torstai 31. tammikuuta 2013

Pipo on pääasia


Pääsin joululomalla selailemaan Pipo on pääasia -kirjaa, ja totta kai sieltä piti heti jotain mallia päästä kokeilemaan. Kirjan kannessakin komeili tämä Kajen-malli, joka näytti minusta hauskan erilaiselta tavalta tehdä pipo. Äitin lankavarastosta löytyi vielä lankaa, joka tiheytensä ja puikkokokonsa puolesta suurin piirtein kävi ohjeeseen. Ideana oli siis se, että saisi neuloa suoraan ohjeen mukaan, eikä tarvitsisi alkaa säätämään silmukkamääriä ohuemmalle tai paksummalle langalle... Jep.

Hyvästä ennakoinnista huolimatta jouduin neulomaan tuon ainaoikein-reunuksen varmaan kolme kertaa, ennen kuin piposta tuli sellainen, että se pysyi päässä. Onneksi se oli nopeasti tehty. Ja purettu.

Alkuperäisessä ohjeessa tehtiin lisäyksiä koko matka (reunus neulottiin siis ylhäältä alaspäin), ja piposta oli ilmeisesti tarkoituskin tulla aika löysä, tai ainakin se näytti kuvassa sellaiselta. Minun päässäni ensimmäinen versio kuitenkin oli niin pieni ja löysä, että se olisi varmaan lähtenyt lentoon tuulen mukana. Niinpä tein lisäyksiä vain ensimmäisillä kierroksilla ja jatkoin reunusta reilusti pidemmäksi kuin ohjeessa käskettiin.

Novita Luxus Cloud oli ehkä vähän liian lötkö lanka tähän malliin... Enkä ole kyllä ihan varma tuon värinkään sopivuudesta minulle. (Onpa kivaa, että vaivaudun tänne blogiin asti esittelemään käsityötä, johon en edes ole kovin tyytyväinen. Mutta Pipo on pääasia -kirja vaikutti kivalta, olisin voinut sieltä useammankin mallin toteuttaa. Selatkaa ihmeessä jos saatte käsiinne.)


Kajen-pipo

Lanka: Novita Luxus Cloud, metsänvihreä
Puikot: sukkapuikos 4 mm ja 3,5 mm
Menekki: n. 60 g
Malli: Pipo on pääasia -kirjasta, ainaoikein-reunukseen tein hieman muutoksia

maanantai 28. tammikuuta 2013

Mantelikeksit ja niistä jalostettu jälkiruoka

Onpas jouluinen kuva, mutta menköön nyt... En viitsinyt leikata amaryllista pois, kun se on niin kauniin punainen :).


Tämä bloggari tuntee nyt itsensä todella aktiiviseksi ja ajan hermoilla olevaksi. Tämäkin postaus on roikkunut puolivalmiina melkein kuukauden, kuten ylläolevasta amarylliksesta ehkä voi päätellä. Mistähän voisi ostaa vähän energiaa ja jotain juttua, jonka avulla saisi aikaiseksi asioita? Siskollekin on pitänyt soittaa jo viikko, mutta muistan sen joka ilta vasta liian myöhään.

Leivoin jouluna (onko siitä oikeasti jo yli kuukausi?) mantelikeksejä. Uudenvuodenaattona ne jalostuivat mantelitiramisuksi. Eipä tuo taida paljon oikeaa tiramisua muistuttaa, mutta minusta tällaiset annosmaljoihin koottavat pikajälkkärit ovat oivallisia: näyttäviä ja helppoja kasata siitä, mitä kaapissa on. Amaretto on ihanaa, joten sitä tuli kaadettua sekä kekseihin että jälkkäreihin.

Amarettokeksit

340 g mantelijauhetta (halutessasi voit laittaa osan rouheena tai lastuina, minä jouduin korvaamaan osan vehnäjauhoillakin, kun ei ollut talossa tarpeeksi manteleita)
340 g sokeria
4 valkuaista
30 ml amarettolikööriä

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja mantelit varovasti sekoittaen. Lisää joukkoon amarettolikööri ja sekoita tasaiseksi.

