perjantai 28. kesäkuuta 2013

Sitruuna-valkosuklaamutakakku


Väsynyt bloggaaja täällä hei. Tällä viikolla en ole ehtinyt hirveästi olemaan kotona ja yöunetkin ovat jääneet vähän vähiin. On ollut paljon kaikkea tekemistä: hevostelua, ale-shoppailua ja itsehuoltoa eli hierontaa ja hammaslääkäriä. Lisäksi on ollut vähän huoliakin. Silti jäin esimerkiksi eilen tuijottamaan telkkarista Espanjan jalkapallopeliä. Olisihan senkin ajan voinut käyttää esim. nukkumiseen - mutta Fernando Torres oli avauskokoonpanossa :). Onneksi työkaverit olivat tänään niin hervotonta seuraa, että ainakin sen voimalla pysyi hereillä. Ehkä jotain pientä lomatunnelmaa oli ilmassa.

Mutta henkilökohtaisista löpinöistä aiheeseen. Tein juhannuksena sitruuna-valkosuklaamutakakkua. Minä tykkäsin, joten tässä ohje. Kivaa kesäistä vaihtelua perinteiselle mutakakulle. Tämän kanssa voisi tarjota varmasti ainakin jäätelöä tai myös mansikat voisivat olla aika hyviä. Meillä syötiin ihan vain tomusokerilla ja muutamalla mintunlehdellä koristeltuna.



Sitruuna-valkosuklaamutakakku

100 g valkosuklaata
100 g voita + vuoan voiteluun
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
2 kananmunaa
3 rkl sitruunamehua
sitruunan raastettu kuori
2½ dl vehnäjauhoja
hieman korppujauhoja vuoan jauhotukseen

Koristeluun
tomusokeria
mintunlehtiä

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Voitele ja jauhota pyöreä irtopohjainen kakkuvuoka (halkaisijaltaan noin 22 - 24 cm). Raasta sitruunankuori hienoksi ja purista sitruunasta mehu.

Paloittele suklaa ja leikkaa voi pienemmiksi paloiksi. Sulata mikrossa lämmönkestävässä kulhossa.

Sekoita sokeri, vaniljasokeri ja suola voi-suklaaseokseen. Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita jokaisen jälkeen voimakkaasti. Lisää myös raastettu sitruunankuori ja -mehu. Sekoita nopeasti joukkoon vehnäjauhot, mutta vältä sekoittamasta taikinaa liikaa.

Kaada taikina jauhotettuun vuokaan. Paista kakkua uunin keskitasolla 12 - 15 minuuttia, kunnes reunat saavat hieman väriä, ja pinta on pysähtynyt. Kakku saa kuitenkin hyllyä vielä, jos tönäiset vuokaa varovasti reunasta. Kakun pitää jäädä tahmeaksi keskeltä, joten älä paista liikaa. Anna jäähtyä hetken ja siivilöi sitten päälle tomusokeria.

Ohje Suklaapandan keittiöstä.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kuohuviinisangria


Juhannuksesta on selvitty. Meilläpäin ei ollut ihan niin hyvä sää, että olisi voinut kellua bikineissä ympäri lampea lautalla sangriakannun kanssa. Ainakaan kokoaikaa :). Bikinien yläosakin hajosi juhannusaattona heti kun vedin sen päälleni. No sen sai onneksi kursittua parilla hakaneulalla käyttökelpoiseksi ja tärkeintähän oli muutenkin se, että oli sangriaa. Tällä kertaa hedelmäistä kuohuviinisangriaa.

Kuohuviinisangria

pullo cavaa tai kuohuviiniä
reilu desi viipaloituja mansikoita¨
kourallinen vadelmia
paloiteltu omena
lohkottu lime
mintunlehtiä
1,5 dl greippilimsaa tai -mehua
1,5 dl omenamehua
0,75 dl appelsiinilikööriä, esimerkiksi Cointreau
(sokeria maun mukaan)
jäitä

Laita mansikat, vadelmat, omenanpalat, limenlohkot ja mintunlehdet kannun pohjalle. Kaada päälle likööri, greippilimu ja omenamehu. Kaada päälle runsaasti jäitä ja viimeisenä kuohuviini. Tästä ei tule luontaisesti kovin makeaa sangriaa, joten lisää halutessasi sokeria. Tai korvaa esimerkiksi greippilimsa tai -mehu jollain vähemmän kirpeällä juomalla.

