Tarroja seiniin - luvan kanssa

Tänään silmissä on vilissyt punaisia muuttolaatikoita. Ei kylläkään omia, vaan oltiin auttamassa kavereita, jotka pääsivät tänään muuttamaan upouuteen taloonsa.

Minä puolestani pääsin koristelemaan kummityttöni huoneen pöllöillä. Tykkään itse varsinkin tuosta oven päällä olevasta pöllöoksasta. Toivotaan, että tarrat pysyvät kiinni.

Isosiskon huoneeseen ei tullut pöllöjä, vaan 3D-prinsessoja... 4,5-vuotias tietää tarkasti itse, mitä haluaa :).

Jotain turkoosia ja jotain neulottua

Täällä on kaivettu ompelukone pitkästä aikaa esiin kaapin uumenista. Koneen ansiosta kaapissa muhineet turkoosit villakankaan palaset muuntuivat vihdoin sohvatyynyjen päällisiksi. Kankaat ovat Hamkin tekstiiliverstaan ylijäämä- tai kokeilupaloja, ja ne on hankittu kyseisen putiikin joulumyyjäisistä yli vuosi (vai jopa kaksi?) sitten.

Tykkäsin kankaiden väreistä ja kuoseista tosi paljon jo ostohetkellä, ja tyynynpäällisinä ne näyttävät juuri niin kivoilta kuin toivoinkin. Kankaista riitti sopivasti kolmeen tyynyyn, ja vähän jäi ylikin. Neljäs tyyny sai sitten ihan toisenlaisen päällisen, vaikka on siinäkin kyllä villaa.

Neulottu tyynynpäällinen syntyi yhdessä illassa isoilla puikoilla. Mallikin oli niin yksinkertainen, että samalla pystyi katselemaan leffaa.

Neulottu tyynynpäällinen

Lanka: Adriafil Candy, valkoinen (45 % villaa, 40 % akryylia, 15 % alpakkaa)
Menekki: 100 g
Puikot: 10 mm

Muita tämän viikonlopun saavutuksia: perjantaina uskoa omaan kehitykseen lisännyt ratsastustunti ja tänään talven ensimmäinen hiihtolenkki. Olisi tosin kannattanut ehkä vilkaista säätä ennen kuin menin kaivamaan ne kolme vuotta varastossa lojuneet sukset ja ryntäsin ladulle tekemättä suksille mitään. Vähän kyllä mietin, että olisikohan näihin pitänyt laittaa vähäsen pitovoidetta. Mutta ei, kyllä niihin jotain luistoa olisi ennemmin saanut laittaa. Vastasatanut lumi tarttui niin tehokkaasti suksien pohjiin, että ihme kun vain kerran olin turvallani. Mutta tuli hiki näinkin, eikö se ole kuntoilussa pääasia :).

Ideoita asuntomessuilta

Tänä kesänä asuntomessuilla vierailu oli lähes pakollista, kun ne tuossa melkein naapurissa järjestetään. Jotenkin en vain meinannut etukäteen jaksaa innostua messuista yhtään: Vuodesta toiseen kalliita, keskenään samanlaisia ja epäkäytännölliseltä vaikuttavia taloja, joiden sisustukset toistavat itseään. Pieniä pihoja, joissa ei ole asfalttia säästelty. Kun on nähnyt muutaman, on oikeastaan nähnyt kaikki. Sitten joukossa on aina se yksi todella erikoinen talo, jota kaikki menevät ihmettelemään... Eivätkä tämän vuoden messut saaneet minua juurikaan muuttamaan käsitystäni.

Kiertelinkin taloja tänä vuonna lähinnä vain yksityiskohtia silmäillen. Kuvailin kivoja näkemiäni juttuja sieltä täältä, joten valitettavasti kuvat eivät ole missään järjestyksessä, enkä todellakaan muista, mistä talosta mikäkin kuva on.