Ota taikinasta leivinpaperille teelusikalla nokareita. Keksit leviävät uunissa, joten jätä niiden väliin tilaa. Paista noin 15 minuuttia tai kunnes keksit ovat kullanruskeita. Älä paista liikaa, sillä kekseistä tulee helposti kuivia.



Mantelitiramisu 
(noin 6:lle)

mantelikeksejä
n. 1 dl appelsiinimehua
2 dl kermaa
1 prk mascarponejuustoa
2 - 3 rkl sokeria (tai maun mukaan)
1 rkl amarettoa (tai maun mukaan)

Koristeeksi: mantelikeksimuruja ja suklaalastuja

Murenna jälkiruokakulhojen tai lasien pohjalle mantelikeksejä. Kostuta ne appelsiinimehulla. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita amaretto mascarponejuuston joukkoon, jotta juusto notkistuu hieman, ja lisää sitten kermavaahto. Lisää sokeria maun mukaan. Annostele kerma-mascarponevaahto maljoihin keksimurujen päälle. Peitä kulhot kelmulla ja laita jääkaappiin tekeytymään ainakin pariksi tunniksi.


--

Tämä oli muuten näköjään blogin 300. postaus. Todellakin hassua miten nopeasti aika menee, juurihan minä vasta aloitin.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Fifty Shades Darker


Olen ajatellut, että kirjoitan tänne blogiin vain kirjoista, joista pidän tai jotka koen muuten jakamisen arvoisiksi. Sanotaan heti aluksi, että Fifty Shades Darker ei varsinaisesti täytä kumpaakaan ehtoa. Mutta postaan siitä silti. Fiilikset ovat yhtä sekavat kuin ensimmäisen osan jälkeen. Vihasin, mutta kuitenkin vähän tykkäsinkin.

Minulla kesti melkein kaksi kuukautta saada kirja luettua. Kirjan alussa huvitin itseäni pelaamalla kuvitteellista Fifty Shades -bingoa: Oh my sanottu ensimmäisen kerran sivulla 11. Christian motkottaa Anastasialle siitä, että tämä ei ole syönyt sivulla 13. Christianin oma helikopteri mainittu sivulla 14. Christian pyytää Anastasiaa olemaan purematta alahuultaan sivulla 15. Sisäinen jumalatar, sivu 15. Christianin poikamainen hymy, sivu 17... Aika lailla mennään siis samoilla eväillä kuin edellisessäkin kirjassa. (Mutta täytyykö koko ajan käyttää täsmälleen niitä samoja sanoja kuvaamaan Christianin hymyä tai taitavia sormia tai seksuaalista vetovoimaa? Lukioaikainen opettajani olisi vetänyt kirjan täyteen punakynää ja kirjoittanut viereen tautofoniaa!) Mutta ei auttanut bingo eikä pitkä joululoma, tämä kirja ei vain edistynyt. Ehkä siksi, että se vain ärsytti minua niin suunnattomasti.

Fifty Shades of Grey -kirjan lopussahan Anastasia jättää Christianin. Mutta kuten ehkä arvata saattaa, ero ei ole pitkä. Christian ilmestyy takaisin Anastasian elämään, vaikka periaatteessa mikään ei ole muuttunut. Vai onko sittenkin? Christian vakuuttelee tajunneensa, että ei enää halua satuttaa Anastasiaa, vaan rakastaa tätä oikeasti. Sitten ajellaan vähän helikopterilla, syödään hienoissa ravintoloissa, ajellaan huvijahdilla, käydään juhlissa ja harrastetaan seksiä. Kaikki näyttää auvoiselta, mitä nyt pari naista Christianin menneisyydestä vähän vainoaa ja Anastasian pomo ahdistelee tätä töissä. Ja mitä nyt Christian on edelleen vähän kontrolloiva paskiainen. Mut hei, se on kokenut kovia ja se yrittää työstää ongelmiaan.