--

Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa töissä ennen lomaa. Loman alkajaisiksi suuntaan taas muutamaksi päiväksi islanninhevosten pariin. Lisäksi minulla on tästä päivästä alkaen puolikas vuokrahevonen neljä viikkoa, joten ilmeisesti ajattelin muutenkin viettää aika paljon aikaa tallilla :).

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Minttulemonade

Jos jollain on vielä hakusessa alkoholiton juhannusjuoma, suosittelen testaamaan minttulemonadea. Voisin kuvitella, että tämä maistuisi aika hyvältä terassilla, parvekkeella, laiturilla, uimarannalla, puistossa... Kun se oli hyvää ihan näin keskiviikkoiltana sisätiloissakin.


Juoma on oikeasti sellaista aika heleänvihreää, mutta kuvaaminen ilta-auringossa yhdistettynä surkeisiin kuvankäsittelytaitoihin teki siitä tuollaista vähän myrkynvihertävää (ainakin tässä minun näytölläni). Mutta älkää antako sen häiritä. 

Me ollaan menossa juhannukseksi mökille, ja ainakin nyt juhannussää näyttää aivan loistavalta. Saattaa olla, että palailen juhannuksenakin jossain välissä langoille... Tai sitten vain ajelehdin veljen tekemällä lautalla ympäri meidän pientä mökkilampea sangriakannun kanssa. Katsotaan mitä tapahtuu. Oikein rentouttavaa juhannusviikonloppua!

Minttulemonade

5 keskikokoista sitruunaa
1 ruukku vahvaa minttua
2 dl sokeria (tai maun mukaan, joten kannattaa laittaa ensin vain osa tästä määrästä)
ainakin 6 dl vettä (itse laitoin 11 dl)
jääpaloja

Purista sitruunoista mehu. Irrota mintunlehdet ja huuhtele ne. (Itse laitoin kyllä oksineen päivineen, sillä ne kuitenkin siivilöidään pois.) Sekoita tehosekoittimessa sitruunamehu, minttu ja sokeri. Valuta mehu tiheän siivilän läpi kannuun. Lisää vettä ja jäähdytä. Lisää jääpalat ja laimenna mehua tarvittaessa lisää. 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Vaniljainen raparperipiirakka

Raparperipiirakoista lempparini on tähän saakka ollut Nooran raparperikakku kookoksella. Nyt se on saanut kilpailijan.


Mummin mieletön raparperipiiras 
(uunipellillinen)

3 munaa
3 dl sokeria
1 dl maitoa
1/2 dl kermaa
1 dl voisulaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
iso nippu raparperinvarsia

Kuorrutus:
1 1/2 dl sokeria
4 - 5 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja
2 1/2 dl maitoa
2 dl kermaa
4 rkl voita

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Vatka munat ja sokeri vaaleaksi ja jäykäksi vaahdoksi. Lisää maito, kerma ja voisula. Sekoita toisessa kulhossa leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja lisää seos varovasti taikinaan.

Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Kuori ja paloittele raparperit ja levitä palat taikinan päälle. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Tee kuorrutus, kun olet ottanut piirakan uunista. Yhdistä kuivat aineet kattilassa. Lisää kylmä maito ja kerma voimakkaasti sekoittaen. Lisää voi. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos saostuu kiisseliksi. Kaada nopeasti hieman jäähtyneen piirakan päälle.

Resepti napattu kevään Me Naisten jostain numerosta.

--

Nyt mennään vähän väärässä järjestyksessä, mutta piirakkaa viime lauantain aterialla edeltänyt pääruoka  on tässä:


Miesten pyytämä ja takapihalla savustettu hauki. (Tuo pieni tuossa vieressä on ahven.) Minulla oli kyllä omat epäilykseni, saisiko hauesta savustamallakaan hyvää, mutta se yllätti. Ei nyt ehkä ihan viime kesänä saadun kuhan veroista, mutta ihan hyvää kuitenkin.

