Berliinistä jäi ehkä päällimmäisenä mieleen se, että siellä oli helppo liikkua paikasta toiseen. Ostimme joka päivä lippuautomaatista päiväkortit, joilla pääsi kulkemaan metrolla, bussilla, ratikalla ja paikallisjunalla mielensä mukaan.
Heti ensimmmäisenä iltapäivänä päätimme suunnata Potsdamer Platzille ja sieltä kävellen kohti Brandenburgin porttia (Brandenburger Tor). Potsdamer Platzista jäi jotenkin kliininen vaikutelma. Isoja rakennuksia ja paljon lasipintaa.
Kävelyreitillemme osui Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki. Korttelin kokoisella alueella on yhteensä 2711 kivipaasia. Päällepäin muistomerkki ei minusta aluksi ollut kovin vaikuttava...
Mutta pylväiden väliin pääsee kävelemään, niiden korkeus vaihtelee (korkeimmat ovat ilmeisesti yli viisimetrisiä) ja maaperä aaltoilee. Tunnelma labyrinttimaisen muistomerkin sisällä on lähes epätodellinen.
Muistomerkin alla kellaritiloissa on ilmainen kansanmurhasta kertova näyttely, jossa muun muassa valotetaan yksittäisten henkilöiden ja perheiden kohtaloita eri maissa.
Muistomerkiltä on helppo jatkaa matkaa kohti Brandenburgin porttia ja valtiopäivätaloa (Reichstag).
Tuo muistomerkki ei ainakaan unohdu pienuutensa takia -aihe onkin tärkeä muistaa...
VastaaPoistaSaksassa aihetta tunnutaan kyllä työstävän. Tuolla näyttelyn seinällä oli lause, joka meni jotenkin näin: "Sen annettiin tapahtua kerran, se voi tapahtua uudestaan".
VastaaPoista