. Tai vaihtoehtoisesti istu sohvalla, katso Myytinmurtajia ja kiitä onneasi, ettet ole ulkona sateessa. Niin me teimme.

PS. Eija ja Anna, olen pahoillani, että tämä tuunattu versio mojitosta keksittiin vasta sunnuntaina. Lupaan kuitenkin tehdä tätä teillekin vielä joskus!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Tiramisu raparperista


Pari viikkoa sitten tutkailin Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirjan raparperiohjeita ja törmäsin raparperitiramisuun. Ohje kuulosti niin houkuttelevalta, että sitä oli pakko päästä testaamaan. Tänään meillä oli ruokavieraita, jotka pääsivät koekaniineiksi. Tiramisu sai vierailta hyväksyvän arvion ja itsekin tykkäsin. Ihanan kirpeä, tilkalla alkoholia maustettu raparperi ja pehmeän makuinen mascarpone ovat aika kiva makupari. Eikä ollut vaikea tehdä.




Tiramisu raparperista

tiramisukeksejä (savoiardi tai ladyfinger)

Täyte:
noin 5 dl raparperinpaloja
3/4 dl vettä
1/2 dl sokeria (tai maun mukaan)
(2 rkl tummaa rommia tai mantelilikööriä, itse laitoin Strohia)
250 g mascarponea
2 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
kookoshiutaleita, kaakaojauhetta
sitruunamelissan tai mintun lehtiä

Kiehauta raparperinpaloja vesitilkassa, kunnes ne pehmenevät. Mausta sokerilla ja anna jäähtyä. Halutessasi voit lisätä mausteeksi myös tilkan vahvaa alkoholia. Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista mascarpone ja lisää se kermavaahdon joukkoon. Mausta seos sokerilla ja vaniljasokerilla.

Lado tarjoiluastiaan kerroksittain tiramisukeksejä, raparperihilloketta ja kerma-tuorejuustoseosta. Mikäli valitset laakean astian, näistä aineksista riittää yhteen kerrokseen. Itse tein tiramisun tuollaiseen pieneen vuokaan, ja siihen tuli kaksi kerrosta kaikkia.

Anna tiramisun vetäytyä jääkaapissa pari tuntia, jotta keksit mehustuvat. Sirottele pinnalle esimerkiksi kookoshiutaleita tai siivilöi kaakaojauhetta ja koristele yrtinlehdillä.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Raitamekko (minä ompelin!)

Ompelin viime viikonloppuna äitin varastosta löytyneestä raidallisesta trikoosta mekon, joka onnistui suorastaan yli odotusten. Sitten alkoi vaikea osuus: mekosta piti saada julkaisukelpoisia kuvia blogiin. Mies suostui eilen räpsimään muutaman kuvan, mutta ei jaksanut kauaa kuunnella loputonta ohjeistustani ja heitti pyyhkeen kehään muutaman epätarkan / tyhmä ilmeen / läskiltä näyttävän kuvan jälkeen. Hanna-Kaisa oli tänään vähän kärsivällisempi, vaikka malli oli aivan yhtä huono. Viihdyn huomattavasti paremmin itse kameran takana.

Kalvetkaa siis kaikki huippumallit, täältä tulee sellaisia poseerauksia että oksat pois :). Ja huomioikaa arvoisat lukijat, että nämä ovat niitä edes jotenkin julkaisukelpoisia kuvia. Suurimman osan heitin suoraan tietokoneen roskakoriin.


Mutta jos nyt yritän päästä kuvattavana olemisen aiheuttaman järkytyksen yli ja itse asiaan: mekosta tuli mielestäni tosi kiva. Jopa raidat menivät kohdalleen kuin itsestään. En hirveästi tee vaatteita, sillä niissä menee yleensä aina jotain pieleen. En jaksa sitä loputonta sovitusta, ompelua, sovitusta, purkua, langan puolaamista, ompelua, silittämistä, sovitusta...

Surautin tämän mekon saumurilla. Tosin nopeammin se olisi varmaan sujunut ompelukoneella, sillä äitin kanssa aika kauan saatiin pakertaa, että saumurin tikistä tuli edes siedettävä.


Tästä viimeisestä oli jo pakko leikata pää pois :). Tuo mekon etukappaleeseen tehtävä solmu vaati hieman aivojumppaa, mutta loppujen lopuksi se olikin aika yksinkertainen.


Raitamekon ohje Suuresta Käsityölehdestä 2/2012. Mitäs sitten ompelisin?

PS. Katselen täällä samalla Espanjan peliä Irlantia vastaan. El Niño on kyllä edelleen ihana. Ja teki se jonkun maalinkin.
PPS. Miten uuden Sookie Stackhouse -kirjan saapuminen voi kestää näin kauan? Ensin tilauksessa luki "Tilausta pakataan" varmaan kaksi viikkoa ja nyt se on muka ollut jo viikon toimitettuna, mutta ei vaan näy.  Olen käynyt joka päivä toiveikkaana postilaatikolla. Onneksi olen päivisin töissä, muuten alkaisin varmaan väijyä postinkantajaa.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Taivaassa tehtyjä tulitikkuja?


Puikko hukassa -blogissa oli tehty joskus aikaa sitten koristeltu jouluisia tulitikkuaskeja. Olin innoissani, kun tajusin tuon match-sanasta muodostuvan sanaleikin... Pienet ne on ilonaiheet :). Ajattelin silloin heti, että tuota ideaa olisi kiva hyödyntää jossain hää- tai kihlajaislahjassa.


Ajatus piiloutui silloin jonnekin aivojeni perukoille. Nyt keväällä, kun työkaverini Paula meni naimisiin, oli aika toteuttaa idea. Tällainen siitä sitten tuli. Eikä me nyt ihan pelkkää tulitikkuaskia annettu lahjaksi, vaan tuonne rasiaan oli kätevä piilottaa porukalla hankittu lahjakortti. Onnittelut siis vielä kerran tuoreelle hääparille!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...