Neljä kirkkoa ja yksi pirunvuori Sastamalassa

Lähes kahden viikon töissä ahertamisen jälkeen on kiva palata vielä kesälomatunnelmiin. Ystäväni kanssa meillä on tapana tehdä kulttuuripainotteisia kesäretkiä. Viime vuonna kiersimme Tuusulan rantatietä, sitä ennen olemme vierailleet muun muassa Kalelassa ja Mäntän Serlachius-museoissa. