Päivä Barcelonassa

Ehkä joku saattaa muistaa, että piipahdin elokuussa Espanjassa Gironassa. Nyt sai vihdoin käytyä läpi myös päiväreissulla Barcelonassa otetut kuvat. Oikeastaan oli aika ihanaa katsoa näitä kuvia nyt, kun ulkona on pimeää ja kylmää. Tervetuloa siis kuljeksimaan kanssani päiväksi Barcelonaan.

Päivä aloitettiin Montjuïcin kukkulalta.

Tämä kuva otettiin ennen puhelimen pöllimistä. Kyllä vielä nauratti :). Kuva: Jenni Rautio.

Sitten ajoimme metrolla toteamaan, että kyllä, Sagrada Familiaan todellakin on pitkä jono. Visiitti jäi toiseen kertaan. 

Barcelonan riemukaari.

Take away -sangria kuulostaa niin siistiltä :). 

Ruokailin baskiravintola Oriossa. Namnam.

Kuljeskelin pitkin rantaa ja kävin pienellä turistiveneilylläkin.

Katalonian lippujen joukossa liehui yksi Espanjan lippukin. Tämä oli muistaakseni joku virallinen hallintorakennus. Muutenhan katalaanit eivät paljon espanjalaisuudesta välitä.

Kauppahalli oli ihana. Ehkä vähän liikaa ihmisiä. Täällä puristin laukkua ihan hengenhädässä, mutta sitten puolen tunnin päästä metrossa en enää muistanut ja puhelin lähti teille tietymättömille. Kyllä muuten otti päähän, kun huomasin, että puhelin vietiin. 

Loistava nimi ravintolalle.

Barcelonaan olisi kiva päästä uudestaan, ainakin syömään. Ehkä jonain vähemmän kuumana vuodenaikana. 

Appelsiininen lakritsisokerikakku

Viime viikolla kirjaston hyllyltä silmilleni hyppäsi tänä vuonna ilmestynyt keittokirja Lakritsi. Leivonnaiset, makeiset, jälkiruoat, ruoat & juomat. Kirja näytti herkulliselta, ja pakkohan sieltä oli päästä kokeilemaan jotakin ohjetta. Valinta kohdistui vähän erilaiseen kuivakakkuun, eli appelsiiniseen lakritsisokerikakkuun. Lähinnä siksi, että jääkaapissa lojui yksi appelsiini ja lakritsijauhettakin olin keväällä ostanut pienen purkin.

Kakun leivottuani huomasin kyllä, että käyttämäni "lakritsijauhe" olikin oikeasti lakritsijuurijauhetta... Kirjasta opin, että niillä on vissi ero. Mutta ei se mitään, lakritsijuurijauheellakin kakkuun tuli lakritsimainen vivahde. Ei siis kannata odottaa, että kakku maistuu lakritsikastikkeelle, ennemminkin siinä on sellainen lakritsin maustemainen maku, joka sopii kyllä aika kivasti yhteen appelsiinin kanssa.

Appelsiininen lakritsisokerikakku

100 g voita
1 1/2 dl täysmaitoa
3 munaa
3 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl lakritsirouhetta tai 3 tl lakritsijauhetta (käytin 3 tl lakritsijuurijauhetta)
1 appelsiinin hienoksi raastettu kuori
2 rkl appelsiinimehua

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja jauhota noin 2 litran kakkuvuoka.

Sulata voi ja lisää sen joukkoon maito. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon neste. Yhdistä kuivat aineet ja kääntele ne taikinaan yhdessä appelsiinikuoren ja -mehun kera.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla 45 - 60 minuuttia. Kokeile kakun kypsyys esimerkiksi cocktailtikulla. Kakku on kypsä, kun tikkuun ei tartu enää taikinaa.

Odota muutama minuutti ja kumoa kakku sitten vadille. Anna kakun jäähtyä vuoan alla.

Mustan tikarin veljeskunta

Hirveät kannet ja ihan tyhmät nimetkin.

Kesällä oli kauhea lukuvimma päällä ja kaipasin jotain kevyttä ja nopeaa luettavaa. Kirjaston fantasiahyllyllä silmät osuivat J. R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarjaan. Etsin rivistä sarjan ensimmäisen osan ja lainasin sen. Huolimatta siitä, että olin aina pitänyt niitä kirjoina, joihin en kyllä tarttuisi. Niin vampyyrikirjanarkkari kuin olenkin... Kuinkas kävikään. Pari viikkoa sitten kävin hakemassa seuraavat osat ja nyt nekin on jo luettu.

