Olen ajatellut, että kirjoitan tänne blogiin vain kirjoista, joista pidän tai jotka koen muuten jakamisen arvoisiksi. Sanotaan heti aluksi, että Fifty Shades Darker ei varsinaisesti täytä kumpaakaan ehtoa. Mutta postaan siitä silti. Fiilikset ovat yhtä sekavat kuin ensimmäisen osan jälkeen. Vihasin, mutta kuitenkin vähän tykkäsinkin.
Minulla kesti melkein kaksi kuukautta saada kirja luettua. Kirjan alussa huvitin itseäni pelaamalla kuvitteellista Fifty Shades -bingoa: Oh my sanottu ensimmäisen kerran sivulla 11. Christian motkottaa Anastasialle siitä, että tämä ei ole syönyt sivulla 13. Christianin oma helikopteri mainittu sivulla 14. Christian pyytää Anastasiaa olemaan purematta alahuultaan sivulla 15. Sisäinen jumalatar, sivu 15. Christianin poikamainen hymy, sivu 17... Aika lailla mennään siis samoilla eväillä kuin edellisessäkin kirjassa. (Mutta täytyykö koko ajan käyttää täsmälleen niitä samoja sanoja kuvaamaan Christianin hymyä tai taitavia sormia tai seksuaalista vetovoimaa? Lukioaikainen opettajani olisi vetänyt kirjan täyteen punakynää ja kirjoittanut viereen tautofoniaa!) Mutta ei auttanut bingo eikä pitkä joululoma, tämä kirja ei vain edistynyt. Ehkä siksi, että se vain ärsytti minua niin suunnattomasti.
Fifty Shades of Grey -kirjan lopussahan Anastasia jättää Christianin. Mutta kuten ehkä arvata saattaa, ero ei ole pitkä. Christian ilmestyy takaisin Anastasian elämään, vaikka periaatteessa mikään ei ole muuttunut. Vai onko sittenkin? Christian vakuuttelee tajunneensa, että ei enää halua satuttaa Anastasiaa, vaan rakastaa tätä oikeasti. Sitten ajellaan vähän helikopterilla, syödään hienoissa ravintoloissa, ajellaan huvijahdilla, käydään juhlissa ja harrastetaan seksiä. Kaikki näyttää auvoiselta, mitä nyt pari naista Christianin menneisyydestä vähän vainoaa ja Anastasian pomo ahdistelee tätä töissä. Ja mitä nyt Christian on edelleen vähän kontrolloiva paskiainen. Mut hei, se on kokenut kovia ja se yrittää työstää ongelmiaan.
Tarkennetaanpa vähän: se ei ollutkaan kirja, joka minua ärsytti, vaan Anastasian hahmo. Hahmon nöyristely ja jatkuva anteeksipyytely ei vaan sopinut omaan ajatusmaailmaani pätkääkään.
Liekö sitten psykologinen vaikutus vai mikä, mutta kun pääsin kirjan puoleen väliin, se alkoi edetä nopeammin. Ärsyttävää myöntää, mutta kyllä haluan sen viimeisen osankin lukea. Olisihan se ihan tylsää jättää tarina kesken. Hankkiutuuko Christian eroon piiskoistaan, ja muuttaako hän Anan kanssa ihanaan rantataloon elämään säädyllistä perhe-elämää? Jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!