keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulurauhaa


Syksy on ollut kiireinen. Töissä on ollut mielenkiintoisia uusia juttuja, mutta välillä on tuntunut, että niiden lisäksi pääkoppaan ei ole oikein muuta mahtunutkaan. Onneksi on keksitty loistavat työkaverit, ystävät, hevoset, sohvalla löhöily ja kaikenlainen näprääminen, joiden avulla mielensä saa pidettyä virkeänä.


Joulukorteissa pääsi toteuttamaan viimeksi mainittua. Ideana oli jälkeen sarjatuotanto: sapluunan avulla tuputtelin korttipohjille sydämet, joiden annoin kuivua. Sen jälkeen mustasin reunoja vähän tummalla leimasinvärillä. Seuraavaksi olivat vuorossa lumihiutaleet, jotka tein leimasimella, ja loppusilauksena joulurauhaa-teksti ihan vapaalla kädellä kirjoitettuna. Olen kortteihin tosi tyytyväinen, niistä tuli ihan minun näköisiäni :).


Korttien myötä toivottelen kaikille oikein leppoisaa joulunaikaa.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Pähkinäinen camembert-piiras


Tässäpä yksi oiva ehdokas joulunajan iltapalaksi tai vaikkapa uudenvuodenaaton kekkereihin.

Kun näin tämän ohjeen uusimmassa Glorian ruoka & viini -lehdessä, tiesin heti, että tätä täytyy testata, ja tiesin myös suunnilleen heti, kenelle tätä tarjoaisin. Joten kun ystäväni saapui meille piparitalkoisiin lauantaina, pipareitten jälkeen uuniin pääsi pähkinäinen camembert-piiras. Ja kyllä se olikin hyvää (ja helppo). Vähän harmitti, kun ystäväni oli autolla. Muuten tämän seuraksi olisi ehdottomasti avattu pullo viiniä :).

Pähkinäinen camembert-piiras

Pohja:
1 lehtitaikinalevy (400 g)
1 kananmuna

Täyte:
1 sipuli
2 rkl voita
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua timjamia
3 viikunaa
8 viipaletta parmankinkkua
3/4 dl pähkinöitä (hassel-, pekaani- tai saksanpähkinöitä esimerkiksi)
150 g camember-juustoa
mustapippuria
1 tl suolaa

Halutessasi lisäksi: sormisuolaa, basilikanlehtiä, loraus saksanpähkinäöljyä

Sulata lehtitaikinalevy. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Kauli taikina soikeaksi leivinpaperin päällä. (Itse kaulin taikinaa vähän ohuemmaksi, mutta en jaksanut alkaa muuttamaan sen muotoa, kun se oli jo valmiiksi niin siisti neliö. Mielestäni tämän vaiheen voi vaikka jättää välistä ja käyttää levyn sellaisenaan.) Siirrä taikina papereineen uunipellille. Pistele pohja haarukalla ja voitele kananmunalla. Kypsennä pohjaa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut ja saanut vähän väriä.

Tee täyte pohjan kypsyessä. Kuori ja viipaloi sipuli. Kuullota sipulia voissa paistinpannulla 3 - 4 minuuttia. Lisää basilika ja timjami. Jätä sipulit pannulle odottamaan.

Lohko viikunat kuuteen osaan. Ota pohja uunista ja litistä sitä vähän. Ripota päälle sipuli. Lisää viikunat. Tee kinkkuviipaleista rullia ja asettele täytteen lomaan. Jaa pähkinät tasaisesti piirakalle ja murusta juusto päälle. Rouhi pinnalle vielä pippuria ja ripottele suola.

Paista piirasta uunissa noin 10 minuuttia, eli vain sen verran, että juusto sulaa ja pähkinät hieman paahtuvat pinnaltaan.

(Voit halutessasi maustaa lämmintä piirasta vielä sormisuolalla, basilikanlehdillä ja lorauksella saksanpähkinäöljyä.) Tarjoa esimerkiksi salaatin kanssa.

