torstai 30. kesäkuuta 2011

Kaksi mansikkaista salaattia


Olen oikeastaan aina tiennyt, miten hyvin tuoreet mansikat sopivat salaattiin. Varsinkin jos salaatissa on jotain  voimakkaanmakuista juustoa, kuten halloumia tai fetaa. Jostain syystä en ole kuitenkaan moneen vuoteen tehnyt kertaakaan salaattia, jossa olisi mansikoita. Tänä kesänä vahinko on otettu takaisin.

Tässäpä siis kaksi mansikkaista salaattiohjetta. Perusidea molemmissa sama. Kastiketta ja juustoa vaihtamalla salaateista tulee kuitenkin aika eri makuisia.

Kuten ohjeista ehkä huomaa, pieni yrttitarhani alkaa vihdoin tuottaa satoa ja tuoreita yrttejä heitellään nyt ruokiin oikein urakalla. Olen kuitenkin tuota halloumisalaatin kastiketta tehnyt joskus myös kuivatusta rosmariinista, ja onnistuu se niinkin.

Järkeviä määriä on mielestäni kauhean vaikea salaattiohjeissa antaa. Itse laitoin aika reilulla kädellä mansikoita (ainakin suhteessa kurkkuun ja tomaattiin). Sipulia vain vähän, ettei se varasta koko showta.

Mansikka-fetasalaatti


Salaattia (esim. Lollo Rosso tai Tammenlehvä)
Tomaattia
Kurkkua
Sipulia
Mansikoita
Fetajuustoa
Tuoretta basilikaa

Kastike:
Oliiviöljyä
Balsamicoa
valkosipulin kynsi
Tuoretta timjamia
Suolaa

Pese salaatti ja revi se tarjoiluastian pohjalle. Paloittele tomaatit ja kurkku. Leikkaa sipuli renkaiksi. Perkaa mansikat ja puolita ne. Lisää paloitellut ainekset tarjoiluastiaan. Sekoita kastikkeen aineet esim. morttelissa. (Ystävät ovat lahjoneet minua joskus Jamie Oliverin Flavour Shakerilla, joka on kyllä tähän hommaan aika kätevä.) Valuta kastike salaatin päälle ja sekoita se huolellisesti salaatin joukkoon. Murenna fetajuusto salaatin päälle ja koristele basilikan lehdillä. 

Mansikka-halloumisalaatti

Salaattia (esim. Lollo Rosso tai Tammenlehvä)
Tomaattia
Kurkkua
Sipulia
Mansikoita
Halloumijuustoa

Kastike:
Oliiviöljyä
Balsamicoa
Sitruunamelissan lehtiä
Tuoretta rosmariinia
Suolaa

Pese salaatti ja revi se tarjoiluastian pohjalle. Paloittele tomaatit ja kurkku. Leikkaa sipuli renkaiksi. Perkaa mansikat ja puolita ne. Lisää paloitellut ainekset tarjoiluastiaan. Sekoita kastikkeen aineet esim. morttelissa. Valuta kastike salaatin päälle ja sekoita se huolellisesti salaatin joukkoon. Paista halloumijuuston viipaleita hetken aikaa pannulla tai grillissä ja asettele ne salaatin päälle.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Tossua toisen eteen Jurmalassa


Lauantaina hyppäsimme paikallisjunaan, joka vei meidät Jurmalaan. Latviassa joukkoliikenteen käyttäminen on kyllä mukavan edullista: ratikka- ja bussiliput maksoivat 0,70 latia eli noin euron. Edestakainen junalippu Jurmalaan maksoi 1,85 latia eli noin kaksi ja puoli euroa.


Matka Jurmalaan kesti junalla noin puoli tuntia. Jäimme pois Lielupen asemalla ja lähdimme suunnistamaan kohti Jurmalan ulkoilmamuseota ja hiekkadyyneillä kiertelevää luontopolkua. Opaskirjan hieman vajavaisen kartan vuoksi päädyimme melkoiselle kiertotielle, mutta perille löydettiin.



