tiistai 24. joulukuuta 2013

Ketun joulutervehdys


Meidän joulukorteissamme oli tänä vuonna kettuja :). Olen aivan onneton piirtäjä ja taiteellista silmää minulla on suunnilleen saman verran kuin puupökkelöllä, mutta ehkä tuosta nyt ketun tunnistaa. Oli muuten tosi rentouttavaa puuhailla akryylivärien kanssa. Ehkä pitäisi vain useammin tehdä jotain tuollaista, vaikka ei muka osaakaan.

Idea kortteihin ei ole omani vaan napattu Paperikaupan tytöltä. Törmäsin näihin suloisiiin kortteihin joskus marraskuussa ja omat korttisuunnitelmani olivat sen jälkeen oikeastaan lukkoonlyödyt. Toteutus piti kuitenkin jättää viimeiseen iltaan (tai oikeastaan toiseksi viimeiseen, kun luulin että kortit piti postittaa päivää aikaisemmin kuin ne oikeasti pitikään). Minun oli pakko saada omiin kortteihini jotain kimaltavaa, joten koristelin kuuset tuollaisilla tarrakiinnitteisillä akryylitimanteilla. Toivottavasti niistä vielä jokunen oli kiinni kuusessa postimatkan jälkeenkin :).

Nyt tallille joulumaastoon ja sitten joulupuurolle ja saunaan. Oikein mukavaa joulunaikaa kaikille!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Appelsiini-suklaafudge

Joulutervehdys. Siivottu, lahjat paketoitu ja haudalle viety kynttilät. Nyt on aika istahtaa glögilasi kädessä sohvalle. 

Jos jollakulla on vielä joulukarkit tekemättä, niin tässäpä yksi helppo ja nopea ohje. Nämä ehtivät vielä huomiseksi ja lopputulos on sangen maukas :). Saa näitä myöhemminkin tehdä, jos ei enää tänään jaksa. 


Appelsiini-suklaafudge

200 g suklaata
1/2 prk kondensoitua maitoa (prk = 397 g)
1 appelsiinin raastettu kuori
1 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä
(1 - 2 tl Cointreau-likööriä)

Paloittele suklaa kattilaan ja kaada kondensoitu maito päälle. Lämmitä miedolla lämmöllä ja sekoittele välillä. Älä kuumenna liikaa, jotta suklaa ei pala pohjaan. Kun suklaa on sulanut, ota kattila pois liedeltä ja lisää seokseen hyvin pestyn appelsiinin raastettu kuori ja rouhitut pekaanipähkinät. Sekoita halutessasi joukkoon myös likööri. 

Levitä fudgeseos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan - itse taittelin vuoan foliosta, kun ei ollut sopivan kokoista tarjolla. Oma vuokani oli noin 15 x 15 cm, mutta jos haluat fudgeista paksumpia, pienennä vuokaa hieman. Laita fudge jääkaappiin jäähtymään. Kun levy on jähmettynyt, leikkaa se sopivan kokoisiksi paloiksi. Nauti ja tarjoa kaverillekin. 

tiistai 17. joulukuuta 2013

"Sitruunamönjäpiirakka"

Tänä vuonna on kyllä ollut vähän vaikea olla stressaamatta joulusta. Olen ollut niin laiska, että joka paikka on siivoamatta ja lahjojen hankintakin on vähän vaiheessa. En ole tehnyt oikein mitään joulujuttuja ja yötkin on alkaneet taas mennä ihmeellisesti valvoessa  ja miettiessä. Ehkä pieni joululoma tulee siis ihan tarpeeseen...

Tänään käytiin viemässä lahjat kummitytölle ja sen isosiskolle. Pieni ei vielä muumikirjasta tainnut hirveästi mitään ymmärtää, lahjapaperin rapistelu oli paljon hauskempaa. Isompi kyllä liimaili tarrakirjan tarroja niin antaumuksella, että lahja oli varmaan sangen onnistunut. Tyttöjen äiti muisti minua kivalla Sokerikallo-trikoopipolla. Ehkä saatoin vähän käsityömessuilla vihjailla, että trikoopipo olisi kiva ja näköjään joulupukki kuuli toiveeni :).


