I'm Olaf and I like warm hugs!

Joululahjapajalla syntyi tänä vuonna (tai siis viime vuonna!) allekirjoittaneen ensimmäinen amigurumi eli pieni virkattu Frozen-elokuvasta tuttu Olaf-lumiukko. Kolmivuotias kummityttöni on todella kova Frozen-fani, niin kuin varmaan moni muukin samanikäinen ja vähän vanhempi. Joten kun Pinterest pyöräytti näytölleni virkatun Olafin ohjeen, tiesin heti, että tätä täytyy kokeilla.

Eikä se niin vaikeaa ollut, sillä ohje oli erittäin hyvä. Parasta oli kyllä se, kun kummitytön käsi tarttui heti ensimmäisenä tähän kaikkien muiden lahjapaketissa olleiden tavaroiden joukosta :). 

Kun olin jo paketoinut lahjan, tajusin että kulmakarvat unohtuivat. Se ei tuntunut onneksi kummityttöä haittaavan. Olaf on jo kuulemma ollut joulun jälkeen monessa mukana: se on muun muassa käynyt uimahallilla ja ollut oppilaana mukana koululeikissä. 

Oikeastaan tällainen näpertäminen oli vaihteeksi superkivaa. Mitähän seuraavaksi virkkaisin?

Söpö kuin virkattu virtahepo

Voisiko olla söpömpi? Enkä puhu nyt itsestäni vaan happypotamuksesta eli onnellisesta virkatusta virtahevosta, joka tässä betoniportaalla patsastelee.

Työkaverini innostui hipon virkkaamisesta, ja jossain vaiheessa vain huomasin olevani hänen kanssaan lankakaupassa ostamassa lankaa omaan hippoon. Koska halusin hippoon tiettyjä värejä, niin kovin hyvä jämälankaprojekti tämä ei ollut. Onneksi niitäkin sai muutaman keränlopun tähän ujutettua.

Neljääkymmentäneljää afrikankukkaa myöhemmin hippo oli koossa. Tulin muuten vahingossa vähän modifioineeksi afrikankukkaa, kun vasta neljän tai viiden palan jälkeen huomasin, että neljännen kierroksen pitkä pylväs olisi pitänyt virkata toiseen eikä ensimmäiseen kierrokseen... Ei se mitään, itse asiassa kuvio on minusta mukavamman näköinen noin.

Ajattelin antaa tämän jollekin lapsukaiselle, mutta mies ei nyt enää kuulemma halua luopua hiposta. No, onhan se kyllä kieltämättä tosi söpö tuossa sohvan käsinojalla nököttäessään.

Happypotamus

Lanka: Dale baby ull, Drops alpaca ja jotain muita ohuita villalankoja
Menekki: 125 g yhteensä (josta valkoista 43 g)
Koukku: 2,5 mm
Lisäksi: n. 270 g täytettä
Ohje: Happypotamus, suunnittelija Heidi Bears

Ohjetta täytyy kyllä kehua. Vaikka se oli pitkä (ensilukemalta jopa masentavan pitkä), niin hipon virkkaaminen oli sen avulla kyllä todella helppoa. Havainnollistavat kuvat varsinkin kokoamisvaiheesta olivat loistavia. Ohjeen mukana tuli muuten myös isoäidinneliöversio, pitää katsoa riittäisikö innostus siihenkin :).

Virkkurin vinoraitaiset korit

Pitkästä aikaa rääkkäsin vähän sormiani matonkudetta virkkaamalla. Tuloksena syntyi yhden illan ja seuraavan aamupäivän aikana kaksi vinoraitaista koria ystävälle tuparilahjaksi. Eli ei tämä sormille kovin paha rasti ollut, kun niin nopeasti tuli valmista :). Nyt kun lahjat ovat löytäneet uuteen kotiinsa, ne kehtaa esitellä täälläkin.

Näistä koreista tuli mielestäni niin kivat, että pitänee tehdä muutama itsellekin. Lisää matonkudetta on jo ostettu.

Vinoraitaiset korit

Materiaali: tummanharmaa trikookude ja valkoinen ontelokude
Koukku: 8 mm
Menekki: yhteen koriin kudetta noin 280 g
Ohje: Molla Millsin Virkkuri-kirja

Virkatun vauvanpeiton ohje

En löytänyt edellisessä postauksessa esiintyneen vauvanpeiton ohjetta netin syövereistä enää mistään, joten ajattelin kokeilla, osaisinko kirjoittaa sen itse.

En ole ikinä ennen kirjoittanut yhtäkään virkkausohjetta, joten älkää teilatko minua... Malli ei ole vaikea, kunhan siitä pääsee jyvälle. Jos joku tämän perusteella alkaa virkata, mielelläni kuulisin, miten siinä kävi :).

Peitto virkataan siis kulmasta kulmaan ja aluksi sitä levennetään joka kierroksella. Levennysvaiheessa peiton pitäisi näyttää tältä:

Ohje

1. Virkkaa kuusi ketjusilmukkaa. Tee pylväät koukusta lukien neljänteen, viidenteen ja kuudenteen ketjusilmukkaan. Käännä työ ja vaihda tässä vaiheessa halutessasi väriä.
2. Virkkaa kuusi ketjusilmukkaa. Tee pylväät koukusta lukien neljänteen, viidenteen ja kuudenteen ketjusilmukkaan. Tee piilosilmukka edellisen kierroksen ensimmäiseen pylvääseen. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa. Tee kolme pylvästä edellisen kierroksen ketjusilmukkalenkkiin. Käännä työ ja vaihda halutessasi väriä.
3. Virkkaa kuusi ketjusilmukkaa. Tee pylväät koukusta lukien neljänteen, viidenteen ja kuudenteen ketjusilmukkaan. Tee piilosilmukka edellisen kierroksen kolmanneksi viimeiseen pylvääseen. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa. Tee kolme pylvästä edellisen kierroksen ketjusilmukkalenkkiin. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa ja tee kolme pylvästä edellisen kierroksen ketjusilmukkalenkkiin. Käännä työ ja vaihda halutessasi väriä.
4. > Jatka näin: työ levenee kierros kierrokselta.

Kun työ on puolet halutusta koosta, aloita kaventamiset.

1. Käännä työ. Palaa kahdella piilosilmukalla edellisen kierroksen pylväsriviä pitkin takaisinpäin. Vaihda halutessasi väriä. Tee vielä yksi piilosilmukka uudella värillä edellisen kierroksen ketjusilmukkalenkin alkuun. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa ja tee kolme pylvästä ketjusilmukkalenkkiin. Tee piilosilmukka edellisen kierroksen pylväsriviin. Tee kierros loppuun normaalisti edellistä viimeiseen pylväsryppääseen saakka.
2. Käännä työ. Palaa kahdella piilosilmukalla edellisen kierroksen pylväsriviä pitkin takaisin. Vaihda halutessasi väriä. Tee vielä yksi piilosilmukka uudella värillä edellisen kierroksen ketjusilmukkalenkin alkuun. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa ja tee kolme pylvästä edellisen kierroksen ketjusilmukkalenkkiin jne.
3. > Jatka näin: työ kapenee kierros kierrokselta. Työn päättää yksi kolmen pylvään rypäs. Päättele langat ja viimeistele reunat virkkaamalla niihin esimerkiksi kiinteitä silmukoita.

Kavennusvaiheessa peiton pitäisi näyttää tältä: 

Kaaviona virkkausohje näyttäisi jotakuinkin tältä: 

Punaisella merkityt silmukat kaaviossa ovat piilosilmukoita. Leventämisvaiheessa kolmen pylvään ryppäät lisääntyvät yhdellä joka kierros, kaventamisvaiheessa ne puolestaan vähenevät yhdellä. 

Värejä vauvalle

Virkkasin entisen työkaverin, nykyisen ystävän itsenäisyyspäivänä syntyneelle tytölle värikkään peiton. Minua aina vähän ahdistaa sommitella värejä, sillä harvoin silmäni sanovat, mitkä värit sopivat yhteen ja mitkä eivät. Tai mitkä värit näyttävät hyvältä vierekkäin... Niinpä vain päätin, että laitan aina seuraavaksi sitä väriä, mikä osuu ensimmäisenä käteen.