Huvila-alueen läpi taivaltaminen oli kyllä aika vaikuttavaa. Toinen toistaan hienompia kunnostettuja ja kunnostamattomia puutaloja sekä valtavia kivilinnoja, joiden sisäänkäyntiä vahti portinvartija pienessä kopissaan.


Ulkoilmamuseossa pääsimme tutustumaan vanhan kalastajakylän elämään.



Museoalueelta taivalsimme hiekkadyyniluonnonpuiston läpi meren rantaan.



Itämeren vesi oli kylmää. Rannalla kävelyn jälkeen pistäydyimme ilmeisesti alueen varakkaampien huvila-asukkaiden suosimassa rantaravintolassa lounaalla. Seurueen miehet eivät ehtineet paljon ruoasta nauttia, kun laskeskelivat parkkipaikan Porscheja ja Mercedeksiä. Lounaan jälkeen alkoi taivallus takaisin kohti Lielupen asemaa. Melkein harmittaa, kun ei ollut askelmittaria, sillä varmasti reippaasti yli kymmenen kilometriä tuli käveltyä.


Matkalla kävelimme tyhjäksi jääneen ja raunioituneen Science Housen ohi. Pikaisella googlettelulla selvisi, että vielä 1999 täällä oli pidetty jotain Natoon liittyvää konferenssia. Googlettamalla löytyi myös mielenkiintoisia kuvia talon sisältä.

Lielupesta oli enää lyhyt junamatka Majoriin, joka on ikään kuin Jurmalan keskusta. Majorissa istuimme ravintolassa jos toisessakin. Iltaa kohti ilma viileni ja villapaitaostosten jälkeen suuntasimme taas meren rantaan.

Rannan ehkä vaikuttavin rakennus oli tämä entinen E. Ratseneen uimalaitos, joka neuvostoaikoina toimi kylpylänä ja on nyt tyhjillään.

Majorissa taivaalle kerääntyi jo niin paljon pilviä, että horisonttia oli välillä vaikea erottaa. Kaunista oli silti.

Lielupe-joki virtasi aivan Majorin aseman vieressä.


Itse asemarakennus ei ollut kovin kaunis. (Tarkkanäköisimmät voivat erottaa kuvasta erään uudessa latvialaismiehen villapaidassaan.)

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Juhannus Riiassa


Neuvostoaikainen hotellimme Hotel Riga: yleiset tilat siistit, huoneet nuhjuiset ja kylpyhuoneet sellaiset, että niissä kävi mielellään ilman silmälaseja, ettei nähnyt kaikkia yksityiskohtia. Viisikymmentä euroa oli ihan sopiva hinta, mutta yhtään enempää en olisi kyllä maksanut. Kuuleman mukaan kuitenkin hotellissa on hyvin eritasoisia huoneita, ehkä nuo halvimmat olivat juuri niitä remontoimattomia.


Juhannusjuomat Strawberry Colada ja Strawberry Daiquiri. Nam.




Sateisesta ilmasta huolimatta vanha kaupunki on kaunis.


Rakkauden silta.


Kissatalon pyllistävä kissa.


Mustapäiden talo.


Hotellin aulabaarissa. Jaksan juuri ja juuri kannatella tuota tuoppia.
Juhannuksena Riiassa oli ilmainen joukkoliikenne. Ajeltiin linjan 5 päätepysäkille.


Päätepysäkillä oli rahtisatama...


... Ja hyvin hoidettuja jalkakäytäviä.

Lauantaina suuntasimme sitten Jurmalaan, sieltä laitan kuvia myöhemmin.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Jotkut ne on jo kesälaitumella


Ratsastustunneilla on nyt jopa muutaman kerran tuntunut siltä, että mähän oon oppinut jotain. Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, niin heti kun tämän sanoo ääneen, seuraava kerta menee ihan penkin alle.