Joulustressistä mukavampiin asioihin. Joulua odotellessa voi leipoa vaikka sitruunamönjäpiirakkaa, kuten työkaverini näitä sitruunaruutuja kutsui. Sinulle, joka pidät voimakkaasta sitruunan mausta. Mukavaa joulunodotusta!

Sitruunaruudut

2 1/2 dl jauhoja
1 dl sokeria
1 dl kookoshiutaleita
100 g voita

Pinnalle:
2 pienen sitruunankuori
1 1/2 dl sitruunamehua (2 - 3 sitruunasta)
3 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl kuohukermaa

Mittaa jauhot, sokeri, kookos ja voi monitoimikoneen kulhoon. Anna koneen käydä, kunnes ainekset muuttuvat murumaiseksi seokseksi. Kaada seos noin 25 x 30 cm:n kokoiseen, leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja painele taikina jauhotetuin käsin tasaiseksi. Pistele taikinalevyyn haarukalla muutamia reikiä. Paista 15 - 20 minuuttia 175 asteessa. Pohja saa ruskistua hiukan.

Tee täyte. Raasta sitruunoista niiden ohut keltainen kuoriosa hienoksi raasteeks ja purista hedelmistä mehu. Vatkaa kuoriraasteen ja mehun joukkoon munat, sokeri ja kerma. Älä hämmenny, vaikka seos on aivan litkua, se jähmettyy paiston aikana.

Kaada sitruunatäyte hiukan ruskistuneelle pohjalle ja jatka paistamista 150 asteessa noin 20 minuuttia. Anna leivonnaisen jäähtyä kunnolla, ennen kuin leikkaat sen paloiksi. Koristele tomusokerilla.

Ohje MeNaisista.

torstai 12. joulukuuta 2013

Piimäpannukakut

Luulitteko, että olen unohtanut aamupalat? En ole. Ne ovat vain olleet nyt vähän paitsiossa, kun viikonloput ovat muka niin kiireisiä. Pitkä itsenäisyyspäiväviikonloppu innosti minut kuitenkin paistamaan pannareita pitkästä aikaa.


Blogissani on vilahtanut tämä melkein sama pannariohje jo aiemminkin. Piimää käyttäen syntyy minun mielestäni parhaat amerikkalaiset pannarit, joten eiköhän tämä kestä uusinnankin. Ja tässä ohjeessa piimää on suhteessa vielä enemmän kuin edellisessä :). Näistä pannareista tulee pinnalta ihanan rapeita ja sisältä kuohkeita. Pannareitten kanssa nautittiin tällä kertaa vaahterasiirappia ja persimonin siivuja. Aika makea yhdistelmä, mutta minä tykkäsin.

Amerikkalaiset pannarit
(n. 15 pientä pannukakkua)

3,5 dl piimää
1 kananmuna
25 g sulatettua voita tai margariinia
2,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1 rkl sokeria tai hunajaa
1/2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa

Riko kananmuna piimän joukkoon. Vatkaa tasaiseksi. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja sooda toisessa kulhossa. Ripottele seos piimä-munaseoksen joukkoon vähitellen ja koko ajan vatkaten, niin ettei taikinaan synny jauhopaakkuja. Lisää sokeri tai hunaja, vaniljasokeri ja suola. Sekoita. Anna taikinan levähtää 5–10 minuuttia ennen paistamista.

Kuumenna ohukaispannu kuumaksi. Lisää pannulle voita. Kaada pannulle taikinaa. Paista kunnes pinta alkaa kuplia ja hyytyä reunoilta. Käännä pannukakku notkealla lastalla ja paista toiselta puolelta pari minuuttia. Nosta pannukakut lautaselle. Peitä foliolla.

Ohje Oliviasta.