Hauen kaverina oli mansikka-fetasalaattia ja ruotsalaisia uusia perunoita.





keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Ruokaa ja upeita terasseja

Dubrovnikissa oli upeita terasseja.


Hienoin niistä oli ehkä Café Bar Buža. Bongasimme terassin muureilta. Paikka näytti niin upealta, että sinne oli päästävä, vaikka jouduimmekin vähän harhailemaan kujilla löytääksemme muurista aukon, josta terassille pääsi.


Yhtenä päivänä ajoimme veneellä terassin ohi, ja silloin siellä oli kaksi miestä, jotka hyppäsivät kallioilta veteen. Hui. En tiedä erottuuko kuvasta mies, joka on juuri hypännyt, ja toisen pää alhaalla vedessä.

Sitruunaolutta, nam. Toisen kerran oltiin täällä viimeisenä iltana pimeällä. Silloin oli aika kova tuuli ja kallioita vasten vyöryvä musta meri oli aika vaikuttava.


Muurikierroksella pysähdyimme suunnilleen puolessavälissä kahvilaan juomaan jotain. Ajattelimme ensin ottaa appelsiinimehut, mutta sitten tarjoilija sai myytyä meille vastapuristetut hedelmämehucocktailit. Tuo oli ehkä parasta mehua ikinä :).



Hotelli Moren terassi Lapadissa osui tiellemme, kun kiersimme kävellen Babin Kukin niemimaata. Täällä meri oli ihan jalkojen juuressa, eikä välissä ollut mitään turhia kaiteita :). Ei siis ehkä lapsien kanssa matkaileville sopiva paikka. Vaikka paikka oli hieno, ainakaan meidän kohdallemme ei osunut mikään hirveän hyvä palvelu. Tarjoilija jutteli viereisessä pöydässä istuneiden tuttujensa kanssa ja antoi meidän odottaa. Lopulta kävimme tilaamassa juomat sisältä itse. Juomat tulivat ja ihmettelin vähän, että mihin se minttu on tässä mojitossa piilotettu... Vastaus tuli hetken päästä, kun tarjoilija toi lautasella kaksi mintun oksaa. Tee-se-itse mojitot :).



Reissun omaperäisimmät drinkit ja pisin drinkkilista löytyivät Cavtatista Kamen Malista. Join dalmatialaisen sangrian (kuvassa vasemmalla), ja se oli todella hyvää. Tulee nytkin jano, kun katson kuvaa :).


Wine bar D'vino sijaitsi yhdellä Stradunilta lähtevistä poikkikaduista. Kävimme täällä maistelemassa kroatialaisia viinejä. Paljon amerikkalaisia turisteja, mutta muuten ihan kiva paikka :). Ystävällinen ja rento palvelu.


Ruoka oli Kroatiassa ehkä vähäsen halvempaa kuin Suomessa, mutta hyviä ruokapaikkoja oli jotenkin hankala löytää. Esimerkiksi vanhassa kaupungissa joka paikassa tarjoiltiin "pizza, pasta and meat dishes", joten oli vähän vaikea erottaa ne paikat, missä sai oikeasti hyvää ruokaa.



Bota Oyster & Sushi Bar sijaitsi vanhassa kaupungissa. Söimme sushilajitelman ja friteerattuja tiikerirapuja. Kaikki oli hyvää, mutta erityisesti tiikeriravut olivat ihan suussasulavia. Täällä joimme kotitekoista sitruunalimonadia, joka sopi kyllä merenelävien kanssa aika hyvin.




Muureilta bongasimme myös yhden ruokapaikan. Lady Pi Pi näytti viihtyisältä ja sitä se olikin. Muutaman portaan tänne sai pääkadulta kiivetä. Ruoka oli edullista (ainakin lounasaikaan) ja ihan maistuvaa. Ravintolalla ei ole sisätiloissa kuin ehkä kahdeksan asiakaspaikkaa, joten sateella ravintola on kiinni. Me ehdimme juuri syödä ennen valtavaa sadekuuroa, joka sai pääkadunkin lainehtimaan.


