Hävettää melkein tunnustaa, mutta en ole aikaisemmin lukenut yhtään Margaret Atwoodin kirjaa, vaikka olen kuullut hänestä kehuja vähän joka käänteessä. Herran tarhurit on takakannen mukaan "häikäisevän mielikuvituksellinen, ekokriittinen puheenvuoro maailmasta, jota kohti olemme menossa".
On vuosi 25 ja Herran tarhurien ennustama katastrofi eli vedetön tulva on tapahtunut. Nuorempina tarhureihin kuuluneet Toby ja Ren selviävät katastrofista tahoillaan, mutta eivät tiedä keitä muita on elossa, kuka on ystävä ja kuka vihollinen.
Atwoodin kuvailema tulevaisuuden maailma vaikuttaa välillä pelottavan tutulta ja mahdolliselta. Kirja nappasi ainakin minut tehokkaasti mukaansa. Atwoodin kieli on aika mahtavaa, ja se on säilynyt hienosti myös suomennoksessa. Ainoa mikä jäi vähän kaihertamaan, oli loppu. Se jätti mielestäni aika paljon avoimia kysymyksiä. (Tai sitten olen vain lukenut viime aikoina liikaa Himoshoppaaja-kirjoja... Niissä kun kaikki asiat aina selviävät lopussa ja kaikista tulee onnellisia.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!