Oliviassa annetut vinkit kriittisiin vaiheisiin:
- Anna piimän ja kananmunien lämmetä huoneenlämmössä ennen taikinan valmistusta.
- Älä vatkaa taikinaa liikaa, ettei jauhojen gluteiini muodosta taikinaan sitkoa.
- Paista mieluummin liian alhaisella kuin liian korkealla lämmöllä. Aloita paistaminen kuumimmalla lieden lämpötilalla ja laske lämpötilaa puoleen lieden tehosta.
- Kaada taikina pannulle spiraalimaisena nauhana. Näin pannukakusta tulee tasaisen paksu.
- Jos huomaat pannun olevan liian kuuma taikinan lisäyksen jälkeen, nosta se hetkeksi syrjään levyltä. Valurautapannun kuumuus kypsentää yhden pannukakun ilman liettäkin.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Edelleen haastavaa

Taina vastaa saamiinsa blogihaasteisiin yli kaksi kuukautta myöhässä, osa II.

Sain blogihaasteen Vaihtoaskel hyppy -blogin Annekatariinalta. Syyskuussa. Kiitos kuitenkin, kun ajattelit minua :).

Säännöt:

Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
Jokaisen haastetun pitää vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on esittänyt.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Haastajan tulee valita 11 blogia joissa on alle 200 lukijaa.
Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
Ei takaisin haastamista.

11 asiaa, jotka olet aina halunnut tietää minusta (tai sitten et):

1. Ajan paljon, koska työmatkani on yhteen suuntaan 65 kilometriä. Tykkään ajamisesta, moottoritiestä ja olen ehkä jollain tavalla ylpeäkin siitä, että olen ihan sinut autoni kanssa.

2. Autoillani on aina ollut nimet. Rakkain oli ehkä edellinen autoni Eetu, joka oli samanlainen kuin Edwardilla ekassa Twilight-leffassa. Ja nimettykin tietenkin sen mukaan :).

3. Olen huono raha-asioissa. Yleensä olen vain käyttänyt rahaa niin kauan kuin sitä on ollut ja sitten odottanut seuraavaa palkkapäivää. Tänä syksynä olen oikeasti havahtunut siihen, että mihin kaikki rahani katoavat. Nyt olen harrastanut tiukempaa taloudenpitoa, mutta se on kyllä tosi ahdistavaa...

4. Minun on vaikea piilottaa tunteitani, sillä kasvoistani näkyy yleensä aina, mitä ajattelen.

5. Olen myös vähän ärsyttävään kiukutteluun taipuvainen. Esimerkiksi jos en kiireessä löydä jotain tavaraa laukustani, saatan heitellä sen sisältöä ympäri eteistä. Yhtenä iltana myös potkaisin saunakiulun lauteiden alle, kun olin ripustamassa pyykkiä ja kaaduin saunajakkaralla. Ei se nyt mitenkään ollut sen kiulun syy, mutta kyllä se ehkä vähän helpotti.

6. Olen melkein joka paikasta aina muutaman minuutin myöhässä. Tai jos en myöhässä, niin ainakin saavun paikalle kiireellä. Paitsi jos olen erikseen päättänyt, että nyt olen sitten kanssa ajoissa. Harvoin kuitenkaan myöhästyn esimerkiksi bussista.

7. Olen ihan mahdoton vitkuttelemaan aamuisin sängyssä. Varsinkin viikonloppuisin saatan maata tunninkin aamulla sängyssä hereillä, kun en vain saa aikaiseksi nousta ylös. Arkisinkin harvoin pystyn nousemaan sängystä ylös heti kun kello soi, mutta en koskaan ikinä milloinkaan torkuta.

8. Yritän välttää kaikkien pelien pelaamista, sillä jään niihin koukkuun. Yhteen aikaan pelasin ihan hulluna Facebookissa timanttipeliä, sitten oli Angry Birds -vaihe, yhden joululoman vietin huitomalla Nintendo Wiillä Super Mario Galaxya...

9. Rrrrakastan vampyyrikirjoja. (Ja ehkä myös vähän tv-sarjoja.) Suosikkivampyyrini on Eric Northman. Tämä kohta on kyllä ehkä vähän haasteessa huijaamista, sillä kaikki blogiani joskus lukeneet taisivat jo tietää tämän.