Orsan Yachting Clubilla Lapadissa söin varmaan maailman isoimman risoton. Mustekalan musteella värjätty risotto oli kyllä todella hyvää, mutta annoksesta olisi riittänyt varmaan kolmelle.


Muita kivoja ravintoloita olivat

  • Nishta, vanhassakaupungissa sijaitseva kasvisruokapaikka, johon kaksi lihansyöjää istui vahingossa
  • Buono, Lapadissa, valtavat pitsat
  • Domino, perinteinen pihvipaikka vanhassakaupungissa
  • Spaghetteria Toni, italialainen vanhassakaupungissa. Sinihomejuustolla täytetyt raviolit saksanpähkinäkastikkeessa olivat hyviä, mutta annoksesta olisi täälläkin riittänyt kahdelle :). 

Italialaistyyppisissä jäätelökahviloissa kannattaa tietysti poiketa :). Tämä kuva on Cavtatista.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Kolmastoista oli pannukakku

*Juonipaljastuksia Charlaine Harrisin kirjasta Dead Ever After*

Kaksitoista kirjaa juonta käännettiin ja väännettiin kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Kolmannessatoista kaikki lässäytetään kasaan. Ei tapahtunutkaan mitään suurta. Kun kaikki viholliset on nyt lopulta raivattu pois tieltä, telepaatti-Sookie, joka on osittain keiju, osittain ihminen, onkin tyytyväisin tarjoilijana pikkukaupungin kuppilassa. Ja hänen ainoa oikeansa on muodonmuuttaja, joka omistaa kyseisen kuppilan ja asuu sen takapihalla asuntovaunussa. (Heidän ensimmäistä ja ainoaa makuukamarikohtaustaan muuten kuvailtiin kirjassa sanoilla "olimme kuin kaksi hyljettä" - tämä kertonee kaiken oleellisen.)


Kirjat ovat upeita ja ärsyttäviä juuri siksi, että ne eivät aina mene niin kuin lukija haluaa, odottaa, toivoo, epäilee tai luulee. Harris on sanonut, että tämä on se loppu, mitä hän oli sarjalle suunnitellut alusta saakka. Olisiko hän kuitenkin voinut kuljettaa tarinaa siihen suuntaan, että lukija voisi hyväksyä tai edes ymmärtää tämän lopun? Olen koko kirjasarjan ajan pelännyt, että Sam on se, jonka kanssa Sookie päätyy yhteen. Vaikka pidin sitä silti epätodennäköisenä, sillä Sam on koko ajan vaikuttanut vähän tylsältä ja mitäänsanomattomalta. Hän on juuri se hyvä kaveri, joka on kyllä sankarittarelle tärkeä, mutta joka ei koskaan saa häntä itselleen, sillä heidän välillään ei vain kipinöi. Minun mielestäni. On varmaan heitäkin, jotka näkevät asian aivan toisin.

Kun Eric alkoi saada kirjoissa isompaa roolia, ajattelin, että sen onkin pakko olla hän. Upean viikinkivampyyrin rinnalla Sookie voi jollain tavalla täyttää hänelle syntymässä määrätyn kohtalon... Mutta ei ollutkaan mitään kohtaloa. Toivoin Ericille ja Sookielle parasta, vaikka useaan kertaan sanottiin, että heidän on mahdotonta olla loppuelämäänsä yhdessä, sillä Sookie ei halunnut vampyyriksi (ja vaikka hänet olisi muutettu, vampyyrit eivät yleensä ole pitkään yhdessä), vaan hän halusi lapsia ja mitä se Jumalakin sitten ajattelisi... Mutta kamoon Harris, olisit voinut keksiä jonkin keinon!

Varmuuden vuoksi kirjassa marssitetaan vuorollaan esiin kaikki entiset (melkein) poikaystävät, jotta saadaan kaikille tarinoille nätti päätös. Tyyliin: "Quinn on ihana mies, mutta nyt hän saa ihania tiikerinpentuja toisen ihmistiikerin kanssa." "Alcidella on niin ihana hymy, mutta se nyt vain ei ole minua varten." "Muistan että Bill osaa suudella kuin suutelemisen maailmanmestari, mutta se nyt vain ei herätä minussa enää mitään tunteita."