Tarkennetaanpa vähän: se ei ollutkaan kirja, joka minua ärsytti, vaan Anastasian hahmo. Hahmon nöyristely ja jatkuva anteeksipyytely ei vaan sopinut omaan ajatusmaailmaani pätkääkään.

Liekö sitten psykologinen vaikutus vai mikä, mutta kun pääsin kirjan puoleen väliin, se alkoi edetä nopeammin. Ärsyttävää myöntää, mutta kyllä haluan sen viimeisen osankin lukea. Olisihan se ihan tylsää jättää tarina kesken. Hankkiutuuko Christian eroon piiskoistaan, ja muuttaako hän Anan kanssa ihanaan rantataloon elämään säädyllistä perhe-elämää? Jää nähtäväksi.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kirjanteko-opissa

Eilen kursseilin päivän Oltavalla Kangasalla ja opettelin pitkäpistosidoksen tekoa. Samalla tuli opittua muutakin uutta, sillä värjäsimme ja kuvioimme kansinahan itse.


Olen tehnyt aikaisemmin yhden kirjan länsimäisellä sidoksella ystäväni opastuksella, joten mikään ammattilainen en tosiaankaan ole. Varmasti tosiharrastajan silmään tässäkin tekeleessä on kaikkea pientä huomautettavaa, mutta itse en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen.


Tykästyin pitkäpistosidokseen kyllä heti kerrasta. Tekeminen oli melko yksinkertaista ja lopputuloksesta oli tarkoituskin tulla vähän tuollainen rouhea. Sivujakaan ei leikattu, vaan ne revittiin.


Kansi koristeltiin sokkopainannalla. Kuviosta oli tosi vaikea saada kuvaa, mutta minun kirjani kannessa lukee siis "kevät kesä syksy talvi".


Vaikka pitkäpistosidoksen tekeminen on mielestäni yksinkertaisempaa kuin länsimaisen sidoksen, oli tässäkin silti useita työvaiheita. Huomasin myös, että sivujen repiminen ja erilaiset rei'ittämiset vaativat sormivoimia.


Pitkäpistosidoksella on myös mahdollista kuvioida kirjan selkämys. Me teimme tuollaisen aika perinteisen, mutta netistä löytyy kuvia esimerkiksi kirjoista, joissa pistoista muodostuu ristikkokuvio tai palmikko.


Ajattelin tätä mökille vieraskirjaksi. Että sori vaan äiti, nyt luultavasti näit jo tulevan äitienpäivälahjasi.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Nahkaa ja sidontaa


Tänään on opeteltu uutta: muun muassa nahan värjäämistä ja sokkopainantaa sekä pitkäpistosidoksen tekoa. Lopputulos on hieno! Maltan tuskin odottaa että pääsen kuvaamaan valmiin kirjan huomenna päivänvalossa.

Me aletaan nyt valmistaa vuohenjuustopastaa, sillä koko päivän näpräämisen jälkeen on vähän nälkä. Hauskaa lauantai-iltaa kaikille!

torstai 17. tammikuuta 2013

Kokista ja possua samaan pataan

Täällä innostuttiin pitkään kypsytetyistä lihoista oikein todenteolla, kun ensimmäinen kokeilu oli nin onnistunut. Kaupassa tuli vastaan maustamatonta possunniskaa, joten sitä sitten pataan seuraavaksi. Mielessä siinteli revitty possu, jota on tehty viime aikoina monissa blogeissa ja joka näyttää niin herkulliselta.


Porsaan kanssa pataan pääsi ikirakkauteni ja hampaideni tuhoaja numero yksi eli coca-cola. Ohje löytyi I love food -blogista, joka tarjoili samassa postauksessa useita eri marinadeja ja myös kivat yksityiskohtaiset ohjeet revityn possun tekoon.