Ohje: Glorian ruoka & viini 8/2014

torstai 11. joulukuuta 2014

Virkkurin vinoraitaiset korit


Pitkästä aikaa rääkkäsin vähän sormiani matonkudetta virkkaamalla. Tuloksena syntyi yhden illan ja seuraavan aamupäivän aikana kaksi vinoraitaista koria ystävälle tuparilahjaksi. Eli ei tämä sormille kovin paha rasti ollut, kun niin nopeasti tuli valmista :). Nyt kun lahjat ovat löytäneet uuteen kotiinsa, ne kehtaa esitellä täälläkin.


Näistä koreista tuli mielestäni niin kivat, että pitänee tehdä muutama itsellekin. Lisää matonkudetta on jo ostettu.

Vinoraitaiset korit

Materiaali: tummanharmaa trikookude ja valkoinen ontelokude
Koukku: 8 mm
Menekki: yhteen koriin kudetta noin 280 g
Ohje: Molla Millsin Virkkuri-kirja



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pieni vaaleanpunainen kirja

Viime sunnuntai oli pyhitetty näpräämiselle. Tuloksena syntyi (ainakin omasta mielestäni) söpöin vaaleanpunainen kirja ikinä.


Olen aiemmin tehnyt kirjat länsimaisella sidoksella ja pitkäpistosidoksella. Tämä söpöläinen on toteutettu belgialaisella sidoksella. Kansi on japanilaista paperia, jossa on kauniisti myös kullan sävyjä. Niitä vain oli marraskuisen iltapäivän valossa mahdotonta saada vangitua kameralla. Kirjan sisäkannet on päällystetty samalla paperilla.


Takakansi on päällystetty vaaleanpunaisella thaisilkillä...


... Ja selkämys vaaleanvihreällä thaisilkillä. Ompelulangaksi valittiin sävyihin sopivaa vaaleanpunaista puuvillaa.

Olen kirjaan aivan supertyytyväinen. Normaalisti en edes tykkää vaaleanpunaisesta, mutta tuo paperi lumosi minut niin täysin, että koko kirjasta tuli vaaleanpunainen :).

Täytyy myös antaa tunnustusta Ulla Maliselle (Oltava), kangasalalaiselle kirjansitojalle, jonka opissa tämäkin kirja tehtiin. Ullalla on niin ihanat varastot papereita ja muita tarvikkeita, että kurssilaisille iski melkein valinnanvaikeus. Lisäksi opettajana Ulla on kyllä aivan loistava.

Aiemmat kirjani:





perjantai 21. marraskuuta 2014

Banaani-toffeemuffinit


Tiedättekö tunteen, kun välillä haluaisi leipoa jotain ja selaa epätoivoisesti nettiä ja keittokirjoja jotain kivaa ohjetta etsien? Silloin mitään sopivaa ei tunnu koskaan löytyvän. Sitten välillä käy niin kuin minulle alkuviikosta. Selasin keittiön pöydälle jäänyttä keittokirjaa ja se aukesi kuin itsestään banaani-toffeemuffinien kohdalta. Hedelmäkorissa nökötti kuin sattuman oikusta muutama ylikypsä banaani. Kaapissa oli vielä lisäksi TÄSMÄLLEEN OIKEA grammamäärä toffeenameja (se, miten ne olivat säästyneet syömiseltä meidän taloudessa, onkin sitten todella outo juttu). It was faith, banaani-toffeemuffineja oli siis tehtävä.