Tämä peitto virkattiin kulmasta kulmaan. Olisin linkittänyt ohjeen, mutta en löydä sitä enää mistään. Jos törmään siihen, niin lisään sen tänne myöhemmin. (Edit: Ohjetta en löytänyt, mutta kokeilin kirjoittaa sellaisen itse. Löydät sen täältä.) Tuon mallin takia tähän sai uppoamaan aika pieniäkin lankakeriä ja langanpätkiä. Viimeistelin peiton virkkaamalla reunoihin kolme kierrosta kiinteitä silmukoita.

Virkattu vauvanpeitto

Lanka: erilaisia villa- ja sekoitelankoja
Menekki: noin 500 g
Virkkuukoukku: 4 mm
Koko: n. 95 cm x 95 cm

Tervetuloa joulukuu

Ripustin tänään ikkunaan rakkaimmat joulukoristeeni, virkatut ja tärkätyt lumihiutaleet. Samaiset lumihiutaleet muuten esiintyivät tämän blogin ensimmäisessä postauksessa joulukuussa 2010.

Tänä vuonna lumihiutaleiden sekaan pääsi kaksi ystäväni tekemää kynttilälyhtyä. Heti kun näin ystäväni tuomat lyhdyt perjantaina, ajattelin, että ne sopivat täydellisesti keittiön ikkunaan lumihiutaleiden joukkoon. Kiitos, Anna!

Vauvan tähtipeitto

Miehen sisko (tai oikeastaan vielä mahassa majaileva vauva) sai joululahjaksi virkatun tähtipeiton. Vähän meinasi tehdä tiukkaa tuon langan kanssa, vaikka sitä oli aluksi valtava kasa. Onneksi sinistä lankaa löytyi kaapin kätköistä sen verran lisää, että sain peitosta järkevän kokoisen.

Peitosta tuli ihanan pehmeä, mutta en ole aikaisemmin tehnyt Cloudista mitään, joten saa nähdä, miten se kestää käytössä. Toivottavasti ainakin sen aikaa, kun vauva on pieni :).

Tähtipeitto

Lanka: Novita Luxus Cloud, 65 % villaa ja 35 % bambua (värit vaaleanruskea ja sininen)
Virkkuukoukku: 6 mm
Menekki: hieman alle 400 g
Ohje: Crochet Crowdin tutoriaali tähden tekemiseen

Yrityksen ja erehdyksen kautta syntyi syysmyssy

Tämä virkkasi itselleen syysmyssyn. Idea lähti Vickie Howellin Urban Jungle -piposta (löytyy esim. Ravelrystä), mutta en sitten jaksanutkaan oikein noudattaa ohjetta. Alkuperäinen pipo oli tehty puff stitcheillä. Kun aloin virkata pipoa joskus junamatkalla, mielessä ei ollut ihan kirkkaana, että mites sellaisia puff stitchejä tehtiinkään, joten ajattelin oikaista ja tein vain sellaista yläpäästä yhteen virkattuja pylväsrykelmiä. (Kai niilläkin joku oikea nimi on, pahoittelut tietämättömyydestäni...)

Aloitin myssyn jo aikaa sitten, mutta jotenkin siitä tuli koko ajan ihan epäsopiva (kireä tai sitten aivan vaaaltava). Muutamaan kertaan koko hökötys tuli purettua ihan alkutekijöihinsä. Tässä vaiheessa tuli mieleen, että ehkä sittenkin olisi kannattanut uhrata se muutama minuutti ohjeen tarkempaan lukemiseen. Ja puff stitchien opetteluun. Olisi ehkä päässyt vähän helpommalla ainakin tuon oikean koon suhteen.

Mutta tietääpä itse tehneensä :).

Oranssi virkattu myssy

Lanka: Semilla flamé (värisävy 115, poltettu oranssi)
Menekki: 126 g
Virkkuukoukku: 6 mm
Malli: kaukaista sukua Urban Junglelle, toteutus kuitenkin vapaasti soveltaen.

Pitsistä

Siitä asti, kun näin tämän kuvan Pinterestissä, minulla on ollut pakkomielle pitsisen kaitaliinan tuunaamisesta. Nyt se on valmis, ja tykkään lopputuloksesta aivan mielettömästi. 

Pakko tunnustaa, että äitini teki kyllä tässä kovimman työn, sillä hän metsästi erilaisia virkattuja pitsiliinoja kirpputoreilta, omista kaapeistaan ja muista kätköistä.