10. Olen koulutukseltani filosofian maisteri. Pääaineena yliopistossa minulla oli suomen kieli.

11. Olen yleensä nopea tekemään päätöksiä. Esimerkiksi viime keväänä pätkäisin hiukseni pitkistä aivan lyhyiksi yhtenä sunnuntaina, kun siihen tuli tilaisuus. Jos näen kaupassa jotain kivaa, ostan sen, enkä pohdi, että olisiko seuraavassa kaupassa jotain hienompaa.

Olin perjantaina katsomassa Tamperetalossa Prinsessa Ruususta.

Annekatariinan 11 kysymystä:

Mitä ruokaa olet tehnyt viimeksi?
Pähkinäpastaa. Ohje tulossa, toivottavasti siinä ei kestä yhtä kauan kuin tähän haasteeseen vastaamisessa :).

Onko sinulla kotieläin?
Ei ole. Tykkään kyllä eläimistä tosi paljon, mutta vielä sellainen ei ole meille muuttanut. Ehkä joskus.

Oletko käynyt avantouinnissa?
Olen käynyt. Olin edellisessä työpaikassa paljon tekemisissä vaihto-opiskelijoiden kanssa, ja heidän kanssaan tuli käytyä joka talvi avantouintireissulla. Myös mökille tehdään aika usein avanto, mutta en ole kyllä mikään himoavantouimari.

Mitä kieltä haluaisit oppia puhumaan?
Italiaa. Olen kerran alkeet jo aloittanut, mutta sitten tuli vähän muu elämä tielle.

Oletko koskaan eksynyt metsään taikka vieraaseen kaupunkiin?

Tajusin juuri, että en ehkä ole ikinä kunnolla eksynyt. Tietysti joskus olen ajanut harhaan tai muuten vaan harhaillut tai ehkä ollut vähän eksyksissä, mutta ihan kokonaan eksynyt en. Ahdistava ajatus, että eksyisin.

Pelkäätkö pimeää?
Pakko tunnustaa, että vähän.

Mikä on suosikki TV-ohjelmasi?
Tällä hetkellä ehdottomasti Bones. Aivan loistavat hahmot ja ruumiiden tonkimisen lisäksi huumoria. Olen katsonut sitä vajaan kuukauden aikana yli kuusi tuotantokautta.

Mitä olisit aina halunnut tehdä, mutta et ole voinut taikka uskaltanut?
En nyt ehkä ihan aina, mutta muutaman vuoden olen ajatellut omaa hevosta. Järki sanoo vastaan, että rahat ei riitä.

Mitä tekisit, jos sinulla olisi ylimääräiset 10 000 euroa?
Ostaisin varmaan sen hevosen :). Tai sitten järki sanoisi taas vastaan, että millä rahalla ajattelit sitten elättää sitä hevosta. Ehkä siis vain ottaisin vähän vapaata töistä ja ostaisin lentoliput jonnekin...

Mikä kotitöistä on kaikista hauskinta?
Ruoanlaitto ja keittiössä puuhailu.

Mikä on lempivärisi?
Syksy tarkoittaa, että lempiväri on jostain luumun, violetin ja fuksian suunnalta.

Koska olen mattimyöhäinen (ja laiska), en nyt haasta ketään.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Tervetuloa joulukuu

Ripustin tänään ikkunaan rakkaimmat joulukoristeeni, virkatut ja tärkätyt lumihiutaleet. Samaiset lumihiutaleet muuten esiintyivät tämän blogin ensimmäisessä postauksessa joulukuussa 2010.

Tänä vuonna lumihiutaleiden sekaan pääsi kaksi ystäväni tekemää kynttilälyhtyä. Heti kun näin ystäväni tuomat lyhdyt perjantaina, ajattelin, että ne sopivat täydellisesti keittiön ikkunaan lumihiutaleiden joukkoon. Kiitos, Anna!






tiistai 26. marraskuuta 2013

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä... glögiä?