Muffinien ohje on Nigella Express -kirjasta. Nigellan ohjeita toteuttaessa tulee usein sellainen epäuskoinen tunne, että nyt tämä on vähän liian helppoa tai ohjeessa oikaistaan jotenkin. Niin tälläkin kertaa. Kovin työ oli siinä, kun käärin toffeekarkit papereistaan ja pilkoin ne neljään osaan. Muuten taikina tehtiin lähinnä kääntelemällä aineet kulhossa sekaisin, tykkään. Lopputuloksena syntyi pehmeitä muffineja, jotka kuitenkin kohosivat kauniisti. Banaanin maku ei ollut sellainen kaikenpeittävä, vaan myös toffee maistui kivasti. Tykkäsin ja teen varmasti toistekin.

Mitään kovin nättejä kuvia näistä ei kyllä kymmenen aikaan illalla saanut... Keittokirjan kuvassa näyttävät ehkä astetta (tai aika montakin astetta) nätimmiltä, mutta en anna sen häiritä. Työkaveri oli luullut näitä kahvipöydässä tumman värin vuoksi joksikin terveysmuffineiksi, kunnes häntä oli valistettu asian oikeasta laidasta...


Banaani-toffeemuffinit (12 kpl)

3 erittäin kypsää banaania
1 1/4 dl rypsiöljyä
2 kananmunaa
250 g vehnäjauhoja
100 g hienoa sokeria
1/2 ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
150 kermatoffeemuruja (esim. pilkottuja Omar-karkkeja)

Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen ja asettele muffinivuoat 12-paikkaiselle muffinipellille. Soseuta banaanit ja laita ne hetkeksi sivuun. Kaada öljy kulhoon ja vatkaa joukkoon kananmunat. Sekoita jauhot, sokeri, ruokasooda ja leivinjauhe toisessa kulhossa. Lisää jauhojen joukkoon öljy-munaseos ja banaanisose. Sekoita varovaisesti taikinaksi ja kääntele joukkoon toffeemurut.

Jaa taikina tasaisesti muffinivuokiin ja paista uunissa 20 minuuttia.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pikatossut

Tätä ei ole tapahtunutkaan vähään aikaan: olen saanut käsityön valmiiksi. Pikatossut menivät siskolle synttärilahjaksi... Lahja tosin saavutti vastaanottajansa noin kuukauden myöhässä, mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan.


Tossut syntyivät nopeasti ja olivat kyllä aika iisit neulottavat. Ohje löytyy 10 puikkoa langalla -blogista. Tuli muuten testattua ensimmäistä kertaa aloitus kärjestä. Olen jotenkin kuvitellut sen olevan tosi hankalaa, mutta ihan ensiyrittämältä kärki ainakin näissä tossuissa onnistui.

Pikatossut
Lanka: Seitsemän veljestä
Menekki: n. 85 g
Puikot: 4 mm
Koko: n. 40

Viime viikonlopun Suomen kädentaidot -messuilla tehtyjen lankalöytöjen jälkeen puikoille pääsi jo astetta kunnianhimoisempi projekti, nimittäin villatakki... Katsotaan koska pääsen siitä raportoimaan :).


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Piparkakku + persimon + sinihomejuusto = nam!

Pari viikkoa sitten tallilla oli aamupalapöydässä tarjolla briejuustoa ja persimonia. Hyvää! Sitten K-kaupan ruokalehdessä suorastaan hehkutettiin piparkakun, persimonin ja sinihomejuuston yhdistelmää, joten ei muuta kuin heviosastolle metsästämään persimoneja. Piparkakkujahan sinihomejuuston kanssa olen syönyt varmaan kuukauden... Joulu, mikä ihana tekosyy.

Ja tästä piparin, persimonin ja Aura-juuston epäpyhästä liitosta tuli kyllä uusi suosikkini. Veikkaan, että joudun vielä muutaman persimonin ennen joulua ostamaan :).

Iltapalan seurana uusinta Mustan tikarin veljeskuntaa. Ei ehkä kovin jouluista luettavaa, mutta ei kai sitä nyt pidä vielä marraskuussa liioitella sen joulun kanssa...

lauantai 18. lokakuuta 2014

Tarroja seiniin - luvan kanssa

Tänään silmissä on vilissyt punaisia muuttolaatikoita. Ei kylläkään omia, vaan oltiin auttamassa kavereita, jotka pääsivät tänään muuttamaan upouuteen taloonsa.

