Arctips

Kännykän kautta huutelen täältä, hei. Ollaan viettämässä viikonloppua mun vanhempien luona. Täällä on hirveesti lunta! Sen nyt ei varsinaisesti pitäisi varmaan olla mikään uutispommi, mutta koska kotona maahan ei tainnut sataa yhtäkään lumihiutaletta, olen varustautunut viikonloppuun kätevästi matalavartisilla tennareilla. Täällä mua odotti kuitenkin siskon ja veljen hankkima yhdistetty synttäri- ja joululahja, joka kätevästi ratkaisi tämän ongelman. Olen himoinnut noita täällä entisellä kotipaikkakunnalla valmistettuja Arctips-huopikkaita siitä lähtien, kun ne tulivat markkinoille. Ja nyt semmoiset sain, vielä just oikean värisenäkin.

Valo-, väri- ja kenkäterapiaa

Olipas kiva nähdä viikonloppuna pitkästä aikaa aurinko ja sininen taivas. Oli tietysti kiva nähdä myös perhettä ja seurata yhden koiruuden hulluttelua.

Aloittelin myös uutta neuletta. Olen ainakin itse ihan innoissani näistä väreistä. Katsotaan millainen niiden yhdistelmästä tulee.

Jotenkin siinä kävi niin, että ostin viikonloppuna myös kahdet kengät. Olin ajatellut pysytellä kaukana kaupoista, mutta sitten menimme käymään mummolla ja mummo halusi lähteä Vesan kauppaan. Ja mihin sitä nyt ei mummon pyynnöstä lähtisi... Samalla kävin nopeasti katsastamassa Nahkapaikan alennusmyyntien rippeet, ja sieltä löytyi ruskeat Ten Pointsin nahkasaappaat 50 prosentin lisäalennuksella. Heräteostos, myönnetään, mutta hintaakin jäi vain vähän yli 40 euroa eli ei paha nahkasaappaista.

Toiset kengät tulivat oikeasti tarpeeseen, sillä olen kaipaillut jo pidemmän aikaa lämpimiä ulkoilukenkiä, joissa olisi pitävä pohja. Kaikki ulkoilukengät ovat vain yleensä aika rumia ja kalliita. Jotenkin minun on vaikea saada itseäni maksamaan maltaita pelkästään käytännöllisistä kengistä :).

Nämä Merrellit ovat kuitenkin jopa aika söpöt ja irtosivat neljäkymmentä euroa normaalihintaansa halvemmalla. Söpöyteen ehkä vaikuttavat nuo neulotut sukanvarret, jotka ovat siis kengissä kiinni ja joita voi pitää myös kenkien päälle taitettuna. Näillä olen tänään jo tarponut jäällä ja kiskonut miehen kanssa moottorikelkkaa ojasta. Ihan toimivalta hankinnalta vaikuttavat.

Tämän kaiken voimalla jaksaa taas kohti uutta työviikkoa!

I love Berlin

Berliinistä kotiuduttu. Ei ollut lakkoja eikä muutakaan harmia. Paluumatkalla meinasivat hukata meidän ja muutamien muiden matkalaukut, mutta nekin saatiin noin tunnin odottelun jälkeen ja päästiin lähtemään kentältä kohti kotia.

Tykkäsin Berliinistä tosi paljon ja koko loma oli aivan huippu. Ehdittiin nähdä tosi paljon, istuskella erinäisissä kapakoissa ja ravintoloissa, ajella metrolla, ratikalla, bussilla ja paikallisjunalla, syödä ja juoda hyvin, kierrellä itää ja länttä ja vähän shoppaillakin. Sää ei meitä suosinut, mutta ei annettu sen häiritä. Pakko päästä uudestaan.

Se yllätti, että kaupungissa aika harva puhui kunnolla englantia. Onneksi meillä oli saksantaitaja eli Berliinissä jo kuukauden viettänyt ystäväni seurana. Ja yllättävän hyvin saksaa pystyi kaikkien muiden kielien perusteellä ymmärtämään. Puhuminen olikin sitten eri juttu :).

Alennusmyyntien rääppiäisiinkin siis ehdittiin. Tavoilleni uskollisena ostin... Tadaa, kengät.

Nyt täytyy varmaan alkaa henkisesti valmistautua loman loppumiseen. Palaan ensi viikolla tarkempien Berliini-juttujen kera.

Mä vain vilkaisen...

Olin tänään työreissulla Helsingissä, missä oli mahtavan aurinkoista. Junien aikataulujen takia minulla oli hieman ylimääräistä aikaa ennen kokouksen alkua. Käytin sen ruokailuun ja... No kun siinä kahvilan vieressä oli Putiikki rannalla ja ihan vain ajattelin kävellä sen läpi. Siellä oli kuitenkin pino Vintron nättejä open toe -korkokenkiä alessa. Siitä se ajatus sitten lähti. Jotkut tilanteet vain vaativat nopeita päätöksiä.