Juonesta sen verran, että se on sinänsä ihan tyypillistä Harrisia, vaikka tätä kirjaa vaivaakin kyllä ehkä pieni sekavuus. On entisen työkaverin murha, vankilaa, kidnappausta, maagisesti kukoistavaa puutarhaa, vanhoja vihollisia, jotka yrittävät saada Sookieta hengiltä, ja vanhoja ystäviä, jotka yrittävät auttaa häntä. Oma avioero vampyyritapaan hoidetaan siinä välissä, samoin kuin veljen häät.

Harrisin kirjoissahan tietty uskonnollisuus on ollut aina läsnä, mutta tässä kirjassa Sookien jeesustelua saa lukea ihan ärsyttävyyteen asti. Ja ei, minulla ei ole mitään kenenkään uskonnollisia vakaumuksia vastaan, mutta onko niitä pakko tunkea vampyyreistä, keijuista, telepaateista ja demoneista kertovaan fantasiakirjaan.

Lueskelin juuri netistä, että Harris on saanut uskomattoman määrän vihapostia tämän kirjan jälkeen. En  nyt menisi ehkä ihan niin pitkälle, sillä tottahan se on, että kirjailija saa päättää kirjansa ihan niin kuin mielii. Mutta kysyn silti: miksi, oi miksi teit tämän?

Lukioaikaisen äidinkielenopettajani mielestä tämä olisi varmaan maailman surkein kirja-arvostelu :). Onneksi en edes yritä kutsua itseäni kirjabloggaajaksi. Otsikkokin on oikeastaan ihan harhaanjohtava. Pannukakku on hyvää. Tämä ei ollut.

Tiedätte varmaan, missä tiimissä minä olen edelleen?

Jos joku teistä on kirjan jo lukenut, niin kommentoikaa. Saiko kirjasarja arvoisensa päätöksen? Myös Team Samiin tai Team Billiin tai mihin tahansa tiimiin kuuluvat saavat kertoa ajatuksiaan. Yritän olla tuomitsematta :).

torstai 6. kesäkuuta 2013

Raparperi-sitruunajuoma

Täällä ukkosti tänään niin, että ratsastustuntikin jouduttiin perumaan. Odoteltiin tallilla hevoset valmiina, ja tasan kello kuusi alkoi sataa. Ihailtiin ja kauhisteltiin salamointia jonkin aikaa ja odoteltiin ukonilman loppua. Eipä se loppunut, joten hevosilta varusteet pois ja kotiin.

Kun ulkona oli niin kurja ilma, teki mieli leipoa. Tein yhden satsin lusikoitavia sämpylöitä ja sitten muistin, että minullahan on ollut sunnuntaista saakka jääkaapissa tekeytymässä raparperi-sitruunajuoma. Äiti oli tehnyt tätä viime viikonlopuksi, ja koska se oli hyvää, resepti oli pakko saada itsellekin.


Äitin tekemä juoma oli väriltään vaalean kellertävää tai vihertävää. Minä käytin aika pieniä raparperinvarsia, joten juomastakin tuli aika söpön väristä.

Raparperi-sitruunajuoma

1 (luomu)sitruuna
2 l raparperinpaloja
3 l vettä
5 dl sokeria (tai maun mukaan, itse laitoin vain noin 3 dl)

Pese sitruuna huolellisesti kuumalla vedellä ja kuori ohuelti. Poista valkoinen osa ja viipaloi jäljellejäänyt hedelmäliha. Pane raparperinpalat, sitruunankuori ja sitruunanviipaleet kannelliseen kulhoon tai purkkiin ja kaada päälle kylmä vesi. Sulje purkki ja anna olla kylmässä neljä vuorokautta.

Siivilöi juoma ja lisää sokeria maun mukaan. Sekoita kunnes sokeri on sulanut. Pullota ja säilytä jääkaapissa. Laimenna vedellä janojuomaksi tarpeen mukaan.