Colapossu

1 sipuli (paloittele reiluiksi lohkoiksi)
4 valkosipulin kynttä (murskaa ja paloittele)
2 chiliä (poista siemenet ja paloittele)
5 dl colaa
1 rkl liquid smokea (löytyi ainakin Citymarketin amerikkalaisten ruokien hyllyltä)
1/2 dl soijakastiketta
1/2 dl ketsuppia

possunniskaa (tämä määrä paistolientä riittää noin 1,5 - 2 kg palalle, ja kyllä, kerralla kannattaa paistaa iso pala ennemmin kuin pieni)

Sekoita haudutusliemen aineet kulhossa. Laita porsas pataan ja kaada liemi päälle. Peitä pata kannella ja laita uuniin. Myös paistopussi on hyvä vaihtoehto, jos et omista sopivaa pataa. Paista possua 120 asteessa ainakin neljä tuntia, mieluusti vähän kauemminkin. Lihan sisälämpötila saa olla ainakin 93 astetta, omassani se kipusi muistaakseni 95 asteeseen saakka. Paistamisen aikana lihaa kannattaa valella paistoliemellä muutaman kerran. Tosin jos käyttää kannellista pataa, niin eipä liha taida siellä pahemmin päästä kuivumaan.

Kun liha on valmista, ota se pois uunista ja anna sen vetäytyä ainakin vartin verran. Revi liha kahden haarukan avulla riekaleiksi. Ota paistolientä noin kolme desilitraa, suurusta sitä vähän ja kaada lihan päälle. Ohjeessa sanottiin, että paistoliemen voi kaataa lihan päälle myös sellaisenaa, mutta minä halusin liemestä vähän kastikemaisempaa. Jos et halua mukaan paistoliemen rasvaa, voit jäähdyttää liemen ensin ja kuoria rasvan pois. 

Meillä possua tarjoiltiin muun muassa uunikasvisten kera. Olisi myös hauska kokeilla tehdä tästä joskus sellaisia amerikkalaistyylisiä täytettyjä leipiä. 

--

PS. Minulla ei ole mitään käsityötä kesken. Se on omituista. Telkkarin katsominenkin ilman käsityötä on ihan tylsää. Silti en osaa ollenkaan päättää, mitä aloittaisin seuraavaksi. Matonkuteesta houkuttaisi tehdä jotain, mutta mitä? Toisaalta voisi virkatakin... Tai tehdä Etelä-Pohjanmaan lapaset, joiden ohjeen sain äitiltä joulunaikaan. 

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Mansikkatäytteinen synttärikakku

Tänään meillä on juhlittu miehen synttäreitä. Tai juhliminen on ehkä vähän liikaa sanottu siitä, että kävimme ulkona syömässä (eikä edes missään hienosti syömässä vaan burgerilla) ja tein hänelle täytekakun. Eilen olimme miehen kaksoissiskon luona saunomassa ja paljuilemassa synttäreiden kunniaksi. Ensimmäinen kerta, kun olin paljussa talvipakkasella. Oli kyllä aika ihanaa, vaikka kerran onnistuinkin jäätymään hiuksistani kiinni paljun reunaan :).


Kakun ulkonäkö ei ole se syy, miksi siitä tänne postaan, vaan sisus. Mies toivoi mansikkakakkua, niin kuin joka vuosi. Ja kuten joka vuonna aikaisemminkin, tammikuu ei ole varsinaisesti mansikoiden parasta sesonkia. Nyt löysin kakkukuningattaren eli Kinuskikissan blogista kivan mansikkatäytteen, joka sai pakastemansikat maistumaan todella hyvältä.


Kakkupohjaksi tein perinteisen sokerikakkupohjan (ohje kuvien kera löytyy myös Kinuskikissalta). Käytin pohjaan kolme kananmunaa, ja siitä tuli juuri sopiva tuollaiseen pieneen, halkaisijaltaan alle 20-senttiseen kakkuvuokaan. Leikkasin pohjan kolmeen osaan ja täytettä riitti runsaasti molempiin väleihin.

Kostutin kakkua vähäsen maidolla, mutta sitä ei ehkä välttämättä olisi tarvinnut tehdä. Ilmeisesti täytteestä kuitenkin imeytyi pohjaan jonkin verran nestettä, joten minun kakustani tuli ehkä vähän liiankin kostea.