Minä puolestani pääsin koristelemaan kummityttöni huoneen pöllöillä. Tykkään itse varsinkin tuosta oven päällä olevasta pöllöoksasta. Toivotaan, että tarrat pysyvät kiinni.

Isosiskon huoneeseen ei tullut pöllöjä, vaan 3D-prinsessoja... 4,5-vuotias tietää tarkasti itse, mitä haluaa :).

torstai 16. lokakuuta 2014

Nigellan chili con carne


Edelleen hengissä, vaikka tässä taisikin kuukausi vierähtää bloggaamatta. Meillä ei tällä hetkellä ole oikein sellaista tietokonetta, minkä saisi käynnistettyä ilman puolen tunnin maanittelua. Miehellä on välillä työkone mukana kotona, ja hän saattaa keskeyttää hyvällä onnella nettiauto-nettivene-youtube-selailuputkensa ja luovuttaa koneen vähäksi aikaa minulle. Nyt sain koneen kuulemma viideksi minuutiksi ja olen käyttänyt siitä jo ainakin puolet. Yritän siis näppäillä nopeammin.

Chili. Sain äitiltä loppukesästä chilipensaan (vai puun?), joka kantoi melkoisen runsaan sadon. Onneksi nuo ovat jotain ihan peruschilipaprikoita, eli eivät mitään hullun tulisia.

Olemme siis yrittäneet käyttää chilejä nyt urakalla. Nigella Express -kirjasta bongattu nopea chili con carne oli sellainen ruoka, mitä voisin kyllä tehdä uudelleenkin. Kun luin ohjetta, olin myyty noin ensimmäisellä rivillä, kun silmäni osuivat sanaan chorizo. Vähäsen jouduin ohjetta soveltamaan (koska ei sattunut olemaan esim. kardemumman palkoja (?) kaapissa), mutta ei tämmöisessä kannata liian tarkka ollakaan. Kunhan maistelee välillä, niin kyllä siitä hyvä tulee :).

Kaikki, jotka ovat chili con carnea syöneet, tietävät, että se ei ole mitenkään erikoisen kaunis kuvattava. Siksi kuvituksena pelkkiä chilejä.

Nigellan nopea chili con carne

150 g chorizoa (tuoremakkaraa tai kypsää)
400 g naudanpaistijauhelihaa
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl jauhettua korianteria
1/2 tl jauhettua kanelia
1/2 tl kardemummaa
n. 500 g tomaattimurskaa
1 tlk papuja (tomaattikastikkeessa/mausteliemessä)
1/2 dl makeaa chilikastiketta (voi laittaa ehkä vähän reilumminkin)
1 - 2 chilipaprikaa

Halkaise chorizo ja leikkaa noin puolen sentin viipaleiksi. Laita makkaraviipaleet kuumaan paksupohjaiseen kattilaan ja paista rapeiksi. Lisää jauheliha ja jatka paistamista. Sekoita joukkoon mausteet, tomaattimurska, pavut ja chilikastike. Hienonna chilipaprikat ja lisää ne kastikkeen joukkoon. Kuumenna seos kiehuvaksi, vähennä lämpöä ja hauduta noin 20 minuuttia. Tarjoa esimerkiksi riisin kanssa.


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Elämäni ensimmäinen ONNISTUNUT kinuskikakku

Edellisessä postauksessa yritin poiketa vähän jollain terveyspolulla, mutta nyt takaisin ruotuun. On unohtunut esitellä tämän vuoden synttärikakku! Synttäreitä vietettiin siis jo elokuussa, ja kerrankin teki mieli leipoa töihin oikea kakku. Yleensä olen yrittänyt kuitata synttärit jollain tortulla tai piirakalla.


