keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Þingvellir

Tiesittekö, että Islanti repeytyy kahtia muutaman senttimetrin vuosivauhdilla? Saari sijaitsee kahden toisistaan poispäin liikkuvan mannerlaatan päällä. Mannerlaattojen repeämiskohdassa on kansallispuisto ja Unescon maailmanperintökohde Þingvellir (Thingvellir National Park). Kyseisessä paikassa muuten myös saaren asuttaneet viikingit pitivät omaa parlamenttiaan, vuodesta 930 alkaen. Ja jos mennään vielä kauemmas historiassa, niin tästä repeämästä pulppusi se laava, josta Islanti syntyi.


Þingvallavatn-järven rannalla sijaitsee siis melkoisen merkityksellinen paikka.


Tässä repeämän reunaa...



... Ja tässä niin sanottu repeämislaakso, jossa virtaa joki. Aina kun mannerlaatat etääntyvät toisistaan, tämä alue painuu alaspäin.








Vaikka mannerlaattojen rajakohta kulkee koko Islannin halki, niin sauma itsessään ei ole yksi selkeä repeämä, vaan enemmänkin ryhmä railoja. Täällä ne vain ovat erittäin hyvin näkyvissä.



Näitä kuvia katsellessa vasta tajuaa, miten vähän valoa täällä pohjoisessa on talvella. Nämä kuvat on otettu keskellä päivää ja tuo lauantaipäivä oli vielä ihan aurinkoinen, mutta silti kaikki värisävyt tuntuvat jotenkin vain sulautuvan yhteen. Tietysti ehkä kameranikin on tässä suhteessa vähän rajallinen - omista taidoistani puhumattakaan.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Jaa miten niin tuulista?

Vinkkinä Islantiin suuntaaville: varustautukaa tuulenpitävillä vaatteilla.


Mieheni ystävällisesti kertoi, että näytän tässä kuvassa ihan South Parkin Kennyltä.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Hevoset Islannin


Minua olisi Islannissa kovasti poltellut päästä ratsastamaan. Reissumme oli kuitenkin aika lyhyt ja matkaseuralaiseni enemmän pro mönkijä -miehiä, joten päätin jättää issikat toiseen kertaan. Ajattelin myös, että pääseehän Suomessakin maastoilemaan islanninhevosilla. Nuo maisemat nähtyäni olin kyllä todella lähellä pyörtää päätökseni. Mutta onpahan taas yksi syy lisää tehdä uusi reissu...

Islanninhevosia pääsimme kuitenkin matkan varrella silittelemään. Katsokaa nyt, miten söpöjä ne on :).







maanantai 19. marraskuuta 2012

Lauantaiaamu Reykjavikissa

Kotona taas. Viime yönä herätyskello pärähti soimaan klo 3.45, joten laitan nyt vain muutaman kuvan ja alan sitten suunnitella nukkumaanmenoa. Onneksi huomenna on vielä vapaapäivä.

Perjantai-iltana kun saavuimme Reykjavikiin, oli jo pimeää. Hotellin vastaanotto osasi suositella hyvää ravintolaa, joten  hipsimme vain syömään ja ostamaan miehelle hanskat, jotka arktinen reissaaja oli jättänyt kotiin.

Lauantaiaamuna heräsimme yllättävän aikaisin, ehkä siksi että kello on Islannissa kuitenkin kaksi tuntia vähemmän. Lähdimme aamupalan jälkeen liikkeelle, vaikka ulkona oli vielä ihan hämärää. Nyt kuulostaa siltä, että olisimme olleet tosi aamuvirkkuja (minä, hah), oikeasti kello oli siis vähän yli yhdeksän.


Oli aika hassu tunne, kun kaupungin kadut olivat täysin autiot. Kävelimme Hallgrímurin kirkolle (Hallgrímskirkja). Kirkko oli auki ja siellä oli muitakin aamuvirkkuja turisteja jo liikkeellä. Nousimme hissillä kirkon torniin. Kirkko on Islannin korkein rakennus, ja tornista olikin hienot näkymät kaupungin yli.




lauantai 17. marraskuuta 2012

Mykistävää


Vuorokausi Islannissa takana. Tuuli täällä menee suoraan luihin ja ytimiin, vaikka pakkasasteilla mitattuna ei niin kylmä olekaan. Mies lähti fiksusti reissuun ilman pipoa JA hanskoja...

Olen vaikuttunut. Tänään nähtiin muun muassa kuvassa oleva Gulfoss. Vaikka kuva onkin otettu tällä tablettitietokoneen surkealla kameralla, niin toivottavasti se onnistuu välittämään edes vähän... Mykistävän hieno, niin kuin moni muukin tänään nähty luonnonihme. Islanninhevosiakin päästiin silittämään :).

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kaikki tiet vievät Roomaan, tai ainakin jonnekin

Koko ei-niin-lämpimän kesän ja sateisen syksyn olen ajatellut, että pitäisi kyllä päästä vähän jonnekin lämpimään lomailemaan. Yhdessä vaiheessa syyskuussa minulla oli jo lentoliput Roomaan ostoskorissa odottamassa, mutta sitten vain poistuin verkkokaupasta niitä koskaan maksamatta.

Ei menty siis Roomaan, mutta sen sijaan perjantaina suuntaamme jonnekin, missä hyvin todennäköisesti ei ole lämmintä eikä antiikin ajan ihmeitä eikä paavia:


Matkakohde vaihtui siis astetta (tai oikeastaan aika montakin astetta) pohjoisemmaksi. Ainakin opaskirjan mukaan jo pelkästään Reykjavikin lähistöllä on hirveästi kaikkea nähtävää. Onko joku käynyt Islannissa? Matkavinkkejä saa jakaa.