Lyhyesti: kirjat kertovat vampyyrisotureista, joilla on sellaisia nimiä kuin Rhage, Vishous ja Phury ja jotka taistelevat Harvennuskuntaa vastaan. Harvennuskunta pyrkii hävittämään koko vampyyrirodun maan päältä. Wardin vampyyrit eivät ole mitään julkivampyyreja esim. True Bloodin tapaan. He elävät ihmisten keskellä, mutta ihmiset eivät tiedä heidän olevan vampyyreita. He osaavat manipuloida ihmisten muistia, ja heillä on muitakin erityistaitoja. He ovat julmia sotureita, omistautuneita asialleen, mutta yllättäen aika inhimillisiä. Ja tietenkin ylimaallisia rakastajia, kuten ehkä kirjojen nimistäkin voi päätellä. Tähän mennessä sarjan kirjat ovat keskittyneet aina yhden vampyyrisoturin tarinaan.

Kirjat ovat soturiaihepiiristään huolimatta välillä aika imeliä, kun kaikki karut soturit ovat vuorotellen ihan polvillaan sen ainoan todellisen rakkauden edessä. Mutta olen niin koukussa. Paras kirjoista on tähän mennessä ollut sarjan kolmas osa Herätetty rakastaja.

Ensimmäinen hillo

Eilen tein jotain, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Hilloa. Tarkemmin sanottuna oranssia kesäkurpitsahilloa. Poltin hommassa ensin kieleni ja lopulta myös sormeni, mutta hillosta tuli hyvää.

Sain myös keittiössä aikaan järkyttävän sotkun, jonka siivoilua jatkoin tänään. Ehkä sitten seuraava kerta on vähän sujuvampi... Tai sitten jätän hilloamiset muille.

Tykkäsin hillossa erityisesti inkiväärin tuomasta vivahteesta. Halutessaan inkivääriä voi raastaa sekaan reilumminkin. Hillo maistui hyvältä ainakin paahtoleivän päällä. Ohjeessa vinkattiin kokeilemaan sitä myös grillatun possun parina.

Oranssi kesäkurpitsahillo

1/2 kg keltaisia kesäkurpitsoja
1/2 kg omenoita
1 dl vettä
1 1/2 dl tyrnimehua
1 tl raastettua inkivääriä
330 g hillo-marmeladisokeria

Pese kesäkurpitsat ja pilko ne kattilaan. Lohko omenat ja poista kodat. Lisää omenat ja vesi kurpitsan joukkoon.

Keitä kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes ainekset ovat pehmeitä. Soseuta hillo tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimen kannussa. Lisää tyrnimehu, inkivääri ja sokeri. Keitä vielä 5 minuuttia.

Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kannet. Anna tekeytyä viileässä mielellään pari päivää.

Ohje: Glorian ruoka & viini 6/2013

Omenamuffineja (se on kai nyt syksy)

Omppuja on. Kun vielä keksisi, mitä niistä tekisi. Jotenkin perinteinen omenapiirakka ei nyt yhtään jaksanut innostaa, joten naamioin sen muffineiksi. Niistä tulikin ihan mukavan meheviä. Pakkosyötin nämäkin työkavereille... (Työskentelen välillä myös meidän toisessa yksikössämme, joten minulla on onni omistaa kahdet työkaverit. Enemmän suita ruokittavaksi.)

Omenamuffinit
(noin viisitoista isoa muffinia)

200 g voita
2 1/2 dl sokeria
2 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripaus suolaa
2 1/2 dl maitoa

Täyte:
3 - 4 kotimaista omenaa
2 rkl fariinisokeria
2 tl kanelia

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa. Lisää kuivat aineet taikinaan vuorotellen maidon kanssa.

Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat (toki halutessasi voit käyttää omenat myös kuorineen). Kuutioi omenat. Sekoita kuutioiden joukkoon fariinisokeri ja kaneli.

Laita muffinivuokien pohjalle lusikallinen taikinaa. Nostele päälle omenakuutioita ja lisää vielä toinen lusikallinen taikinaa. (Alkuperäisessä ohjeessa muffinivuoat täytettiin taikinalla ja omenalohkot paineltiin joukkoon viimeisenä. Minusta oma tapani tuntui helpommalta, mutta olet tietenkin vapaa valitsemaan mielestäsi kätevämmän.)

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Ohje Kinuskikissa leipoo -kirjasta.