Joku teistä saattaa muistaakin, että hankin kirjamessuilta Rowlingin uuden aikuisten romaanin The Casual Vacancy. Alkuviikosta sain vihdoin kirjan luettua.
The Casual Vacancy kertoo, mitä pienessä Pagfordin kaupungissa tapahtuu, kun valtuutettu Barry Fairbrother kuolee äkillisesti. Kuolema laukaisee kilpajuoksun, jonka maalina on Barryltä vapautunut valtuustopaikka.
Barry Fairbrother was dead. Snuffed out. Cut down. No event of national importance, no war, no stock-market collapse, no terrorist attack, could have sparked in Shirley the awe, the avid interest and feverish speculation that currently consumed her.Alussa kirja tuntui aivan kuolettavan tylsältä ja sekavalta. Suunnilleen joka sivulla tarinaan tuodaan joku uusi henkilö ja hänen perheensä ja kerrotaan, mitä he ajattelevat Barry Fairbrotherin kuolemasta. Vai ajattelevatko mitään. Kun kirjaa luki eteenpäin, näistä henkilöistä muodostui kyllä ihan ymmärrettävä osittain löyhä ja osittain tiiviimpi verkko. Ja tietenkin loppujen lopuksi tässä kaikessa oli kysymys paljon muustakin kuin siitä, kuka Barryn valtuustopaikan saa.
She had hated Barry Fairbrother.
Alun tylsyyden ja sekavuuden yli kun jaksoi kahlata, niin kirja alkoi viedä mukanaan. Tarinaa kerrotaan useiden eri henkilöiden näkökulmasta. Valtuuston puheenjohtaja, herkkukauppaa pitävä Howard Mollison on ehkä vähän mielissäänkin Barryn kuolemasta, sillä valtuuston voimasuhteet muuttuvat hänelle edullisemmaksi. Teini-ikäinen Andrew Price haluaa estää väkivaltaisen ja äkkipikaisen isänsä pääsyn valtuustoon. Andrew on ihastunut samalla luokalla olevaan Gaiaan, jonka sosiaalityöntekijä-äiti Kay muutti Lontoosta Pagfordiin miehen perässä ja raahasi vastahakoisen Gaian mukanaan. Gaian ystävän Sukhvinderin äiti on lääkäri ja valtuutettu eikä tunnu juuri välittävän, mitä hänen tyttärelleen tapahtuu. Heidän kanssaan samanikäinen Krystal puolestaan asuu Pagfordin huonomaineisessa lähiössä Fieldsissä narkkariäitinsä ja pikkuveljensä kanssa. Krystal tapailee (tai suoraan sanottuna panee) Fats Wallia, hyvän perheen poikaa, joka haluaa kokeilla omia rajojaan...
Eikä tässä vielä kaikki. Valtuuston verkkosivuston keskustelupalstalle ilmestyy nimimerkki Barry Fairbrotherin kummitus, joka laukoo kipakoita totuuksia valtuustopaikkaa tavoittelevista. Pienessä kaupungissa kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat, mutta kaikilla on tottakai myös salattavaa.
Ensin ajattelin, että pystyisinkö kirjoittamaan tästä kirjasta mainitsematta Harry Potter -kirjoja. Mutta ehkä se on mahdotonta. Eihän tämä uusi kiehtovuudessaan ja koukuttavuudessaan varmasti harrypottereiden tasolle yllä. Toisaalta (alun perin) lapsille suunnatut fantasiaromaanit ja aikuisille suunnattu fiktio taitavat painia muutenkin vähän eri sarjoissa, joten lopetan vertailun tähän. Erona on myös se, että potterit olen lukenut suomeksi, kun taas tämän luin englanniksi.
Tarina oli taitavasti kerrottu (tämän Rowling kyllä osaa) ja kerroksellisuus säilyi, kun henkilöistä paljastui koko ajan jotain uutta. Itse ainakin lukiessa olin vuoron perään vähän kaikkien puolella, kun kukaan ei ollut selvästi vain hyvä tai paha.
Lopussa tarinan lankoja kerätään yhteen, mutta todella paljon jää myös avoimeksi. Olisin ehkä kaivannut vähän selkeämpää päätöstä kirjalle. Joidenkin henkilöiden kohtalot myös tuntuivat jotenkin teennäisiltä. Näistä lopun pienistä miinuksista huolimatta pidin The Casual Vacancystä erittäinkin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!