On joukossa muutamia pieniä allekirjoittaneen omakätisesti virkkaamia liinojakin.

Liinojen hankkimisen jälkeen kovin työ oli sommittelussa. Asettelin ensin pöydälle isoimmat liinat ja sitten pienempiä liinoja niiden väliin. Ja otin pois ja asettelin ja otin pois ja asettelin...

Liinat on kiinnitetty toisiinsa pienellä pätkällä kalastajanlankaa. Tein nurjalle puolelle vain umpisolmun, joten jos mieli muuttuu, liinat on helppo irrottaa toisistaan.

Lopputulos on tällainen. Liinoja jäi vielä aikamoinen kasa ylikin. Niistä ehkä äidille kaitaliina ja sitten uutta inspiraatiota etsimään... Hmm. Tällainen lampunvarjostin näyttäisi aika kivalta.

Pitsiä ranteeseen

Lahjat on avattu ja joulusta selvitty. Eilinen meni kampaajalla ja alennusmyynneissä pyöriessä. Tänään olinkin jo töissä.

Saamistani joulupaketeista paljastui vain mieluisia juttuja. Nyt voin ehkä paljastaa yhden lahjan, minkä itse käärin pakettiin eräälle ystävälleni.

Olen jo pitkään halunnut tehdä pitsisen rannekorun. Mietin ja testailin erilaisia kiinnityssysteemejä, mutta totesin, että yksinkertainen nappikiinnitys taitaa toimia tällaisessa virkatussa pitsissä parhaiten. Ehkäpä jatkan kokeiluja vielä, sillä korusta tuli mielestäni aika kiva ja haluaisin tuollaisen itsellenikin.

Paperinarun anatomia

Olen ollut muutaman päivän sairauslomalla poskionteloiden takia. Mitäkö olen tehnyt? Istunut sohvalla ja katsonut Greyn anatomiaa. Ja tarkoitan todella katsonut. Kymmeniä jaksoja. Kun uudet loppuivat, aloin katsoa sarjaa uudelleen alusta. Minkä sille voi, olen addiktoituvaa sorttia.Välillä lipsahdin myös Rakkauden anatomian puolelle, mutta njääh, se Addison on vähän tylsä.

Samalla kun tuijotin Doctor McDreamyä ja kumppaneita, leikkasin kaksi vyyhtiä paperinarua 65 senttimetrin mittaisiksi pätkiksi. Avasin näistä yhteensä neljästäsadasta pätkästä molemmat päät.

Ja sitten vähän virkkasin.

Koska olen ilkeä, en kerro vielä, mitä tästä tuli. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että tällä hetkellä aikaansaannokseni lojuu epämääräisenä kasana keskellä olohuoneen lattiaa eikä siiis varsinaisesti ole vielä arvoisellaan paikalla. Mutta veikata saa, mikä tästä tuli. (Äiti ei saa osallistua.)

Ja kyllä, yhteensä kahdeksansadan paperinarun pään avaaminen kahden päivän aikana tuntuu sormissa.

Kolmen kilon pitsimatto

Vihdoinkin se on valmis. Tyypillistä minua: matto on ollut viimeistelyä vaille valmiina puolitoista kuukautta. En vain muka keksinyt, miten sen saisi pingotettua muotoonsa, jotta erilaiset kupruilut ja liehutukset häviäisivät. Sunnuntaina eräs ystäväni totesi, että mitä jos vain kokeilisit painaa sitä pyyhkeen läpi höyryraudalla... Eipä sitten ollut tullut mieleen, että en välttämättä tarvitsisi mitään massiivista pingotusalustaa ja kasteluoperaatiota. Joskus paras ratkaisu on se kaikista yksinkertaisin. Kymmenen minuuttia höyryrautailua, kahden matonkuteen pään päättely ja se oli siinä.

Alun perin suunnittelin tätä aulaan, mutta se näyttääkin sinne vähän liian tummalta. Eli ehkäpä sittenkin työhuoneeseen. Tykkään kovasti tästä vähän jättimäistä pitsiliinaa muistuttavasta lopputuloksesta, eli eiköhän se jostain paikkansa löydä.

