Ikuisen rakkauden saari

Täällä palaudutaan pikku hiljaa koko kevään vaivanneesta lukujumista. Sillähän siitä pääsi, kun hylkäsi yöpöydällä nököttävät kirjat ja tarttui johonkin aivan uuteen. Tai en minä nyt niitä kokonaan hylännyt, ne ovat vain luovalla tauolla. Daína Chavianon Ikuisen rakkauden saari lähti mukaani viime syksynä kirjamessuilta Bazarin tarjouspöydästä, ja nyt oli hyvä hetki vihdoin tarttua siihen.

Cecilia on nuori kuubalaisnainen, joka asuu monien muiden kuubalaisten tavoin Miamissa. Eräänä iltana hän tapaa baarissa Amalian, joka alkaa kertoa hänelle tarinoita. Tarinat alkavat Kiinasta, Afrikasta ja Espanjasta, kietoutuvat yhteen ja päätyvät Kuubaan.

Amalian tarinat vetävät Ceciliaa puoleensa ja hän palaa aina kuulemaan lisää. Samalla hän selvittää eri puolilla Miamia ilmestyvän kummitustalon tarinaa. Liittyvätkö kummitustalo ja Amalian kertoma tarina jotenkin myös Ceciliaan? Todellisuuden ja yliluonnollisuuden raja hämärtyy muutenkin Cecilian elämässä, kun hän huomaa pystyvänsä havaitsemaan asioita joita muut eivät pysty.

Mielestäni Chaviano tasapainoileekin kirjassa hienosti todellisen ja yliluonnollisen rajalla. Cecilia tuntee kotimaastaan erotetun ihmisen tuskaa. Hän tuntuu vihaavan sitä, millainen maasta on tullut. Samalla Kuuba ja sen tarinat kiehtovat häntä. Pohjimmiltaan kirja ehkä haluaa sanoa, että rakkaus voittaa.

Hän katsoi, kuinka tuuli riepotti läheisen muurin köynnöstä ja linnut ajoivat toisiaan takaa kookospalmun lehvistössä... Hän muisti entisen kotikaupunkinsa, menetetyn maansa. Ja vihasi sitä. Luoja, kuinka hän vihasi sitä. Hän ei piitannut siitä, että muisto teki kipeää. Hän ei piitannut siitä, että kipu muistutti rakkautta. Mutta jostain hänen muistinsa lokerosta puhkesi soimaan bolero: Jos haaveemme ovat valhetta vaan, miksi sydämeni itkee, huokaa ja valittaa?

Näitä samoja teemoja käsiteltiin muuten myös jokin aika sitten lukemassani Cecilia Samartinin Nora & Alicia -teoksessa.

Opiskelin sivuaineena espanjan kieltä ja siinä sivussa tuli luettua aika paljon myös latinalaisamerikkalaisten kirjailijoiden kirjoja. Sitten tuli jostain syystä tauko, mutta nyt niihin on ollut taas kiva tarttua. Kuuba on jo kauan ollut unelmien matkakohteeni ja vaikka näissä kirjoissa piirtyikin saaresta vähän raadollisempi kuva, haluaisin sinne silti.

--

Lopuksi vielä pakko jakaa yksi biisi, joka ei nyt oikeastaan liity tähän kirjaan mitenkään. Joistain se nyt vain tuli tätä postausta rustaillessa mieleeni. Kuulin tästä muuten perjantaina aivan mielettömän version siellä Ruby & Fellasissa järjestetyssä Under the Bridge Unplugged -kilpailussa.