Voikukkia mekossa

Ensimmäiset lomapäivät olivat vähän pilvisiä, joten työkaverin lainaaman Surrur. Tee oma marimekkosi -kirjan innoittamana tartuin pitkästä aikaa ompelukoneeseen ja saumuriin. Viime vuosina olen siis päärmännyt lähinnä verhoja, joten oli aika jännittävää yrittää ommella vaatteita. Yllättävää kyllä, valmista syntyi ja vielä sellaista, mitä luultavasti kehtaa käyttää julkisellakin paikalla :).

Surrur-kirjasta malliksi valikoitui Minuuttimekko. Työkaveri oli jo omansa ommellut ja liihotteli se päällä töissä, joten samaa mallia oli pakko päästä testaamaan. Alkuperäisessä versiossa oli vyötärölle ommeltu kuminauhakuja, mutta minä apinoin omaani työkaverin vyöidean. Kiitos, Lotta, sekä kirjan lainasta että ideasta :).

Mekon kangas ei nyt ole Marimekkoa, mutta jotain vanhaa verhokangasta kuitenkin :). Voikukkakuosi on aika hauska. Minuuttimekosta on jo toinenkin versio tekeillä, sillä äiti halusi samanlaisen.

Alla vielä kuvasatoa kävelykierrokselta äidin puutarhassa.