Miehen sisko Eeva oli tehnyt tätä kakkua poikansa nimppareille viime keväänä, ja minä halusin totta kai reseptin itselleni. Vähän epäilytti tuo kinuskin teko, mutta Eevalta sain hyvän neuvon: annat sen vain kiehua ja kiehua, niin hyvä siitä tulee. Ja niin tulikin!

Vadelma-kinuskikakku

Pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kostutukseen:
maitoa, mehua tms.

Täyte: 
marjoja oman valinnan mukaan (käytin vadelmia ja pensasmustikoita) + vähän sokeria tarvittaessa
3 1/2 dl kermaa
2 dl rahkaa
2 rkl sokeria

Kinuskikastike:
2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria

Päälle:
marjoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Valmista sokerikakkupohja. Vaahdota munat ja sokeri kulhossa. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja siivilöi seos munasokerivaahdon joukkoon. Paista kakkuvuoassa uunin alatasolla noin 40 minuuttia.

Valmista kinuskikastike. Mittaa sokeri ja kerma paksupohjaiseen kattilaan ja anna kiehua hiljalleen. Minulla meni keittämiseen noin 30 minuuttia, mutta ei kannata katsoa kelloa. Ennemminkin kannattaa tarkkailla kinuskin koostumusta. Lopeta keittäminen vasta, kun kinuski on oikeasti sakeaa ja venyvää. (Jos keität kinuskia epähuomiossa liikaa, niin sitä voi ohentaa sekoittamalla mukaan lisää kermaa. Tällä voi pelastaa melkein toffeepalloksi jähmettyneen kinuskinkin, kunhan vaan jaksaa vatkata.)

Kun kinuskikastike on melkein valmista, halkaise kakku. Kostuta kakkupohja hyvin. Voit käyttää kostutukseen marjoista riippuen maitoa, vettä, mehua tai vaikkapa kahvia.

Levitä pohjan päälle runsaasti haluamiasi marjoja. Makeuta halutessasi marjoja hieman sokerilla.

Vaahdota kerma ja sekoita siihen rahka ja sokeri. Lusikoi rahkakerma marjojen päälle. Nosta toinen kakkupohjan puolikas kanneksi ja kostuta se. 

Valuta hieman jäähtynyt kinuskikastike kakun päälle ja koristele kakku marjoilla. 

Ohje alun perin Leivotaan-lehdestä. (Tässä ohjeessa kyllä oiottiin taas niin paljon mutkia, että alkoi melkein kiukuttamaan kun sitä luki. Ohjeessa ei esim. mainittu mitään kakun halkaisusta, mutta kuvassa kakkupohja on kuitenkin halkaistu.)


torstai 11. syyskuuta 2014

Cashewpähkinäkaakao

Ollaan innostuttu tekemään aika usein smoothieta, ja uudet makuyhdistelmät mielessäni lainasin kirjastosta Vihermehut, smoothiet ja shotit -kirjan. Kirjan smoothie-ohjeet ovat aika vihreitä, ja jotenkin en vaan totu salaatinlehtiin tai kaaliin smoothiessani, joten ne ovat jääneet toistaiseksi kokeilematta.

Mutta kirjassa oli myös jotain kiinnostavaa, nimittäin pähkinöistä valmistettujen "maitojen" ohjeita. Pitäkää rauhassa minua hulluna, mutta tämä aihe on kiehtonut minua jo pitkään :).

Aika monessa ohjeessa pähkinöitä pitää ensin liottaa, joten varmaan siksi kokeiltavaksi valikoitui ensin tämän suklainen cashewpähkinämaito. Cashewpähkinöitä ei ainakaan ohjeen mukaan tarvitse liottaa.

Kirjan mukaan tämä maito on pullollaan proteiinia ja sen pitäisi kohentaa mainiosta mielialaa. Lisäksi tämä on vastustuskykyä lisäävä, tulehdusta ehkäisevä ja veren laatua parantava. Tiedä näistä, mutta hyvää tämä on. Ihanan paksu, kermainen kaakao - olen tähän ihan koukussa :). Ja jos se on edes vähän terveellistä, niin thumbs up :).


