Mummon tekemä tunika

Pakko tulla näyttämään teillekin, mistä luultavasti olen perinyt taipumuksen jatkuvaan puikkojen heilutteluun. Toisin kuin minä, mummoni jaksaa tehdä tällaisia vähän isompiakin töitä. Itsehän värkkäilen lähinnä sukkia, huiveja ja muuta joskus mahdollisesti valmistuvaakin.

Muistaakseni juuri mummo opetti minut neulomaan joskus, kun olin alle kouluikäinen. (Neulomisen sijaan puhuttiin kyllä aina kutomisesta. Minulle taisi selvitä vasta joskus lukiossa, että oikeasti puikoilla neulotaan ja kangaspuilla kudotaan.) Ja mikäli aika ei ole aivan täysin vääristänyt muistoja, tein ensimmäiset sukat ennen kuin osasin lukea. Tosin ne ensimmäiset sukat sain tehdä mummon neulomiin varsiin ja kantapäässäkin taisin saada vähän apuja. Mummolassa pääsi myös paukuttamaan kangaspuita ja tekemään muun muassa ristipistotöitä. Tosin allekirjoittaneen ristipistotöistä, samoin kuin kanavatöistä, suurin osa on tainnut jäädä keskeneräisiksi, tai ainakin ne ovat olleet hyvin pitkissä kantimissa.

Sain viininpunaisen tunikan mummolta jo joskus viime huhtikuussa, mutta se pääsi ylle ensimmäistä kertaa vasta tänään. Aikaisemmin ei ole oikein ollut tarpeeksi kylmä, tunika on meinaan tosi lämmin.

Mutta nyt siis kun tunikaan vihdoin pukeuduin, tykästyin siihen kyllä ihan älyttömästi. Ja tottakai heti mielessä alkoi itää ajatus... Pitäisiköhän munkin rohkeasti vaan aloittaa vielä tänä talvena jokin vähän isompi neuleprojekti?

Kuva: Hanna-Kaisa

PS. Tunikan ohje on muistaakseni jostain Moda-lehdestä, mutta en kyllä yhtään muista mistä.

PPS. Maanantainen hammaslääkärissä käynti auttoi, ja nyt on pikku hiljaa asteittain edetty kohti hammaskivutonta elämää. Aah, miten ihanaa se onkaan. 

Edit. Miksi taas piti sanoa tuo ääneen (tai kirjoittaa blogiin)? Noin puoli tuntia tekstin julkaisun jälkeen söin kevätrullaa ja ihmettelen, miksi kipuilleessa hampaassa on kauhea kuoppa. Olin syönyt myös sen väliaikaisen paikan, joka siihen maanantaina laitettiin. Tjaa, pitäisköhän taas vaihteeksi soitella hammaslääkärille. Itkiskö vai nauraisko.