Mansikkatäyte

250 g mansikoita
2 ½ dl mansikkakermaa (Valio)
½ prk rahkaa tai appelsiinituorejuustoa
½ dl vaniljakreemijauhetta
(2 rkl sokeria)

lemon curd -tahnaa

Soseuta mansikat. Vaahdota mansikkakerma. Sekoita vaahdon joukkoon mansikkasose, rahka ja vaniljakreemijauhe. Lisää sokeria tarpeen mukaan. Sivele pohjan päälle ohut kerros lemon curd -tahnaa. Levitä täyte päälle.


lauantai 12. tammikuuta 2013

Superhelpot ranteenlämmittimet ja lauantaikuulumisia

Aloitetaan ranteenlämmittimistä. En ole koskaan tajunnut, mihin niitä tarvitaan, vaikka niitä on näkynyt kaupoissa ja blogeissa jo monta talvea. Kunnes.

Ratsastaessa ongelma on se, että kädet jäätyvät talvella helposti. Paksuilla toppakintailla tai hanskoilla taas on ainakin minusta ärsyttävä ratsastaa. Pari tyyppiä meidän tunnillamme keksi kiskoa ranteenlämmittimet ohuiden talvihanskojen päälle ja se toimi. Oli heti paljon lämpimämpi.


Tottakai minunkin piti saada omat. Henkkamaukalta olisi kuulemma saanut neljällä eurolla, mutta jos jotain voi tehdä itse... Olin laittanut talteen erään pesussa kutistuneen villapaidan. Hihat poikki, peukalolle reiät ja reunojen huolittelu. Valmista.


Olisihan näitä voinut jotenkin koristella, mutta kun ajattelin, että tulevat tallikäyttöön, niin ehkä nuo eivät nyt mitään paljetteja tai pitsejä kaipaa...


Eilen pääsin testaamaan ranteenlämmittimiä. Ne osoittautuivat käteviksi myös hevosta varustaessa. Ainakin tuollaisella pihattotallilla, jossa hepat laitetaan ratsastuskuntoon ulkona kesät talvet, tuppaa vähän kädet jäätymään, kun näprää varusteiden solkia kiinni. Ja itse asiassa ihan näppärät ne olivat myös valokuvaushommissa äsken ulkona. Pitäisiköhän siis tehdä toisetkin :).

Sitten lauantaikuulumisiin. Sain tänään vihdosta viimein hiottua ja öljyttyä keittiön karmean näköiseksi menneen puisen leikkuulaudan. Mies etsi minulle sopivat hiekkapaperit, eikä itse työhön mennyt varmaan varttiakaan. Ja miten paljon paremman näköinen siitä tuli. Miksi kaikkien tämmöisten hommien pitää roikkua ensin vuosi, ennen kuin niihin saa tartuttua?


Lisäksi meillä on siivottu. Se käykin nykyään aika näppärästi, koska meille muutti joulunaikaan tämmöinen söpöliini:


Suurimmat pölyt pois tasoilta, keittiö ja vessa siisteiksi ja robotti-imuri hurisemaan. Sen touhuja on kyllä uskomattoman hauskaa seurata. Melkein kuin olisi lemmikki.

Minä ajattelin keittää nyt vielä yhden kupin teetä ja tarttua postilaatikkoon kolahtaneeseen Glorian Ruokaan ja viiniin. Illalla luvassa vielä miehen ja hänen siskonsa huomisten synttäreiden juhlintaa. Kivaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Sinisessä laguunissa


Kaikille kyselijöille tiedoksi: tämän lähemmäksi kuumia lähteitä emme Islannissa päässeet. Blue Lagoon, tuo laavapellon päälle rakennettu spa-hoitola, ei siis varsinaisesti ole kuuma lähde. Tosiasiassa sinisen laguunin ihana lämmin vaaleansininen vesi on viereisen geotermistä energiaa tuottavan voimalan ylijäämävettä :).

