maanantai 10. tammikuuta 2011

Ihan hyvä Lucian

Koska blogini nimi on Kaikki mitä osaan, lukemista ei millään voi sivuuttaa. Tottahan minä nyt lukea osaan.

Joululahjapaketista kuoriutui tänä vuonna Isabel Abedin Lucian-kirja. Heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien Rebeccan ja Lucianin välillään on jotain, mitä kumpikaan ei oikein osaa määrittää. Lucian ei muista mitään itsestään mutta tietää silti vaikka mitä Rebeccan menneisyydestä ja tulevaisuudesta.




"Sano nyt jo", minä tiukkasin. "Mikä sinun nimesi on?"
Poika kallisti päätään.
"Sano sinä."
"Mitä?" Peräännyin askeleen. "Minunko nimeni?"
"Ei. Vaan minun."


Kansitekstien mukaan saksalainen Isabel Abedi on kirjoittanut toistakymmentä lastenkirjaa. Lucian on hänen viides kirjansa nuorille aikuisille. Olen jo aikaa sitten lakannut miettimästä, minkä ikäisille lukemani kirja tai katsomani tv-sarja on suunnattu. Tämä saattaa johtua siitä, että olen edelleen henkisesti 16. Tai sitten vain uskon vakaasti siihen, että hyvä tarina ei katso ikää. Lucianissa kyllä hieman häiritsi se, että kieltä oli välillä yritetty pakonomaisesti vääntää nuorten (oletetun) puhekielen muottiin. Toinen asia, mitä vähän ihmettelin, oli se, että kirjailijan ikään kuin täytyi koko ajan todistaa nuorekkuuttaan kuvailemalla, mitä nykybändiä henkilöhahmot milloinkin kuuntelevat.

Kauhea kirjoittaa näin: Lucian oli ihan hyvä kirja. Siihen kyllä jäi koukkuun, eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään. Juoni oli sopivan monimutkainen, ja kirjassa sekoitettiin fantasiaa ja oikeaa elämää ihan toimivasti. Mutta silti lopussa tuntui, että jotain jäi puuttumaan. Ehkäpä se johtui siitä, että minä-muotoisesta kerronnasta huolimatta päähenkilö jäi vähän vieraaksi eikä hänen mukanaan sen vuoksi voinut myötäelää ihan niin voimakkaasti.

"Entä jos..." Lucianin ääni kuului korvani juuresta. "Entä jos sukeltaisimme vielä kerran yhdessä?"
Painoin huuleni Lucianin poskea vasten. "Minne?" kysyin. "Minne me sukeltaisimme?"
"Lohikäärmejärveen."
"Mutta mehän olemme täällä hotellissa."
"Purjehditaan pois täältä", Lucian sanoi. Hän nosti päätään ja hymyili minulle. "Niin kuin siinä kuvakirjassa, joka kertoo Maxista ja hirviöistä."

1 kommentti:

  1. Mä en itse tykännyt tuosta kirjasta, koska se alku on todella tylsä ja siinä on monta 100 sivuu turhaa tekstiä. Olisi voinut tiivistä 400 sivuun ihan hyvin tai 500 :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...