Tänään mentiin pohkeenväistöä, mikä sujui jotenkuten. Varsinainen ilonaiheeni olikin kiemuraura, joka sujui sekä harjoitusravissa että varsinkin laukassa. Bili on vaan niin kiva, kun se on niin rauhallinen eikä sen kanssa tarvitse pelätä. Tietenkin sitä joutuu sitten aika lailla koko ajan patistamaan, mutta pysyypähän ainakin hereillä eikä mene koko homma sellaiseksi matkustamiseksi. Kun itse on niin epävarma vielä ratsastajana, vireämmillä ja innokkaammilla hevosilla tulee heti se tunne, että tässä mennään koko ajan omien taitojen äärirajoilla. Ei ole kivaa, jos koko tunti kuluu odottaessa, että milloin hevonen lähtee käsistä.

Vaikka olenkin vielä ratsastajana todella alussa, on kiva kun tulee välillä tällaisia onnistumisen hetkiä ja tuntuu, että on edes hetken hevosen kanssa samalla aaltopituudella.

Kuvissa Mimmi ja toukokuussa syntynyt varsa nautiskelevat kesästä laitumella. Niitä eivät paljon tuntityöt paina. Taas oli vain kännykkä mukana, minä kun en koskaan muista ottaa edes sitä pokkaria tallille.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Yllättävän hyvä Vieras


"Pienet näkymättömät tunkeilijat ovat valloittaneet maapallon. Ne ovat asettuneet asumaan ihmisten pään sisään vieden ruumiilta heidän omat sielunsa. Suurin osa ihmiskuntaa on jo tuhoutunut, kun yksi viimeisimmistä jäljellä olevista ihmisistä, Melanie Stryder, napataan. Tunkeutujaa, jolle annetaan Melanien vartalo, sanotaan Vaeltajaksi."


Olen alkanut lukea Stephenie Meyerin Vieraan takakantta varmaan kymmenen kertaa. Jossain pienten näkymättömien tunkeilijoiden kohdalla olen yleensä luovuttanut. "Äh, liian outoa." Minusta Meyerin Twilight-kirjojen auringossa kimaltevat hyvis-vampyyrit ja ihmisistä susiksi muuttuvat pojat olivat siis ihan normaaleja... Johonkin se raja on vaan pakko vetää :).

Nyt Vieras nökötti kirjaston hyllyllä odottamassa minua ja ajattelin antaa sille tilaisuuden. Vieras olikin lopulta hyvä muistutus siitä, että kirjasta kannattaa lukea muutakin kuin takakansi.

Avaruudesta tulleet kuolemattomat tunkeilijat, joita sieluiksi kutsutaan, ovat siis valloittaneet maapallon. Niitä istutetaan ihmisruumiisiin. Vaeltaja on asunut monella muullakin planeetalla, mutta maapallolla hän ei ensimmäistä kertaa saakaan uutta ruumistaan kokonaan itselleen, sillä sen itsepäinen entinen asukki kieltäytyy haihtumasta pois.

Vaeltajan tehtävänä on selata Melanien ajatuksia ja päästä ihmisten vastarintaliikkeen jäljille. Hän kohtaa kuitenkin vain unia ja muistoja Melanien rakastamasta miehestä Jaredista ja veljestä Jamiesta. Pian Vaeltaja huomaa, ettei haluakaan luovuttaa tietoja Melanien rakastamista ihmisistä valloittajien poliiseille eli etsijöille, vaan hänkin haluaa kaikin keinoin suojella heitä.

Kun Vaeltaja kääntää selkänsä kaltaisilleen, hänestä tulee tahtomattaan Melanien liittolainen, ja he lähtevät yhdessä vaaralliselle matkalle etsimään rakkaitaan. Kun Jamie ja Jared löytyvät, ei jälleennäkeminen olekaan niin lämmin, sillä heidän näkökulmastaan Melanieta ei enää ole olemassa, on vain hänen ruumiinsa ja siellä asuva vieras sielu eli vihollinen.