Cashewpähkinäkaakao

100 g cashewpähkinöitä
30 g kaakaojauhetta (sokeritonta)
1 ruokalusikallinen kookosöljyä
2 ruokalusikallista agaavesiirappia (tai maun mukaan)
hieman jauhettua vaniljaa tai 1 tl vanilja-aromia
1/2 tl suolaa
6 dl vettä

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Sekoita suurella nopeudella, kunnes juoma on aivan tasaista. Viilennä ennen juomista.

Jos haluat, että juomaan ei jää yhtään pähkinänpaloja, voit kokeilla siivilöidä juoman harsokankaan läpi. Itseäni pähkinämurut eivät haitanneet. Ensimmäisellä kerralla korvasin agaavesiirapin hunajalla, ja se toimi mielestäni yhtä hyvin.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Saven sisältä pyrki esiin tonttu

Ennen kesälomia vietimme työpaikan kehittämispäivää Lepaalla. Virallisen ohjelman jälkeen pääsimme iltapäivällä muovailemaan savea Lepaan savipajaan. Minä olen onneton piirtäjä eikä minulla taida oikein riittää hahmotuskykyä muovailuunkaan, mutta jotain sain silti aikaiseksi.


Onnistumisen salaisuus oli ehkä se, että meitä ohjattiin saunatontun teossa lähes kädestä pitäen. Niinpä tämmöinen muovailukyvytönkin pystyi hahmottamaan, millaisesta palasta kannattaa lähteä liikkeelle, miten hattu tehdään ja mihin se korva kannattaa iskeä kiinni :). En nyt väitä, että lopputulos olisi maailman hienoin, mutta ainakin saven muovailu oli uskomattoman rauhoittavaa.

Tonttumme jäivät Lepaalle kuivumaan ja odottamaan polttoa ja lasitusta. Kesälomilta palattuamme ne olivat sitten jo odottamassa meitä kahvihuoneen pöydällä. Nyt tontun pitäisi kestää esimerkiksi saunan kiukaalla - tai vaikka suohon upotettuna, Lepaalla kerrottiin.


Tiimimme koko kuva. Ohjatun saunatonttutuokiomme tuotokset odottamassa uuniin pääsyä. 


tiistai 26. elokuuta 2014

Micken vieraana


Yksi Ahvenanmaan päävierailukohteista oli Michael Björklundin Smakbyn. Iloinen kokki teki Strömsö-aikoinaan niin lähtemättömän vaikutuksen, että pakkohan hänen ravintolaansa oli päästä.

Vähän kuin vahingossa vierailimme myös toisessa Micken ravintolassa, Pub Niskassa Maarianhaminassa. Peltileipiä tarjoilevan Pub Niskan merihenkinen miljöö on ihana.


Ravintolan verkkosivujen perusteella korkealuokkaiset raaka-aineet muuttavat tavallisen pizzan peltileiväksi. Itseäni tämä ehkä vähän hymyilyttää, mutta ei takerruta termeihin. Sillä hyviä nämä peltileivät joka tapauksessa olivat! Omassani oli lammasta, punasipulia, bearnaise-kastiketta ja rucolaa.





Toisena päivänä kohteenamme oli sitten Kastelholman linnan lähellä sijaitseva Smakbyn. Ravintolasali on nykymuodin mukainen, eli avoin. Saapuessamme sali oli melkein tyhjillään, mutta vaikka se illan mittaan täyttyikin, melu ei silti kohonnut sietämättömäksi. En silti ehkä haluaisi olla täällä syömässä pikkujouluaikaan :).