Vedessä on muun muassa piioksidia, mineraaleja ja leväuutetta, ja sillä onkin todettu olevan positiivisia vaikutuksia ihoon. Kylpylän vieressä on myös Blue Lagoon -klinikka, jossa hoidetaan esimerkiksi psoriasista. Ilmeisesti juuri piioksidi tai joku muu veden ainesosa aiheutti sen, että musta laava on ajan myötä peittynyt tuollaisella valkoisella kovalla kerroksella, vähän niin kuin kipsillä. Tämä näkyy hyvin ylimmässä kuvassa.

Ilmeisesti veden koostumuksesta johtuen kylpylän altaissa oli vaikea uida! Ei sillä, että kylpylä olisi mitenkään uimatarkoitukseen tehtykään... Mutta tuntui siltä, kuin vesi ei olisi tarjonnut yhtään vastusta, eli uintiliikkeet eivät oikein kuljettaneet eteenpäin.


Oli todella aurinkoinen päivä, joten veden kimallus ja lämpimästä vedestä kylmään ilmaan noussut höyry tekivät tunnelmasta aika oudon. Kaunista tuolla joka tapauksessa oli.

Blue Lagooniin pääsee helpoiten joko omalla autolla tai osallistumalla jonkun bussifirman järjestämälle retkelle. Bussit noutavat omalta hotellilta ja palauttavat sinne myös. Varatessa kannattaa vähän tutkailla hintoja. Osaan retkistä kuuluu myös sisäänpääsy Blue Lagooniin, osaan vain matka.


Blue Lagoon oli ainakin kyseisenä sunnuntaina aivan täynnä turisteja. Valitse siis käyntiajankohdaksi mieluiten arkipäivä. Ainakin luulisin, että silloin olisi hiljaisempaa. Meillä oli omat pyyhkeet, vaikka paikanpäältä niitä saa myös vuokrata. Jotkut rantaläpsyt tai vastaavat ovat myös kätevät, mutta niitäkin saa tarvittaessa vuokrata.


Kaikissa matkaoppaissa sanotaan, että Blue Lagoon kannattaa kokea ainakin kerran elämässä. Itse en ole mikään kylpyläihminen (mun mielestä niissä on aina ihan tolkuttoman tylsää), joten kerta elämässä riitti kyllä ainakin minulle aivan hyvin. Sinisen laguunin reissu ei ole ihan halvimmasta päästä, joten olen vähän siinä ja siinä, että suosittelisinko tätä käyntikohteeksi vai en. Toisaalta vastaavaa paikkaa saa kyllä hakea, mutta toisaalta hinta ja se ihmisten määrä... Jos menet, ota mukaan hoitavinta hoitoainetta mitä sinulla on. Minä käytin kylpylän tarjoamaa mineraalihoitoainetta, ja sillä tukka jäi aika, miten sen nyt sanoisi, tahmeaksi.


Nämä kuvat on otettu kylpylän ulkopuolella. Täällä sama vesi on ilmeisesti jo sen verran jäähtynyt, että se ei enää höyryä, joten väri pääsee paremmin oikeuksiinsa. 



maanantai 7. tammikuuta 2013

Porkkana-sinihomejuustoletut


Eilen oli kiva päivä: ensin tallilla esteratsastuskisakatsomossa jännäämistä ja sitten kotona kokkailua ystävän kanssa. Maneesin katsomossa tuli vähän kylmä, joten lämmin ruoka maistuikin kotiin päästyä aika hyvältä.

Ohukainen & paksukainen -kirjasta napattu punajuuri-sinihomejuustolettujen ohje muokkautui porkkana-sinihomejuustoletuiksi. Taikina vaikutti aika lirulta, mutta hyvin se kuitenkin pysyi koossa ja paistui. Valmiissa lätyissä maistuivat mukavasti kaikki pääainekset: porkkana, sipuli ja sinihomejuusto.

Porkkana-sinihomejuustoletut

150 g porkkanaa
1 pieni sipuli
2 kananmunaa
2 1/2 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
ripaus mustapippuria
75 sinihomejuustoa
1 rkl öljyä tai juoksevaa margariinia

Kuori sipuli ja porkkanat. Raasta molemmat hienoksi. Riko kananmunien rakenne kulhossa. Lisää joukkoon maito, vehnäjauhot ja kasvisraasteet. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää taikinaan lopuksi rasva ja murusteltu sinihomejuusto.