Nämä verhot ovat ihanat. En tiedä, onko tuo valmis kangas, vai olisiko nuo tuunattu pienistä virkatuista pitsiliinoista.

Tämä sängynpääty oli tehty Halltex-sisustuslevyistä. Kyseessä on tekstiilipintainen Villa 02 -levy. Painoin tämän poikkeuksellisen tarkasti mieleeni, sillä minulla on ollut jo pitkään ajatuksena tehdä tai ostaa sängyllemme pääty. Kuvassa levy ei ehkä pääse kunnolla oikeuksiinsa, mutta oli luonnossa tosi kivan näköinen.

Viherhuoneet/oleskelutilat tuntuvat olevan muotia. Osaan oli tehty hienot kesäkeittiötkin, kelpaisi minulle. Alla olevassa kuvassa yksityiskohta pöydän päädystä.

Tämäkin laskosverho (vai olikohan se valelaskosverho) oli mielestäni kiva.

Oikein harmitti kun tälle ruskealle matolle ei päässyt tassuttelemaan... Hmmm, voisikohan jotain vastaavaa tehdä itse.

Vähän erilaiset saunanlauteet.

Messuilla näkyi jonkin verran kolmiulotteisia laattoja. Tämä valkoinen oli mielestäni kiva seinälaatta, lattiassa pidin sileitä luonnonkiviä muistuttavasta laatasta, josta en ole näköjään napannut yhtään kuvaa.

Laatoissa näkyi myös aika paljon metallinsävyjä ja hohtoa tai kimallusta. Esimerkiksi tämä aaltoileva metallinhohtoinen laatta kelpaisi minullekin pienenä annoksena.

Erilaiset efektiseinät ovat minusta kivoja, mutta en ole varma haluaisinko sellaista omaan kotiini.

Vaalea sormipaneeli pystysuunnassa näytti hienolta kahden kerroksen korkuisessa olohuoneen seinässä.

Aika perusasuntomessusisustusta. Tuollainen neliön muotoinen pöytä olisi kyllä kiva, jos sellainen jonnekin mahtuisi. Tuo takkakin on kiva, mutta nuo kasvit eivät varmaankaan voi olla oikeita?

Veistetty viljelylaatikko... Isä, voisitko?

Lempäälän Ideaparkista on muuten Vuoreksen asuntomessualueelle ilmainen kuljetus. Matka kestää reilut kymmenen minuuttia. Jos siis ajatuksena on shoppailla ja vierailla asuntomessuilla, kannattaa hypätä bussin kyytiin Ideaparkista, jossa on ilmainen pysäköinti. Sillä tavalla säästää asuntomessujen virallisen parkkialueen parkkimaksun :). Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaan ajattelin vinkata mahdollisuudesta, kun sitä itsekin hyödynsimme.

Olohuoneessa uudet verhot, grillissä tiikerirapuja

Tämä päivä on ollut touhua täynnä. Olen käynyt optikolla, valinnut uudet (punaiset!) silmälasit, askarrellut siskon tuparilahjaa, tönkinyt puutarhassa, lyhentänyt verhot, pessyt ikkunoita ja grillannut itselleni iltapalaa. (Ai niin ja ostin yhdet alesandaalitkin, mutta älkää kertoko sitä taloutemme miespuoliselle henkilölle.) Yleensä minun lomapäiväni ovat enemmän sellaisia "laituri ja kirja" -henkisiä, joten tämä on outoa.

En pidä siivoamisesta yleensäkään, mutta ikkunoidenpesu on se vasta superärsyttävää onkin. Viime viikolla löysin alelaatikosta Vallilan Suopursu-verhot, ja ajattelin, että niitä en kyllä kehtaa ripustaa olohuoneeseen, ennen kuin ikkunat on pesty. Edellisestä pesukerrasta on, öhömmmm, hetki.

Tänään ikkunoita pestessäni totesin, että eihän se nyt niin kamalaa ollutkaan. Kai se on vaan toimeen tarttuminen, mikä tökkii.

Tuo Suopursu-kangas on kyllä mielestäni ihana. Nuo kukinnot ovat muuten hopeiset. En tiedä, miten hyvin se tuosta kuvasta erottuu. Verhojen mukana tuli silitettävää liimanauhaa, jonka avulla verhot oli tosi kätevä lyhentää. Olen kyllä kuullut liimanauhasta aikaisemminkin, mutta en tiedä, miksi en ole koskaan käyttänyt sitä. Vaikutti ainakin tosi näppärältä... Minulla kun ompelukone on pakattuna laatikossa, joten on kiva kun sitä ei tarvitse kaivaa tällaisten pikkujuttujen takia esille.

Sitten siihen iltapalaan: grillattuja, chilimarinoituja tiikerirapuvartaita. Tykkäsin marinadista, sillä ravuista tuli melkeinpä tulisia. Nam.

Chilimarinoidut tiikerirapuvartaat

n. 200 g tiikerirapuja (pakaste)

Marinadi:

1 1/2 rkl soijakastiketta
1 1/2 rkl chilitahnaa
2 rkl ruokosokeria
1 tl seesamiöljyä
1 rkl viinietikkaa

Kuori sulaneet ravut, mutta jätä pyrstö. Tee selkäpuolelle viilto ja poista suoli. Sekoita marinadin aineet ja anna rapujen marinoitua reilu tunti. Pujota ravut vartaisiin ja grillaa kypsiksi. On muuten kätevä käyttää kahta puista varrastikkua (kuten kuvassa), niin ravut eivät pääse pyörähtämään vartaassa ja niitä on kätevämpi käännellä grillissä. (Luin myös jostain, että tiikerirapuja voisi syödä myös kuorineen? Itse olen tottunut ne kuitenkin aina kuorimaan.)

Vartaiden kaveriksi avokado-tomaatti-mozzarellasalaattia.

Ei valoa ilman lamppua

Jotkut hyvämuistiset saattavat muistaa, että vilautin teille viime marraskuussa tällaisia kuvia. 

Ja nyt, viiden kuukauden jälkeen, tekele on vihdoin päässyt omalle paikalleen. Tämän väliajan se on roikkunut villalangalla olohuoneen katossa. Ripustin sen sinne, kun aloin miettiä, tuliko tästä nyt oikeastaan sittenkään kiva. Tänään päätin, että tuli.

Mitäkö tästä sitten tuli? Tadaa, lampunvarjostin.

Siinä on valokin!

Iltojen pimenemistä odotellessa

Syksy on ilmeisesti tulossa, kun olen taas alkanut neuloa. Nyt vain odotellaan iltojen pimenemistä, että voi alkaa polttaa kynttilöitä.

Kynttilälyhdyn suojukset
(Debbie Blissin kirjasta Neulojan vuosi)

Materiaal: petroolin värinen SandnesGarnin Smart
Menekki: n. 20 g
Puikot: 3,5 mm
Lisäksi: Miehen viskilasit, jotka palvelevat nykyään kynttilälyhtyinä.

Kolmen kilon pitsimatto

Vihdoinkin se on valmis. Tyypillistä minua: matto on ollut viimeistelyä vaille valmiina puolitoista kuukautta. En vain muka keksinyt, miten sen saisi pingotettua muotoonsa, jotta erilaiset kupruilut ja liehutukset häviäisivät. Sunnuntaina eräs ystäväni totesi, että mitä jos vain kokeilisit painaa sitä pyyhkeen läpi höyryraudalla... Eipä sitten ollut tullut mieleen, että en välttämättä tarvitsisi mitään massiivista pingotusalustaa ja kasteluoperaatiota. Joskus paras ratkaisu on se kaikista yksinkertaisin. Kymmenen minuuttia höyryrautailua, kahden matonkuteen pään päättely ja se oli siinä.