Opiston jumpan syyslukukausi loppui tänään. Varma merkki siitä, että joulu on tulossa... Joten kotiin kaupan kautta ja glögi tulille. Olo on kyllä edelleen kuumasta juomasta ja joulutortuista huolimatta aika epäjouluinen, mutta ehkä se tästä pikku hiljaa.


Ohjeen nimessä ei kyllä mainita glögiä, mutta se on kuumaa, mausteista ja sitä juodaan jouluna. Ilmiselvää glögiä siis. 

Manhattanin siideri

1 appelsiini
3 cm inkivääriä
7 dl omenamehua
2 rkl hunajaa
3 maustepippuria
4 neilikkaa
4 kanelitankoa
1 1/2 dl amarettoa (mantelilikööriä)

Kuori appelsiini ja inkivääri. Leikkaa viipaleiksi. Pane viipaleet muiden aineiden, paitsi alkoholin, kanssa kattilaan. Keitä 15 - 30 minuuttia. (Keittoajalla voi vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti mausteet maistuvat juomassa. Testaa siis esimerkiksi vartin jälkeen, miltä juoma maistuu, ja jos haluat siitä voimakkaampaa, keitä lisää.)

Siivilöi juoma tai nosta mausteet reikäkauhalla kattilasta ja lisää alkoholi. Kaada laseihin.

Ohje Me Naiset -lehdestä.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Keskeneräisestä valmiiksi

Täällä on neulottu ja saatu jotain valmiiksikin. Sukat on luovutettu ystävälle synttärilahjana, joten ehkä nyt on hyvä aika paljastaa, että oikeastaan näiden piti valmistua jo edellisille synttäreille. Mutta parempi myöhään kuin...

Sukat vilahtivat jo keväällä Keskeneräistä-postauksessa. Tykkään langan väristä, ja se oli ihan kivaa neuloakin. Cookie A:n ohje ei ihan vakuuttanut eikä ainakaan tätä mallia tarvitse neuloa uudestaan. Mutta toivottavasti sukat erään vilukissan jalkoja lämmittävät, vaikka en ihan sataprosenttisen tyytyväinen lopputulokseen olekaan :).

Nauroin muuten kun luin tuota Keskeneräistä-postausta ja mitä olin kirjoittanut asioiden valmiiksi saamisesta. Keväällä suoritin logovisaa, nyt työn alla on Bones-telkkarisarja...


Rick-sukat

Malli: Rick, Cookie A:n kirjasta Suloisimmat sukat
Lanka: mahdollisesti ohut Pirkanmaan Kotityön ohut Pirkkalanka, mutta vyöte on jo hukassa
Puikot: 3 mm
Menekki: 60 g


Kun katselen näitä sukkakuvia, väistämätön ajatus on, että pitäisiköhän tuolle kamera-asialle vihdoin tehdä jotain. Kamera tyhjää akun nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa, ja automaattitarkennus takkuaa kaikkien objektiivien kanssa. Noin kahdestakymmenestä sukkakuvasta nämä kaksi olivat edes vähän tarkkoja. Kuvaajana toiminut krapulainen mies ei tietenkään myönnä, että kameran takana olisi ollut mitään vikaa :).

tiistai 12. marraskuuta 2013

Suklaa-toffee popcornit

Oho, pidinpä melkein kuukauden blogitaukoa ihan huomaamatta. Ehkä nyt taas uudella innolla. Tauon aikana olen muun muassa sairastanut ärsyttävistä ärsyttävimmän syysflunssan, johon kuului muun muassa korvatulehdus, kuumetta, poskiontelotulehdus ja jonkinlainen nielutulehdus. Viihdytin itseäni virkkaamalla ja katsomalla kolme tuotantokautta Bones-sarjaa.

Nyt olen ollut reilun viikon terveenä. Ainakin eilisiltaan asti, jolloin alkoi taas tuntua, että kurkussa on jotain ylimääräistä. Aamulla heräsin sitten kurkku ihan turvoksissa. Tämän päivän olen ottanut rauhallisesti kotitoimistolla. Olen hörppinyt noin kymmenen mukia teetä ja syönyt askillisen kurkkupastilleja. Ja nyt ainakin näyttäisi siltä, että ehkä tämä menisikin pikaisesti ohi... Koputan puuta.