Kuumenna lettupannu. Laita pannulle rasvaa, anna sen sulaa ja kaada syvennyksiin taikinaa. Paista letuista keskilämmöllä kullanruskeita, käännä ja paista toinen puoli. Tarjoile vaikkapa ranskankerman kanssa.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Chilillä maustetut vaahterasiirappimantelit

Tykkään vaahterasiirapista. Tykkään suolaisen ja makean yhdistelmästä. Tykkään pienestä tulisuudesta. Tykkään myös napostelusta - no, kukapa ei :). Chilillä maustetuissa vaahterasiirappimanteleissa on siis minun kannaltani aika lailla sopivasti kaikkea.


Fannista ja kanelista bongatussa ohjeessa käytettiin tavallisen paprikajauheen sijaan espanjalaista savupaprikajauhetta, mutta sellaista ei perusmarketin maustehyllyllä osunut silmiin.

Chilillä maustetut vaahterasiirappimantelit

300 g kokonaisia kuorellisia manteleita
5 rkl vaahterasiirappia
1 rkl seesaminsiemeniä
1 tl chilihiutaleita
1/2 tl paprikajauhetta

Paahda manteleita käännellen isolla paistinpannulla keskilämmöllä. Sekoita joukkoon vaahterasiirappi, seesaminsiemenet, chilihiutaleet ja paprikajauhe. Paista seosta välillä sekoittaen noin 5 minuuttia, kunnes seos tummentuu ja muuttuu tahmaiseksi. Levitä mantelit leivinpaperin päälle pellille. Anna jähmettyä. Irrota mantelit toisistaan ja laita tarjolle kulhoon.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Kaakkoisaasiahenkistä häränniskaa ja nuudeli-cashewpähkinäsalaattia

Meillä uusi vuosi aloitettiin samalla tavalla kuin vanha päätettiin - syömällä. Syömiseen tuli noin puolen tunnin tauko siinä keskiyön paikkeilla, kun piti lähteä ulos vesisateeseen ihailemaan raketteja ja polttamaan tähtisadetikkuja. Tällaisella tiheästi asutulla alueella ei kyllä paljon tarvitse omia raketteja ostaa, kun naapurit olivat hankkineet toinen toistaan hienompia ilotulitteita.

Mutta takaisin siihen ruokaan. Mies oli saanut töistä joskus puolen kilon palan häränniskaa, joka odotti pakastimessa oikeaa hetkeä. Olin jo pitkään halunnut kokeilla ylikypsän häränniskan valmistamista, joten maanantaiaamuna päätin, että oikea hetki on nyt.

Internetin syövereissä Kaneliposki-blogissa törmäsin kaakkoisaasiahenkisen possunniskan reseptiin. Sen kaveriksi oli tehty cashewpähkinäsalaattia. Halusin salaatista vähän ruokaisamman, joten lisäsin omaan versiooni nuudeleita. Sekä lihasta että salaatista tuli todella hyvää, vaikka itse sanonkin :).


Possunniskan ohje tuntui sopivan myös häränniskalle mainiosti. Jouduin vähän soveltamaan varsinkin haudutusliemen ohjetta, kun ihan kaikkia aineita ei löytynyt kaapista. Mutta ei kai se niin tarkkaa ole, vaikka esimerkiksi käyttämäni teriyaki-kastike taitaa olla enemmän japanilaista kuin kaakkoisaasialaista... Rennosti vain sitä mitä kaapissa on. Alla kuitenkin Kaneliposki-blogista löytynyt ohje ja suluissa muokkaukset, joita siihen tein. (En jaksanut enää uppopaistaa lihaa lopuksi, kuten alkuperäisessä ohjeessa tehtiin. Vilkaiskaa tähän ohjeistus halutessanne tuolta Kaneliposki-blogista, linkki yllä.)