Ihmisiin tutustuessaan Vaeltaja oppii, että vaikka sielut ovat tehneet maapallosta jostain näkökulmasta katsottuna auvoisan onnelan, eivät valloittajien tavat silti ole ainoita oikeita. Ihmisissä on paljon vihaa, mutta heissä on myös paljon rakkautta.

Stephanie Meyeristä voidaan tietysti kirjailijana olla monta mieltä, sillä välillä ainakin omaan korvaani ikävästi kalskahtava opetuksellisuus ja paatoksellisuus on Vieraassakin läsnä. Mutta tarinoita hän kyllä osaa keksiä ja kertoa. Kirjasta jäi ainakin itselleni hyvä mieli, sillä synkästä tilanteesta ja tapahtumista huolimatta Vieraassa on koko ajan läsnä toivo. Ja tietenkin rakkaus.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Jaffa-lakkakakku


Olen unohtanut esitellä yhden kakun, jonka tein miehen siskon polttareihin. Kakku sinänsä ei ollut mitenkään mieltäräjäyttävä. Täyte oli aika tavanomainen, ja lakkoja olisi saanut ehkä olla vähän enemmän, jotta ne olisivat kunnolla maistuneet.

Syy, miksi haluan tämän kuitenkin esitellä, on Jaffa-kekseistä tehty pohja. Se toi mukavaa vaihtelua perinteiselle murskatuista kekseistä ja voisulasta tehdylle pohjalle. Voisin kuvitella, että esimerkiksi jonkun suklaisen täytteen kanssa appelsiinin makuiset Jaffa-keksit toimisivat pohjana loistavasti.

Jaffa-lakkakakku

6 liivatelehteä
400 g maustamatonta tuorejuustoa
500 g paksua maustamatonta jogurttia
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
2-3 dl pakastettuja lakkoja sulatettuna (jos käytä lakkahilloa, käytä silloin vähemmän tomusokeria)
2 dl vaahdotettua kermaa
1/2 dl tyrnimehua (käytin vettä ja lorauksen sitruunamehua)
n. 17 kpl Jaffa-appelsiinikeksejä pohjaan. (Lisäksi tarvitset Jaffa-keksejä koristeluun.)

Laita liivatteet likoamaan. Notkista tuorejuusto sekoittamalla sitä voimakkaasti vatkaimella. Sekoita notkistettu tuorejuusto, jogurtti, sokerit ja lakat hyvin keskenään.

Vaahdota kerma ja sekoita se jogurttiseokseen. Kuumenna tyrnimehu tai vesi ja liota liivatteet siihen. Anna jäähtyä hetken. Lisää liivatemehu muuhun seokseen hyvin sekoittaen.

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Asettele Jaffa-keksit leivinpaperin päälle limittäin. Leikkaa tarvittaessa halki, mutta yritä pitää ne mahdollisimman kokonaisina. Kaada täyte keksien päälle ja anna hyytyä yön yli.

Koristele kakku Jaffa-kekseillä. Alkuperäisessä ohjeessa Jaffa-keksien kiinnittämiseen kehotettiin käyttämään tomusokerin ja veden seosta, mutta ihan hyvin ne pysyivät ilmankin.

Alkuperäinen ohje Ruokalasta.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Raparperikokeilut jatkuvat


Tämäniltaisten raparperikokeilujen tulos on mantelinen raparperipaistos. Raparperin kanssa sopii kyllä näköjään melkein kaikki. Jos satoa vielä riittää, seuraavaksi kokeilen raparperimehua.

Mantelinen raparperipaistos

raparperia (noin 6 - 8 vartta)
sokeria

Murotaikina:
2 dl jauhoja
1 dl sokeria
100 g voita
2 dl mantelirouhetta tai mantelilastuja

Paloittele raparperit. Levitä ne voidellun piirakkavuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeria makusi mukaan.

