Noran ja Alician elämä muuttuu, kun Fidel Castro nousee valtaan Kuubassa. Siihen asti varakkaan suvun nuoret serkukset ovat saaneet elää huoletonta elämää. Noran perhe muuttaa kommunistihallintoa pakoon Yhdysvaltoihin, Alicia jää Kuubaan.
"Rukoukset, nyyhkytykset ja pelokkaiden lasten valitukset peittyivät lentokoneen moottorin jylinään. Yli kaksisataa sydäntä oli juuri riuhtaistu kotimaastaan. Kukaan ei tiennyt, kuka meistä selviäisi sokista tai kuka saisi mahdollisuuden palata takaisin ja tuntea taas Kuuban auringon lämmön suonissaan."
Tyttöjen ystävyys ei kuitenkaan katkea. Molemmat rakastuvat tahoillaan ja Alicia saa lapsen. Kuubassa elämä on kuitenkin vaikeaa ja Alician mies vangitaan. Tulee aika, jolloin Noran on Aliciaa auttaakseen palattava kaipaamaansa ja kammoksumaansa Kuubaan.
Nora ja Alicia on tarina perhesiteistä ja kaiken voittavasta ystävyydestä, valon pilkahduksista epätoivon keskellä. Ainakin minun oli tarinaa lukiessani vaikea olla liikuttumatta.
Itsekin Kuubassa syntynyt Samartin kuvaa saarta ja sen ihmisiä kauniisti ja rakastaen. Hän ei kuitenkaan jätä kertomatta varjopuolistakaan: tavallinen kuubalainen ei pelkästään hymyile ja tanssi salsaa tai ajele huvikseen ikälopulla neuvostoautolla, niin kuin turistioppaissa joskus annetaan ymmärtää.
"Rakas Nora,
Kun luet tätä kirjettä, haluan että kuvittelet makaavasi meidän omien palmujemme alla Varaderossa ja katselevasi ylös taivaalle. Siellä minäkin kuvittelen olevani tällä hetkellä. Lepäät vierelläni kuunnellen ja hymyillen, niin kuin aina teet, ja saat huoleni katoamaan merituuleen."
Samartin on edelleen luettavien listalla, mutta (toivottavasti) hyvää kannattaa odottaa :)
VastaaPoistaKyllä ehdottomasti kannattaa lukea. Ei tämä nyt ehkä mikään maailman upein lukuelämys ollut, mutta ainakin mulle tästä tarinasta jäi hyvä mieli, ja voisin aivan hyvin tarttua Señor Peregrinoon seuraavaksi.
VastaaPoista