Kaakkoisaasiahenkistä häränniskaa 

500 - 600 g häränniskaa

Haudutusliemi:
1 l vettä
4 dl vähäsuolaista soijakastiketta (laitoin vajaan desilitran soijakastiketta ja vajaat kaksi desilitraa teriyaki-kastiketta)
1 dl osterikastiketta  (laitoin thai-kalakastiketta)
½ dl makeaa soijakastiketta eli ketjap manista (tämän jätin pois)
1 dl ruokosokeria
3 valkosipulin kynttä kuorittuna ja hieman murskattuna
5 cm tuoretta inkivääriä kuorittuna ja muutamaksi palaksi paloiteltuna (laitoin reilun teelusikallisen inkiväärijauhetta)
1 kanelitanko
4 tähtianista (laitoin reilun teelusikallisen kiinalaista viismaustetta, jossa on myös tähtianista)

Karamellisoitu kastike:
1 ¼ dl haudutuslientä
½ dl vettä
200 g ruokosokeria

Mittaa kaikki haudutusliemen ainekset kattilaan ja kiehauta liemi. Lisää lihapala kokonaisena liemeen ja anna sen hautua noin neljä tuntia miedolla lämmöllä kannen alla. Nosta ylikypsä liha varoen liemestä esim. lautaselle jäähtymään. Nosta huoneenlämpöiseksi jäähtynyt liha jääkaappiin.

Siivilöi liemi ja jäähdytä ensin huoneen lämmössä ja sitten jääkaapissa. Jääkaappijäähdytys on tarpeen, jotta lihasta irronnut rasva jähmettyy ja sen voi kuoria liemen pinnalta ennen kastikkeen valmistusta. Jatka ruoan valmistusta muutaman tunnin päästä tai seuraavana päivänä, kun liha ja liemi ovat jäähtyneet kylmiksi.

Valmista karamellisoitu kastike. Mittaa pienee kattilaan haudutusliemi, vesi ja sokeri. (Jos olet käyttänyt haudutusliemessä teriyaki-kastiketta, älä laita sokeria ihan näin paljon, koska teriyaki-kastikkeessä on mielestäni jo valmiiksi vähäsen sokeria.) Kuumenna, kunnes sokeri on liuennut. Kuumenna seosta edelleen kunnes sokeri karamellisoituu hieman. Anna seoksen kiehua hiljalleen, kunnes se paksuuntuu siirappimaiseksi.

Revi häränniska paloiksi haarukalla ja laita ne tarjoiluastiaan. Kaada päälle kastike. Koristele halutessasi tuoreella korianterilla. Tarjoile heti tai jäähdytä ja tarjoile kylmänä, niin kuin minä tein.


Liha ei näytä kuvassa mitenkään superhoukuttelevalta, mikä johtuu osittain siitä, että muistin kuvaamisen vasta, kun puolet oli jo syöty. Mutta uskokaa, että erittäin hyvää se oli :).

Nuudeli-cashewpähkinäsalaatti

200 g cashew-pähkinöitä
2 salottisipulia ohueksi viipaloituna
1 rasia kirsikkatomaatteja puolitettuna
reilu nippu ruohosipulia silputtuna
1 sitruunaruohon pehmeä keskiosa pieneksi silputtuna
2 varsisellerin vartta viipaloituna
reilusti korianteria hienonnettuna
½ pieni, tulinen chili hienonnettuna

1 pkt lasinuudelia (100 g)

Kastike:
2 rkl limetin mehua
1 rkl thaimaalaista kalakastiketta
1 tl palmu- tai ruokosokeria

Paahda cashewpähkinöitä kuumalla pannulla, kunnes niiden pinta on hieman paahtunut. Käsittele kasvikset huuhtomalla ja paloittelemalla ne ainesosaluettelossa mainitulla tavalla. Kumoa pähkinät kulhoon ja lisää joukkoon kaikki muut salaatin ainekset. Kypsennä lasinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja sekoita ne salaatin joukkoon. Sekoita kastikkeen aineet (kunnes sokeri on liuennut) ja valuta se salaatin päälle.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...