Pehmitä voita hieman mikrossa. Lisää voin joukkoon kuivat aineet ja sekoita murumaiseksi taikinaksi. Murustele taikina raparperien päälle. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on rapea. Tarjoile vaniljajäätelön tai vaniljavaahdon kanssa. Myös vaniljasokerilla maustettu turkkilainen jogurtti toimi.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kolmen kilon pitsimatto


Vihdoinkin se on valmis. Tyypillistä minua: matto on ollut viimeistelyä vaille valmiina puolitoista kuukautta. En vain muka keksinyt, miten sen saisi pingotettua muotoonsa, jotta erilaiset kupruilut ja liehutukset häviäisivät. Sunnuntaina eräs ystäväni totesi, että mitä jos vain kokeilisit painaa sitä pyyhkeen läpi höyryraudalla... Eipä sitten ollut tullut mieleen, että en välttämättä tarvitsisi mitään massiivista pingotusalustaa ja kasteluoperaatiota. Joskus paras ratkaisu on se kaikista yksinkertaisin. Kymmenen minuuttia höyryrautailua, kahden matonkuteen pään päättely ja se oli siinä.

Alun perin suunnittelin tätä aulaan, mutta se näyttääkin sinne vähän liian tummalta. Eli ehkäpä sittenkin työhuoneeseen. Tykkään kovasti tästä vähän jättimäistä pitsiliinaa muistuttavasta lopputuloksesta, eli eiköhän se jostain paikkansa löydä.


Malli: Virkattu matto Kauhavan Kangas-Aitta Oy:n hinnastosta 2010 - 2011
Kude: Kauhavan Kangas-Aitan ontelokude
Virkkuukoukku: 10 mm
Halkaisija: 1,2 m
Menekki: 2,9 kg 

Virkkasin maton kaksi milliä suuremmalla koukulla kuin ohjeessa. Jatkoin lisäksi keskiosaa muutamalla kierroksella, joten siksi kudetta kului hieman enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa ja matosta tuli vähän suurempikin.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Nainen, jonka nimi on Nathalie


David Foenkinosin Nainen, jonka nimi on Nathalie toi välittömästi mieleeni Amelie-elokuvan. Mielleyhtymä on voimakas, mutta en oikein tiedä, mistä se johtuu: ranskalaisuudesta, näennäisen kepeästä kerrontatavasta, hassuista pikku alaviitteistä, henkilöhahmoista, hiukan absurdeista käänteistä vai kenties näistä kaikista.

Nathalie ja Francois kohtaavat ja rakastuvat. Elämä on yhtä onnea, kunnes Francois jää juoksulenkillään auton alle. Lesken päivät kuluvat sumussa, eikä hän usko enää ikinä olevansa onnellinen. Sitten työpaikalla hänen huoneeseensa kävelee ruotsalainen Markus.

"Markus oli kotoisin Uppsalasta, ruotsalaisesta kaupungista, joka ei kiinnosta juuri ketään. Uppsalalaiset itsekin ovat vaivaantuneita: kaupungin nimi kuulostaa melkein anteeksipyynnöltä. Ruotsin itsemurhatilastot ovat maailman korkeimmat. Markus oli varmaan ajatellut, että vaihtoehtona itsemurhalla on muutto Ranskaan."

Syntyykö rakkaus sattumasta? Siitä, että joku on oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

Kirjan seuraksi sopi mainiosti varjoinen terassi ja kookos-hedelmäsmoothie (jälkimmäisen idea saatu Lunni leipoo -blogista).