Keskustelumme tarjoilijan kanssa oli hieman takeltelevaa. Hän ei puhunut suomea kunnolla, minä ymmärrän ruotsia ihan ok, mutta järjellisten lauseiden muodostaminen kestäääää. Niinpä puhuimme näitä molempia kieliä sekaisin ja sitten välillä vaihdoimme aina englantiin :).

Keittiön tervehdyksenä saimme ehkä jotain kukkakaalista valmistettua sosekeittoa. En muista, kerrottiinko meille edes, mitä tämä oli, vai enkö vain ymmärtänyt. Ruotsinkieleni ruosteisuuden huomioiden saattoi olla kyse jälkimmäisestäkin :). Mutta kukkakaalilta se maistui.


Miehen alkuruoassa oli hiillostettua lohta ja siianmätiä salaattipedillä. Näytti hyvältä ja kuulemma olikin.


Oma alkupalani oli kuohkea rapukeitto. Hyvää, mutta ei tajunnanräjäyttävää.


Mies söi pääruoaksi häränsisäfilettä ja häränposkea. Kuvassa näkyvän lisäksi tarjoiltiin vielä varmaan kaksikymmentä paistettua perunaa, joten tästä sai kuulemma mahansa täyteen.


Ja niin sai kyllä minun ahvenannoksestanikin. Äyriäiskastike oli todella hyvää ja ne ahvenfileet... Tämän ruoan kanssa suositeltiin Smakbyn omaa puolikuivaa omenaviiniä. Se passasikin annokseen täydellisesti, ja sitä oli pakko ostaa kotiinkin pullo.


Ahventen kanssa tarjoiltiin ravuilla höystettyä perunamuusia, nam.


Tässä vaiheessa totesimme, että annokset olivat olleet aika suuria. Jälkkäriä oli kuitenkin pakko saada. Mies sanoi ottavansa creme bruleen, kun se on kuulemma yleensä pieni. Minä päädyin samaan ratkaisuun, mutta arvatkaa oliko se pieni. Ei ollut, mutta kaikki syötiin. Minä nautin jälkiruoan kanssa vielä lasillisen Smakbyn Appleaud-omenalikööriä. Sekin oli niin hyvää ja maistui ihanasti oikealta omenalta.


Sitten pyörimme autolle.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Vadelma-kinuskisemifreddo


Mummon puutarhasta elokuun alussa poimituista vadelmista suurin osa päätyi pakastimeen odottelemaan ensi talvea. Loputkin päätyivät pakastimeen, mutta vaniljakastikkeen, mascarponen ja kinuskikastikkeen kanssa. 

Minulle ei ole ikinä selvinnyt, onko jäädykkeellä ja semifreddolla joku ero, mutta ei anneta sen häiritä. Semifreddohan tarkoittanee kaiketi puoliksi jäätynyttä, mutta toisaalta eihän jäädykettäkään kai yleensä ihan umpijäisenä tarjoilla. Tämä on joka tapauksessa helppo ja nopeasti valmistuva jälkkäri. Tai nopeasti, jos pakastusaikaa ei oteta lukuun. 

Mukavaa alkavaa viikkoa, elokuun viimeistä!

Vadelma-kinuskisemifreddo

2 1/2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 prk (250 g) mascarponea
1 prk (330 g) kinuskikastiketta
200 g vadelmia

Vatkaa kylmä vaniljakastike vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon mascarpone ja puolet kinuskikastikkeesta. Kaada puolet seoksesta suorakaiteen muotoiseen, kelmutettuun vuokaan. (Käytin itse pientä pyöreää irtopohjavuokaa, kun sellainen löytyi kaapista helpommin. Suorakaide olisi varmasti toiminut paremmin, kun semifreddoa olisi tullut paksumpi kerros.) 

Asettele seoksen päälle puolet vadelmista ja valuta kinuskikastiketta raidoiksi. Lisää vuokaan loput jäädykemassasta ja laita päälle kinuskikastiketta ja vadelmia. 