Mieli on siis ollut vähän maassa, koska sairastaminen ei ole ikinä hirveän kivaa. Onneksi kuulin viikonloppuna miehen siskolta suklaa-toffeepopcorneista. Ne vaikuttivat täydellisiltä eväiltä illan Bones-maratonille. Tiedän, että on ihmisiä, joiden mielestä poppareihin saa laittaa vain suolaa. Itse olen aina tykännyt esimerkiksi Mr Bobcornin makeista poppareista. Jostain syystä en vain ole ikinä ajatellut, että niitä voisi tehdä itsekin.


Suklaa-toffeepopcornit

1 dl maissinjyviä
öljyä
1 ps (220 g) Omar-karkkeja
1 dl kuohukermaa
200 g maitosuklaata
50 g voita

Kaada ison kattilan pohjalle öljyä. Nosta kattila liedelle lämpenemään, kunnes öljy on kuumaa. Lisää maissinjyvät ja laita kansi päälle. Odota, kunnes popcornit ovat poksahdelleet. Kaada popcornit isoon kulhoon.

Mittaa kattilaan Omar-karkit ja kerma. Kuumenna lieden keskiteholla ja sekoittele, kunnes karkit ovat sulaneet ja seos on tasaista. Lisää paloiteltu maitosuklaa ja voi. Siirrä takaisin liedelle alhaiselle lämmölle, kunnes suklaa sulaa ja seos on tasaista. Ota liedeltä ja jatka sekoittelua, kunnes sula rasva on sekoittunut muihin aineksiin.

Kaada suklaa-toffeeseos popcornien päälle. Annostele popcorneja pieniin makeisvuokiin tai levitä ne levyksi leivinpaperin päälle. Kun kuorrute on kovettunut, voit murtaa levystä paloja veitsellä tai käsin. Jos popcorneja jää, säilytä niitä jääkaapissa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Arctips

Kännykän kautta huutelen täältä, hei. Ollaan viettämässä viikonloppua mun vanhempien luona. Täällä on hirveesti lunta! Sen nyt ei varsinaisesti pitäisi varmaan olla mikään uutispommi, mutta koska kotona maahan ei tainnut sataa yhtäkään lumihiutaletta, olen varustautunut viikonloppuun kätevästi matalavartisilla tennareilla. Täällä mua odotti kuitenkin siskon ja veljen hankkima yhdistetty synttäri- ja joululahja, joka kätevästi ratkaisi tämän ongelman. Olen himoinnut noita täällä entisellä kotipaikkakunnalla valmistettuja Arctips-huopikkaita siitä lähtien, kun ne tulivat markkinoille. Ja nyt semmoiset sain, vielä just oikean värisenäkin.

torstai 10. lokakuuta 2013

Haastavaa

Sain (kröhöm) elokuussa Höpötyksiä ja käsillä tekemistä -blogin Liilapöllöltä 11 kysymystä -haasteen (kiitokset vain), ja kas näin, kohtuullisen puolentoista kuukauden odottamisen jälkeen päätin vihdoin tarttua siihen.

Kuvituksena kännykällä napattuja räpsyjä viime kuukausien varrelta.

Täytin elokuussa pyöreitä vuosia. Sain lahjaksi muun muassa päänkokoisen tikkarin.  

Haasteen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

Synttäriviikonlopun vietin ystäväni kanssa Ikaalisissa Luomajärven hevoskievarissa. Ihana paikka :).

Liilapöllöltä saamani kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Lempivuodenaika ja miksi?
Kaikissa vuodenajoissa on viehätyksensä, mutta täytyy kai silti sanoa kesä. Silloin kaikki ovat jotenkin rennompia, ruoanlaittoa ja leivontaa varten on saatavilla kaikkea tuoretta, tallilla paarmat ovat pienempi paha kuin hytiseminen -15 asteessa, kuvaamiseen riittää valoa, saa lomailla...