Pahoittelut näitten kuvien laadusta. Mun on pakko saada itselleni joku kenkäkuvaaja :). Kengät ovat siis mustaa nahkaa ja korko puuta. Vintrojen alkuperäinen hinta oli 105 euroa, minä maksoin 45 euroa. Tällaisesta shoppailusta tykkään kyllä erityisen paljon.

Paluujunaa odotellessani juoksin vielä Kluuvin kauppakeskuksen läpi ja tietysti se Eat & Joy piti käydä tsekkaamassa. Sieltä tarttui mukaan juustoja ja glögiä. Tuo Kievarin juustolan valkosipulituorejuusto oli näistä ainoa täysin uusi tuttavuus ja sitä olikin pakko maistaa heti kotiin päästyä. Hyvää.

Aurinkoa ja lisää säilöttyjä sieniä

Perjantaina matkalla mökille jouduttiin olosuhteiden pakosta pysähtymään Nokialla. En jäänyt laakereilleni lepäämään, vaan suunnistin K-kauppaan mielessäni matkaeväs. Tulin ulos söpöjen keltaisten Hai-saappaiden omistajana (ja myös hieman köyhempänä). Harjaantunut silmä bongaa mahdollisuuden tehdä kenkäostoksia vaikka ruokakaupan aulasta :).

Saappaita ajatellen viikonloppu oli jopa harmittavan aurinkoinen. (No ei oikeasti harmittanut, älkää nyt luulko.) Lauantaiaamuna pääsin ratsastamaan ehkä maailman mahtavimmalla pollella eli Pullella. "Opettajakin" oli kyllä mahtava, ja jopa minä tunsin kerrankin onnistuvani jossain :). Sitten vähän sienestettiin, grillailtiin laavulla makkaraa ja saunottiin.

Sisko innostui sienestämään "vähän" enemmänkin. Omin (syksyn luultavasti viimeisen) kanttarellisaaliin itselleni ja kokeilin äitin suosittelemaa hillottujen kanttarellien reseptiä. (Kätevää kun sai käydä ensin jääkaapilla maistamassa, millaisia näistä tulee. Tällainen palvelu pitäisi olla tarjolla kaikkien uusien reseptien yhteydessä.) Ihan kahta litraa kanttarelleja minulla ei ollut, joten puolitin ohjeen.

Hillotut kantarellit

2 l puhdistettuja kantarelleja
2 tl suolaa

Liemi:
2 dl vaaleaa balsamiviinietikkaa (laitoin tummaa, kun ei ollut vaaleaa)
2 dl vettä
2½ dl ruokokidesokeria
1 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl viipaloitua tuoretta inkivääriä (korvasin inkiväärijauheella, kun ei ollut tuoretta)
2 tähtianista
2 kanelitankoa

Laita puolet sienistä kattilaan. Ripottele päälle suola ja lisää loput sienistä. Keitä keskilämmöllä noin 10 minuuttia, eli kunnes sienistä alkaa irrota nestettä.

Mittaa liemen ainekset toiseen kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää kiehautettu liemi kantarellien päälle kattilaan. Keitä sieniä keskilämmöllä noin 30 min. Annostele kuumat sienet liemineen puhtaisiin lasitölkkeihin.

"Italiasta ei ole kotiin tulemista ilman uusia kenkiä, laukkua, käsineitä tai vyötä"

Ei unohdetakaan Italiaa ihan vielä. Tein siellä niin söpöjä ballerinaostoksia, että pakko näyttää teillekin.

 

Nämä löytyivät Pisan lentokentältä alehyllystä. Mokkanahkaiset ballerinat 25 euroa, joten tottakai ne oli pakko saada mukaan huolimatta siitä, että laukku oli jo valmiiksi ihan täynnä. (Tämän ostoksen jälkeen nähtiin mielenkiintoinen episodi "Taina pakkaa laukkunsa uudelleen lentokentällä" ja sen jatko-osa "Taina kokeilee, mahtuuko käsimatkatavaralaukku edelleen siihen Ryanairin testihäkkiin". Laukku meni häkkiin, mutta ei irronnut ilman apuvoimia. Pahoittelut kanssamatkustajille :).)

Kun taitettavat ballerinat ilmestyivät, vihasin niitä lähes yhtä paljon kuin Crocseja ja muita muovikenkiä. Nyt minulla on söpöt hopeanharmaat taitettavat ballerinat, joissa on ruusuke, mutta vihasta Crocseja kohtaan en luovu.

Olen jo pidempään etsiskellyt ruskeaa nahkaista käsilaukkua...

... Mutta myönnetään, pikkuinen violetti käsilaukku oli heräteostos.

Otsikon lainaus on muuten työkaverini kynästä. Aina kun palaan jostain reissusta, työkaverini ensimmäinen kysymys on: monetko kengät ostit?

