Yösoittoja

Kazuo Ishiguron Yösoitoissa musiikki kietoo yhteen viisi tarinaa. Ensimmäisessä tarinassa puolalainen Jan päätyy säestämään Venetsiassa Tony Gardneria, joka haluaa laulaa serenadin Lindy-vaimolleen. Eniten pidin ehkä kokoelman nimikkotarinasta Yösoittoja, jossa samainen Lindy on Kaliforniassa hotellissa toipumassa kauneusleikkauksesta. Naapurihuoneessa asuu kauneusleikkauksesta toipuva lahjakas saksofonisti, jonka "arkisen ja luuserimaisen ruma" ulkonäkö oli uran esteenä.

"Hän ei aikonut pyörtää päätöstään. Hän oli Prendergastin kanssa onnellinen ja oli ollut tähän ihastunut kouluajoista asti. Mutta Helenistä tuntui pahalta jättää minut, varsinkin nyt kun minulla ei mennyt ammatillisesti kovin hyvin. Niinpä hän oli ajatellut kaikkea läpikotaisin ja puhunut uuden miehensä kanssa, ja tällekin oli tullut minun takiani paha olo. -- Joten heillä oli nyt seuraava ehdotus. Prendergast halusi kustantaa minulle kauneusleikkauksen kaupungin parhaalla kirurgilla. -- Helen sanoi, että kun kasvoni olisi leikattu, minua ei estäisi mikään. Pääsisin suoraan huipulle, miten se muka voisi mennä pieleen, kun otti lahjani huomioon." 

Ahmaisin kirjan yhden päivän aikana. Kieli oli jotenkin niin hienoa, soljuvaa ja vivahteikasta, että sitä on vaikea kuvailla. Välillä nauroin, välillä oivalsin ja välillä jäin suu auki miettimään, mitä tämä oikein tarkoitti. Seuraavaksi lukulistalle pitää sitten varmaankin ottaa Ishiguron Ole luonani aina.