PS. Moneskohan Mondon opaskirja tämä on, joka vilahtaa täällä blogissa. Tykkään niiden tyylistä aivan valtavasti ja ostan oikeastaan aina Mondon oppaan, jos sellainen on kohteesta tarjolla. Islanti-oppaan bongasin vielä jonkun verkkokaupan alesta, joten olin erittäin tyytyväinen :).

PPS. Tuo postauksen Reykjavik-kuva on Aurinkomatkojen Facebook-albumista. Albumissa on paljon muitakin hienoja kuvia Islannista, jos joku haluaa käydä kurkistamassa.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Suolaisten muffinien perusohje

Saanko esitellä, jääkaapintyhjennysmuffinit.


Olen varmaan sanonut tämän ennenkin: vaikka välillä on hauska pipertää ja punnita raaka-aineita ja siivilöidä sun muuta, niin välillä on hauska vain heittää ainekset kulhoon ja sekoittaa.

Näistä suolaisista muffineista jokainen voi tehdä sellaisia kuin haluaa. Perustaikinan ainekset varmaan useimmilta löytyvät kaapista, ja taikina on nopeasti sekoitettu. Täytteeksi voi laittaa sitä, mitä kaapeista sattuu löytymään. Tai sitten tietysti voi vähän suunnitella ja käydä ihan kaupassakin täyteaineksia ostamassa. (Mitääh, onko sellaista suunnitelmallistakin ruoanvalmistusta... Sellaisesta ei täällä tiedetä mitään. Kun leivontainto iskee, silloin ei mihinkään kauppaan ehdi lähteä.)

Itse laitoin muffineihin tällä kertaa kaikki kaapista löytyneet juustonjämät, ja raastetta tuli varmaan reilusti enemmänkin kuin ohjeessa mainittu kaksi desilitraa. Lisäksi pilkoin täytteeksi aurinkokuivattuja tomaatteja.

Suolaiset muffinit
(noin 15 normaalikokoista muffinia)

Perustaikina:
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2 dl maitoa
2 kananmunaa
75 g voita sulatettuna
2 dl juustoraastetta

Lisäksi:
haluamiasi täytteitä (esimerkiksi kinkkua, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, pestoa, fetaa, pepperonia, kapriksia, sinihomejuustoa, kanttarelleja, pekonia...)

Sekoita kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa maito, kananmunat ja sulatettu voi. Lisää kuivat aineet, juustoraaste ja muut täytteet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Nostele taikinaa lusikalla muffinivuokiin. Itse täytin vuoat aika täyteen, jotta muffineista tuli tuollaisia muhkean näköisiä. Toki voit tehdä pienempiäkin ja useamman kappaleen.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kaura-omenavohvelit

Onko jollain muullakin vielä käyttämätöntä omenasatoa? Omassa jääkaapissani äidin mukaan laittamien omenoiden viimeiset yksilöt olivat säilyneet yllättävän hyvinä. Niistä syntyi mainioita vohveleita, joilla voi aika helposti piristää itseään marraskuun pimeydessä


Vohveliohje on napattu Ohukainen & Paksukainen -kirjasta, jonka puolestaan nappasin vähän aikaa sitten lähes naurettavan alhaisella hinnalla Suomalaisen alen alesta. Ensin ajattelin, että häh, kokonainen kirja lätyistä. Toinen ajatukseni oli siis mahtavaa, kokonainen kirja lätyistä. Kirja on kyllä ihana. Voisin tuijotella noita lättyjen, blinien ja vohveleiden kuvia ikuisuuden.

Omena-kauravohvelit
(noin 10 kappaletta)

3 kananmunaa
6 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl sokeria
2 tl kanelia
ripaus suolaa
0,5 dl juoksevaa margariinia
4 - 5 pieneksi kuutioitua pientä kotimaista omenaa

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Sekoita joukkoon osa maidosta. Lisää vehnäjauhot ja kaurahiutaleet, sekoita ja lisää loput maidosta. Mausta suolalla, sokerilla ja kanelilla. Lisää rasva. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan turvota noin puoli tuntia.

Paista taikinasta vohveleita kuumalla vohveliraudalla: kaada taikinaa vohveliraudalle ja ripottele pinnalle omenakuutioita. Sulje rauta ja anna vohvelin paistua kypsäksi. Tarjoa heti vaniljajäätelön kanssa.

PS. Opin kirjasta myös, että vohveleita ei saa missään tapauksessa pinota päällekkäin, sillä silloin niistä häviää rapeus. Mieluummin suoraan syöjien lautasille siis.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Sumussa

Äiti soitti ja kyseli, että olenko minä kipeä, kun blogiinkaan ei ole tullut päivityksiä. En ole kipeä, mutta en kyllä tiedä, mihin nämä illat (ja viikonloppuisin myös päivät) katoavat.


Lauantai meni ainakin kirjaimellisesti ihan sumussa.


Onneksi islanninhevosia sumu ei juuri hetkauttanut. Eikä oikeastaan mikään muukaan: polulla vastaan tulevat haukkuvat koirat, hiekkakuopalla pörräävät motocross-pyörät tai kapealla polulla vastaan tulevat hevoset.


Olipa taas huikean kiva maastoilu, kolme tuntia hevosen selässä meni kuin siivillä. Vaikka kyllä sen takamuksessa tunsi, että nyt on vähän istuttu satulassa. Varsinkin kun kolmena edellisenä päivänäkin oli tullut ratsastettua... Hups. Niin että mihin ne päivät sitten katosivatkaan :).


Hevosten mielestä tämä oli varmaan reissun paras osuus:


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...