Peitä vuoka ja anna pakastua noin 3 1/2 tuntia tai kunnes jäädyke on kohmeista. Älä sekoittele välillä. Kumoa semifreddo tai tarjoa suoraan vuoasta. Mikäli pakastat semifreddoa kauemmin, anna sen sulaa huoneenlämmössä ennen tarjoilua ainakin puoli tuntia. 

Ohje Glorian ruoka & viini 5/2014. 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Löydetty Ahvenanmaalta: ihanaa suklaakakkua ja maailman parasta perunamuusia


Piipahdimme viime viikolla Ahvenanmaalla. Eli niin ulkomailla kuin on mahdollista päästä ylittämättä Suomen rajoja. Jotenkin koko reissu meni ihan syömiseksi, mutta ei se mitään. Syöminenhän on parasta.

Tässä kaksi mahtavaa juttua, joihin törmäsimme.


Mahtava asia numero yksi: Stickstuganin suklaakakku. Ihanin suklaakakku ikinä.

Järsössä (Maarianhaminasta etelään) sijaitseva Stickstugan on käsityöputiikki-taimisto-kahvila keskellä ei mitään. Söpö paikka, jonne monet näyttivät pyöräilleen Maariahaminasta.



Mahtava asia numero kaksi:


Stallhagen-panimoravintolan perunamuusi. Oikeasti. En ole ikinä syönyt niin hyvää perunamuusia. Ja oikeastaan koko annos, joka koostui sangen tutuista asioista (perunamuusista, uunilohesta, kermaviilikastikkeesta ja salaatista), tuo vieläkin veden kielelle. Ne on ne pienet asiat. Kun ne tehdään kunnolla, tavallinenkin voi maistua taivaalliselta.


Panimoravintola oli muutenkin symppis. Lounas maksoi noin 9 euroa. Suosittelen.



maanantai 14. heinäkuuta 2014

Valkosuklaalla ja minttusokerilla kuorrutetut mansikat


Hei hei hei, heinäkuu. On tullut vietettyä aikaa kaikkialla muualla paitsi tietokoneella. Tallilla, ystävien luona, veneellä, kaupungilla, tallilla... Blogi ei ole siis hirveästi päivittynyt, mutta haitanneeko tuo. Teillä lukijoillakin on varmaan ollut kaikkea kivaa kesätekemistä?

Mansikka-aika taitaa olla nyt parhaimmillaan. Tässäpä siis ohje, jonka avulla tuunaat mansikat esimerkiksi kesäiselle piknikille. Ei sillä, että mansikoissa sellaisenaan olisi jotain vikaa :).

Valkosuklaalla ja minttusokerilla kuorrutetut mansikat

n. 500 g mansikoita
130 g valkosuklaata
1,5 dl ruokosokeria
1/3 ruukku minttua

Puhdista mansikoista roskat, mutta älä poista kantoja. Sekoita sokeri ja mintunlehdet esimerkiksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimeen liitettävällä myllyllä (eli laitteella, jolla saat samalla silputtua mintunlehdet pienen pieniksi). Sulata suklaa pienessä kulhossa mikroaaltouunissa tai vesihauteessa.

Ota mansikkaa kiinni kannasta, dippaa se sulatetttuun valkosuklaaseen, valuta ylimääräinen suklaa pois ja ripottele pinnalle minttusokeria. Laita mansikka leivinpaperille odottamaan ja tee sama lopuille. Laita valmiit mansikat jääkaappiin, jotta suklaa jähmettyy.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ruttunaama kirjan välissä


Kun kerran aloin taitella, niin samalla syntyi miehelle bulldoggi-kirjanmerkki. Olen luvannut ehkä noin kaksi vuotta sitten tehdä hänelle kirjanmerkin. Aika tarkalleen siitä asti, kun taittelin itselleni tämän kirjanmerkkikissan.


Bulldogista tuli aika hauska. Taittelu kävi helposti tämän YouTube-ohjeen avulla. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...