Alun perin suunnittelin tätä aulaan, mutta se näyttääkin sinne vähän liian tummalta. Eli ehkäpä sittenkin työhuoneeseen. Tykkään kovasti tästä vähän jättimäistä pitsiliinaa muistuttavasta lopputuloksesta, eli eiköhän se jostain paikkansa löydä.

Malli: Virkattu matto Kauhavan Kangas-Aitta Oy:n hinnastosta 2010 - 2011

Kude: Kauhavan Kangas-Aitan ontelokude

Virkkuukoukku: 10 mm

Halkaisija: 1,2 m

Menekki: 2,9 kg 

Virkkasin maton kaksi milliä suuremmalla koukulla kuin ohjeessa. Jatkoin lisäksi keskiosaa muutamalla kierroksella, joten siksi kudetta kului hieman enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa ja matosta tuli vähän suurempikin.

Matonkudejuttuja

Virkattu keskeneräisten käsitöiden kori
Halkaisija noin 38 cm, korkeus noin 15 cm
Virkkuukoukku 10,0

Korista pilkottaa muutamia neuletöitä, mitkä pitäisi saada enää pääteltyä ja sitten voisin esitellä ne täällä. (Ironian puolelle menee se, että myös tuo itse kori näytti olevan päättelemättä...)

Solmittu matto
Koko noin 53 cm x 80 cm

Tähän meni noin 1,7 kg matonkudetta, ja aikaa varmaan kolme vuotta. Tosin en tehnyt tätä mitenkään aktiivisesti, kun vasta vuosi sitten muutimme asuntoon, jonka vessan lattialle tämä ylipäätään sopi :). Matto on solmittu halkaistusta matonkuteesta sellaiseen liukumaesteverkkoon, mitä voidaan käyttää tavallisten mattojen alla. Solmuina käytin ihan perinteisiä umpisolmuja.

Matto ei oikein viihtynyt kameran linssin edestä. En tiedä erottaako sitä kuvasta, mutta matto on siis solmittu tummanharmaasta ja mustasta kuteesta, joten pinta on tuollainen elävä.

Virkattu matto
Koko noin 61 cm x 54 cm
Virkkuukoukku 10,0

Tähän pikku mattoon käytin mummon varastosta löytyneen nätin turkoosin matonkuteen jämät. Matto koristaa tällä hetkellä kodinhoitohuoneemme lattiaa.

Paperinarupallona luokses pompin

Olenko joskus sanonut, että paperinaru on minusta kiva materiaali? Ennen joulua paperinarusta, paperinauhasta, liimasta, vedestä ja ilmapalloista syntyi tällaisia paperinarupalloja. 

 

1. Puhalla pyöreä ilmapallo. Ilmapallossa pitää olla niin paljon ilmaa, että se on kova.

2. Tee seos vesiliukoisesta liimasta ja vedestä (1:1).

3. Kastele aina reilu tukko paperinauhaa seoksessa ja ala kiertää sitä ilmapallon ympärille. Ensimmäiset kierrokset ovat vaikeimmat.

4. Kierrä välillä pallon ympärille myös paperinarua samalla tavalla ja lopuksi vielä uudestaan paperinauhaa.

5. Ripusta kuivumaan yöksi.

6. Puhkaise ilmapallo ja poista se paperinarupallon sisältä. 
 
Oma palloni on vaalenruskean harmahtava, ja se koristaa tällä hetkellä aulan kirjahyllyä. Äitin tekemästä luonnonvalkoisesta syntyi lampunvarjostin makuuhuoneeseen.

Äitillä paperinaruvillitys on jatkunut jo pidemmän aikaa. Edellisen joulun aikaan (vai oliko se jo sitä edellisen?) syntyi tällaisia valotauluja. Tänä jouluna syntyi valoputkia, harmi kun en huomannut niitä kuvata.