Ohje Maaseudun Tulevaisuudesta.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Maastopotkupyöräilyä ja istutuspuuhia


Tänään työpaikan kehittämispäivän päätteeksi lähdimme virkistäytymään Evon luontoon maastopotkupyörillä eli kickbikeilla. Odotin jotain rentoa potkuttelua metsässä, mutta huhhuh... Me mentiinkin aika kovaa. Tai ainakin jotkut meistä meni. Ne etujoukot. Peräpää halusi lähinnä hylätä potkupyörän lähimpään puskaan ja jatkaa matkaa kävellen. Olihan tuo ihan hauska vekotin sitten kun päästiin tasaiselle ja sai vähän kiinni tekniikasta ja rytmistä. Mutta ehkä vähän liian rankkaa yhdelle ilmeisen rapakuntoiselle Tainalle :).

Virkistystä muuten todellakin potkupyöräillessämme saimme, sillä koko aamupäivän kuumana porottanut aurinko vaihtui ukkoseksi, vesisateeksi ja raekuuroksi. Ja kirjaimellisesti kun olimme palanneet takaisin lähtöpaikkaan, sade loppui ja aurinko tuli taas esiin.


Ainakin maisemat olivat upeat. Tauolla rohkeimmat pulahtivat järveen.


Työpäivän jälkeen kurvasin vielä puutarhalle ostamaan kesäkukkia. Amppeleihin miljoonakelloja...


Isoon ruukkuun verenpisaraa...


... ja hopeaputousta.


Terassille parvekelaatikoihin lumihiutaletta ja jotain hienoa punaista kukkaa, jonka nimeä en enää muista :).

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kaupunginmuureilla

 
Dubrovnikin muurien ympäröimä vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Hyvän käsityksen vanhastakaupungista saa muureilta. Muurikierros on muistaakseni vähän vajaat kaksi kilometriä, ja aikaa kiertämiseen saa kulumaan etenemisvauhdista riippuen luultavasti ainakin puolitoista tuntia. (Meillä meni enemmänkin, kun joku vähän kuvaili...)

Kierros vanhankaupungin muureilla on lähes kaikkien kaupungissa vierailevien turistien ohjelmassa, joten kannattaa ehkä hieman välttää keskipäivän ruuhkaisinta aikaa. Muistaakseni jossain sanottiin, että sunnuntaina on hiljaisinta. Muureilla on myös todella kuuma, varsinkin jos aurinko pääsee porottamaan ihan pilvettömältä taivaalta. Matkan varrella on pari myyntikojua, mutta ehkä juotavaa kannattaa varata myös mukaan.

Me saimme kierrellä muureilla suhteellisen ruuhkattomasti. Mielestäni kierros kannattaa ilman muuta tehdä. Muureilta näkee paljon sellaistakin, mitä maasta käsin ei huomaisi.

Vanhaankaupunkiin pääsee vain kolmesta portista. Ehkä vilkkain niistä oli Pile. Pilen aukio portin ulkopuolella oli monien bussien päätöspysäkki, ja siellä oli vilinää lähes mihin kellonaikaan tahansa.   

 Vanhankaupungin pääkatu Stradun. 

 Muurikierrokselle pääsevät myös koirat :).






Muurit tällaisten kallioiden päällä ovat ilmeisesti olleet aika tehokas puolustusrakennelma.

Vanhakaupunki näyttää niin historialliselta, että välillä oli vaikea muistaa ihmisten elävän taloissaan ihan tavallista arkea.

Kissalla oli aitiopaikka tarkkailla muurin turisteja. 


Dubrovnikissa vierailee päivittäin risteilyaluksia. 


Tämä grillaus nostatti ainakin meillä veden kielelle, niin hyvältä tuoksui.








Kaupungin viereisellä kalliolla sijaitsee Lovrijenacin linnoitus. 


Jos muuten aiot käydä muureilla ja sen lisäksi liikkua kaupungissa paikallisbusseilla, kannattaa harkita Dubrovnik Cardin ostoa. Esimerkiksi viikon korttiin kuuluu pääsy muureille ja aika moneen museoon, sekä kaksikymmentä bussimatkaa. Näköjään jos kortin ostaa verkosta, siitä saa vielä alennusta. Paikan päältä niitä saa ainakin turisti-infoista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...