Vielä kerran Lontoosta: ostoksilla

Tämä viikonloppu on kulunut sairastelun vuoksi lähinnä olohuoneen sohvalla elokuvia katsellen. Maton virkkaamisen ja uudelleen virkkaamisen jäljiltä sormet ovat ihan rakoilla. (Note to self: Laske ne hitsin pylväät joka kierroksen jälkeen, varsinkin kun teet jotain tuollaista suhteellisen sormia kuluttavaa työtä. Ettei tarvitse purkaa kuutta kierrosta.) Nyt on siis hyvä hetki palata vielä hetkeksi Lontoon löytöihin.

Tavoilleni uskollisena en tietenkään voinut pysytellä pois kenkäkaupoista. Clarksin mokkanahkaisten kiilakorkojen hankintaa edisti kyllä huomattavasti se, että lättänöillä talvisaappailla ja converseilla kävelyn jäljiltä jalat olivat aivan hirvittävän kipeät. Kenkien pohjassa lukee softwear, joten toiveissa olisi, että ehkä seuraavasta reissusta tulisi näiden kanssa siltä osin vähän mukavampi. Kenkien väriä oli aika vaikea saada ikuistettua kameralla, mutta sellaiset syvän violetit ovat.

Matkaseuralaisen perässä tuli hiippailtua myös urheiluliikkeissä, ja sieltä alehyllystä löytyivät tällaiset Niken valko-hopeiset tossut. (Oivallatte varmaan, että myös näiden kenkien hankintaa inspiroivat kipeät jalat.)

Portobello Roadin lauantaisilta markkinoilta tarttui mukaan kankainen laukku, jota koristaa suuri kukka. Tästä tulee varmasti kiva kesäkassi. Pallojen koristama kangas on aina ollut yksi heikkouteni.

Ruokaan liittyviä hankintoja olisi ollut kiva tehdä enemmänkin, mutta kaikkeen aika ei vain riittänyt. Whittard of Chelsea -kaupassa täydensin kaakaovarastoja seitsemän perisynnin inspiroimalla kaakaolajitelmalla. Testaukseen ovat päässeet jo toffeen makuinen ja valkoisen suklaan makuinen kaakao. Nam.

Ja koska Harrodsille asti vaivauduttiin, pakkohan sieltä oli jotain hankkia. Söpöt pienet peltipurkilliset teetä olivat suunnilleen ainoat, mihin siellä oli varaa :).

Notting Hill -elokuvan kirjakaupan esikuvanakin toimineesta The Travel Bookshopista tuli hankittua luettavaa seuraavalle reissulle...

PS. Ja jotta en selviytyisi tästäkään postauksesta mainitsematta Jamie Oliveria, pakko kertoa vielä, että ostin hänen ravintolastaan itselleni essun. Se oli kuitenkin niin mahdoton kuvattava, että joudutte nyt vain kuvittelemaan sen upeuden :).

Lämpimissä kengissä pakkasta päin

Joka paikassa valitetaan kylmyydestä. Minä olen aina tykännyt talvesta ja minun puolestani se saa vielä vähän aikaa jatkua. Enkä aio valittaa kylmyydestä, ainakaan niin kauan kun saan käyttää näitä:

En ole tyylibloggaaja, ja nykyisin minulla on töissä viikon aikana suunnilleen kaksi eri "asua" (lainausmerkeissä siksi, että epäilen vahvasti, voiko ainaista pillifarkut ja joku neule -komboa edes kutsua asuksi), joten minusta sellaista tuskin koskaan tuleekaan.

Mutta kenkiäni tulen silti varmasti aina joskus esittelemään, sillä jos joku ei vielä tiedä, niin minä tykkään kengistä :). Nämä Blinkin mokkanahkaiset karvakengät odottivat minua Andiamossa varustettuna viidenkymmenen prosentin alelapulla, joten niille oli pakko antaa uusi koti. Ja miten kivat ne ovatkaan. Hyvät kävellä ja lämpimät, sopivan hienot ja rennot samanaikaisesti. Puhumattakaan siitä, että vartta voi pitää joko suorana tai taitettuna. Molempia variantteja on jo testattu, enkä ainakaan vielä tiedä, kummasta tykkään enemmän.

PS. En edes viitsinyt ajatella, mitä mies olisi sanonut, jos olisin pyytänyt sitä kuvaamaan näitä kenkiä minun jalassani. Neuletöitä sen saa juuri ja juuri kuvaamaan, kauhean maanittelun jälkeen. Se ei ole vielä sisäistänyt, että bloginpitäjän kumppanina sillä on tiettyjä velvollisuuksia. Kenkien kuvaaminen olisi kuitenkin saattanut olla vähän liikaa, sillä meillä on muutenkin hieman jatkuvaa erimielisyyttä siitä, kuinka paljon kenkiä yksi ihminen tarvitsee (minä: paljon, mies: kahdet).