Kookos-hedelmäsmoothie

puolikas banaani
puolikas päärynä
puoli purkkia ananasta
kookosmaitoa
kookoshiutaleita

Soseuta hedelmät tehosekoittimessa. Lisää kookosmaitoa noin desilitra tai sen mukaan, miten sakeaa haluat smoothieta. Koristele kookoshiutaleilla ja nauti.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Vampyyreja terassilla


Myönnetään, olen ollut ihan täysin tämän vampyyrivillityksen vietävissä. Luin talvella Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries -sarjan (tunnetaan myös Sookie Stackhouse -kirjoina, joihin perustuu telkkarisarja True Blood) kymmenen ensimmäistä osaa niin tiiviillä tahdilla, että hyvä kun ehdin nukkua välillä. Yhdettätoista osaa pitikin sitten odottaa puoli vuotta. Ehdin jo melkein hermostua, kun tilaamaani kirjaa ei alkanut kuulumaan, mutta tänään se vihdoin odotti postilaatikossa. Täydellistä luettavaa kesäterassille... Go Team Eric!

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Imatralla

Imatrankosken pato.

Kosken uomaa ja valtionhotelli.

Imatran valtionhotelli.



 
Terassikelit.
Mökkirannasta.

Kesäilta Rautjärvellä


Päivällä kierreltiin helteisellä Imatralla, sitten nautittiin auringosta ja kuohuvasta mökin nurmikolla. Illalla siirryttiin vielä lämmittämään saunaa toiselle mökille. Ihan niin kuin olisi kesä :).

torstai 2. kesäkuuta 2011

Jos muu ei suju, aina voi leipoa

Jotenkin nyt on sellainen käsityöjumi, ettei ole siltä osin mitään raportoitavaa. Matonkuteesta virkattu pyöreä mattokin on valmis, mutta en vaan saa aikaiseksi viimeistellä sitä. Matosta tuli aavistuksen liehuttava, joten pitäisi keksiä, miten sen saisi pingotettua muotoonsa. Matolla on kuitenkin vähän kokoa, joten ihan perinteinen kasteleminen ja sängyn patjaan neulaaminen ei tule kysymykseen. Siis inspiraatiota odotellessa.

Olen saanut kuitenkin kulumaan aika paljon aikaa puutarhassa. Tai no ei se mikään oikea puutarha ole, pari hassu penkkiä. Jotkut tyhmä kirvat tai luultavasti kirpat (googletin tämän, en oikeasti tunne mitään puutarhatuholaisia) on kyllä syönyt kaikki lehtisalaattien taimet. Onneksi rucola ei tunnu niille maistuvan. Tälläkään saralla (Lotta: sanaleikki tarkoituksellinen) ei siis ole juurikaan esiteltävää.

Mutta leipominen ja ruoanlaittaminen on edelleen kivaa. Kaikki blogit ovat nyt tulvillaan raparperiohjeita, joten on mistä valita. Tein oman valintani sillä perusteella, että tähän sopivia aineita sattui löytymään kaapista. Tässä siis Nooran raparperikakku kookoksella. (Olen myös näköjään aikamoinen samoissa blogeissa jumittaja, mutta minkä sille voi, että lempiblogit tarjoilevat toinen toistaan huokuttelevampia ohjeita.) Pyörittelin aiemmin tällä viikolla hyppysissäni kookoshiutalepussia, ja oikeastaan siitä lähti idea lisätä sitä tähän kakkuun. Ja hyvin sopi.


Nooran raparperikakku kookoksella

2 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl maitoa
1 dl kermaa
1 dl voisulaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
n. 5 dl raparperia kuorittuna ja pilkottuna

Murotaikina:
50 g pehmeää voita
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 dl kookoshiutaleita

Paistaminen: 200 °C, 30–40 minuuttia

Vaahdota kanamunat ja sokeri. Lisää vaahtoon ensin nestemäiset ainekset ja sitten yhteen sekoitetut kuivat aineet. Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan. Ripottele pinnalle raparperipalat. Nypi päällyksen pehmeä voi, vehnäjauho, sokeri ja kookoshiutaleet murumaiseksi seokseksi ja ripottele raparperipalojen päälle. Paista 200 °C:ssa noin 30–40 minuuttia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...