Malli: Virkattu matto Kauhavan Kangas-Aitta Oy:n hinnastosta 2010 - 2011

Kude: Kauhavan Kangas-Aitan ontelokude

Virkkuukoukku: 10 mm

Halkaisija: 1,2 m

Menekki: 2,9 kg 

Virkkasin maton kaksi milliä suuremmalla koukulla kuin ohjeessa. Jatkoin lisäksi keskiosaa muutamalla kierroksella, joten siksi kudetta kului hieman enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa ja matosta tuli vähän suurempikin.

Matonkuteen uhri

Aluksi piti virkata nahkahansikas kädessä, kun kude hiersi sormet ihan rakoille. Nyt matto alkaa olla jo niin iso, että sitä on vaikea pitää sylissä. Tänään saatoin käyttää hieman liikaa voimaa, sillä virkkuukoukku napsahti poikki.

Onneksi työpaikka varusti meidät juuri tällaisilla 10 mm virkkuukoukuilla vähän aikaa sitten, joten uusi koukku oli jo laukussa odottamassa. Toivotaan että se on hieman kestävämpi kuin edeltäjänsä, niin voitte joskus nähdä tämän valmiinakin.

Matonkudejuttuja

Virkattu keskeneräisten käsitöiden kori
Halkaisija noin 38 cm, korkeus noin 15 cm
Virkkuukoukku 10,0

Korista pilkottaa muutamia neuletöitä, mitkä pitäisi saada enää pääteltyä ja sitten voisin esitellä ne täällä. (Ironian puolelle menee se, että myös tuo itse kori näytti olevan päättelemättä...)

Solmittu matto
Koko noin 53 cm x 80 cm

Tähän meni noin 1,7 kg matonkudetta, ja aikaa varmaan kolme vuotta. Tosin en tehnyt tätä mitenkään aktiivisesti, kun vasta vuosi sitten muutimme asuntoon, jonka vessan lattialle tämä ylipäätään sopi :). Matto on solmittu halkaistusta matonkuteesta sellaiseen liukumaesteverkkoon, mitä voidaan käyttää tavallisten mattojen alla. Solmuina käytin ihan perinteisiä umpisolmuja.

Matto ei oikein viihtynyt kameran linssin edestä. En tiedä erottaako sitä kuvasta, mutta matto on siis solmittu tummanharmaasta ja mustasta kuteesta, joten pinta on tuollainen elävä.

Virkattu matto
Koko noin 61 cm x 54 cm
Virkkuukoukku 10,0

Tähän pikku mattoon käytin mummon varastosta löytyneen nätin turkoosin matonkuteen jämät. Matto koristaa tällä hetkellä kodinhoitohuoneemme lattiaa.

Lumihiutaleita ikkunassa

Kun alkaa pitää blogia, pitäisi kai sanoa muutama sananen siitä, miksi aloittaa. Omalla kohdallani kyse on ehkä enemmänkin siitä, miksi aloitan juuri nyt. Oma blogi on pyörinyt pitkään mielessäni. Viimeiset kaksi kuukautta olen miettinyt nimeä ja lopulta päädyin siihen, minkä keksin ensimmäisenä. Olisihan se pitänyt arvata.

Halusin itselleni paikan, jonne voin kirjoittaa leipomisesta, ruoanlaitosta, käsitöistä, askartelusta, kirjoista... Täältä ei siis luultavastikaan tule koskaan löytymään mitään syvällistä pohdintaa. Lähinnä haluan kirjoittaa siitä, mitä näpertelen vapaa-ajallani.

Päivitän blogiani silloin, kun olen saanut jotain aikaiseksi. Ruoanlaiton suhteen olen jo törmännyt kaikkien ruokabloggarien ongelmaan: ruoka yleensä syödään, ennen kuin siitä ehtii napata kuvan.

Nyt ennen joulua olen näperrellyt kaikenlaista ehkä jopa tavallista aktiivisemmin. Keittiön ikkuna sai tällaiset lumihiutalekoristeet. 

Puuvillalangasta virkatut pienet pyöreät liinat on tärkätty sokerivedellä (1 osa sokeria, 1 osa vettä). Tärkätyt liinat on kiinnitetty toisiinsa metallilangalla, johon on pujotettu pieniä kirkkaita helmiä. "Kristallit" ovat makuuhuoneen valaisimen varaosia.