Sain ystäviltäni lahjaksi kuohuviinimaistajaiset ja italialaista ruokaa upeassa seurassa. On kivaa kun on ystäviä, jotka tietävät, mistä tykkään :).

2. Mistä haaveilet juuri nyt?
Tällä viikolla itse asiassa toteutui yksi iso ja pitkäaikainen haave, mutta kerron siitä lisää lähiaikoina omassa postauksessa. Mutta haaveitahan riittää: oma islanninhevonen olisi varmaan listalla ykkösenä tällä hetkellä.

3. Uskotko kohtaloon?
Jollain tasolla kyllä. En ajattele, että kaikki on ennalta määrättyä tai että ihminen ei voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa, mutta uskon siihen, että esimerkiksi tietyt ihmiset tapaavat tietystä syystä.

Elokuussa käväisin myös laivalla työpaikan henkilöstöpäivillä. Meillä oli siellä henkilöstön virkkaushaaste, joka onnistuikin aika upeasti. Nyt voin myös sanoa virkanneeni yökerhossa. Lisää isoäidinneliöhaasteesta voi lukea työkaverini Pirjon blogista

4. Kerro jokin muisto lapsuudestasi?
Lapsena oli perhepäivähoitajalla naapurissa. Perhepäivähoitajan tytär söi raakoja makaroneja. Minä en ollut koskaan sellaisia maistanut ja sain myös muutaman. Ilmeisesti raaka makaroni oli minusta syötäväksi kelpaamaton, sillä pidin hyvänä ideaa työntää makaroni nenääni. Makaroni tietenkin juuttui sinne... En muista, mistä äitini hälytettiin paikalle, mutta joka tapauksessa lähdimme muistaakseni taksilla ajamaan terveyskeskukseen. Siellä pääsin lääkärin huoneeseen, jossa makaroni putosi itsestään nenästäni.


5. Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Tämähän on työhaastattelujen vakkarikysymys ja minusta aina hirveän vaikea. En tiedä, olenko jotenkin päämäärätön ihminen, mutta uskon, että olen 5 vuoden päästä juuri siellä missä minun pitääkin olla. Ainakin jos teen asiat niin kuin minusta tuntuu hyvältä.

Myös vähän pienemmällä paatilla tuli ajeltua, kun mieheni hankki loppukesästä oman veneen. Tässä kurvaillaan Valkeakoskea kohti.

6. Tapahtuma, jota et voi unohtaa?
Sellaisia on varmaan paljonkin, sillä minulla on todella hyvä muisti. En halua nyt sanoa jotain yhtä tiettyä tapahtumaa, mutta kaikki ystävien kanssa vietetyt hauskat hetket, jolloin on saanut nauraa vatsalihakset kipeinä ja melkein pissat housuissa jollekin tyhmälle asialle, ovat muistamisen arvoisia. Totta kai on surullisiakin juttuja, joita ei voi unohtaa.

7. Lempimusiikkisi?
Justin Timberlake on soinut viime aikoina ahkerasti, vaikka yleensä olen vähän raskaamman musiikin ystävä.


8. Mitä teit eilen klo 20?
Lähdin kaupungista, jossa olimme tehneet tuloksettoman ostoskierroksen etsien miehelle pikkutakkia.

9. Taito jonka haluaisit oppia?
Esteratsastus ehkä nyt päällimmäisenä tulee mieleen. Kahden viime hyppykerran saldona putoaminen paskaläjään ja toinen todella läheltä-piti-tilanne. Haluaisin myös olla jotenkin visuaalisempi ihminen ja osata piirtää muutakin kuin tikku-ukon.

Syyskuussa istuin yhden päivän olympiastadionilla Hevoset stadikalla -tapahtumassa. Kuvassa kurvailevat poni-gp:n voittajat.

10. Jos saisit olla päivän kuka tahansa, kuka olisit ja miksi?
Oletan, että hahmon ei tarvitse olla todellinen, joten valitsen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan Clairen. Ehkä mieluiten siltä ajalta, kun hän ensimmäisen kerran siirtyy ajassa ja tapaa Jamien :).

11. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?
Valita tähän postaukseen kuvat, ripustaa pyykit kuivumaan, viikata puhtaat pyykit kaappiin, pestä hampaat, lukea ehkä vähän kirjaa ja mennä nukkumaan.

Olen päässyt taas muutaman kerran hevosrakkauteni Fífillin (oikealla) selkään. 

Olen ehkä vähän tylsä, mutta tämä haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt, joten en nyt jatka sitä enää eteenpäin.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Omar chocolate chip cookies


Tarvitseeko näistä sanoa muuta kuin... Vau ja nam. Suklaapanda tietää mitä tekee. Nainen ottaa myös niin upeita kuvia, että blogin voisi syödä silmillään.

Omar chocolate chip cookies

n. 20 kpl

115 g kylmää voita
1½ dl sokeria
1 kananmuna
2 2/3 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 ml eli ripaus suolaa
110 g tummaa suklaata
120 g Omar-karkkeja

Laita uuni lämipiämään 175 asteeseen. Vuoraa kaksi peltiä leivinpaperilla. Rouhi suklaa sekä Omar-karkit. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola kulhossa.

Kuutio kylmä voi. Vatkaa voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi, n. 4-5 min. Se voi aluksi tuntua mahdottomalta, koska  voi on kylmää, mutta jatka vain vatkaamista ja ainekset sekoittuvat pikkuhiljaa. Lisää kananmuna ja vatkaa tasaiseksi.

Lisää kuivat ainekset ja vatkaa matalalla teholla tasaiseksi. Lisää myös suklaa ja Omarit, sekoita lastalla tasaiseksi (voit myös vaivata käsin taikinan tasaiseksi).

Ota taikinasta palasia ja pyöritä ne kämmenien välissä pingispallon kokoisiksi palloiksi ja laita pellille. Litistä palloja hieman. Jätä muutama sentti keksien väliin.

Paista keksejä uunin keskitasolla n. 10 - 11 minuuttia, kunnes keksien pinta ei enää kiillä niin paljon. Anna jäähtyä pellillä 3 - 5 minuuttia, siirrä sitten ritilälle jäähtymään kokonaan.


maanantai 30. syyskuuta 2013

Päivä Barcelonassa

Ehkä joku saattaa muistaa, että piipahdin elokuussa Espanjassa Gironassa. Nyt sai vihdoin käytyä läpi myös päiväreissulla Barcelonassa otetut kuvat. Oikeastaan oli aika ihanaa katsoa näitä kuvia nyt, kun ulkona on pimeää ja kylmää. Tervetuloa siis kuljeksimaan kanssani päiväksi Barcelonaan.

Päivä aloitettiin Montjuïcin kukkulalta.







Tämä kuva otettiin ennen puhelimen pöllimistä. Kyllä vielä nauratti :). Kuva: Jenni Rautio.

Sitten ajoimme metrolla toteamaan, että kyllä, Sagrada Familiaan todellakin on pitkä jono. Visiitti jäi toiseen kertaan. 

Barcelonan riemukaari.



Take away -sangria kuulostaa niin siistiltä :). 

Ruokailin baskiravintola Oriossa. Namnam.


Kuljeskelin pitkin rantaa ja kävin pienellä turistiveneilylläkin.







Katalonian lippujen joukossa liehui yksi Espanjan lippukin. Tämä oli muistaakseni joku virallinen hallintorakennus. Muutenhan katalaanit eivät paljon espanjalaisuudesta välitä.



Kauppahalli oli ihana. Ehkä vähän liikaa ihmisiä. Täällä puristin laukkua ihan hengenhädässä, mutta sitten puolen tunnin päästä metrossa en enää muistanut ja puhelin lähti teille tietymättömille. Kyllä muuten otti päähän, kun huomasin, että puhelin vietiin. 

Loistava nimi ravintolalle.

Barcelonaan olisi kiva päästä uudestaan, ainakin syömään. Ehkä jonain vähemmän kuumana vuodenaikana. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...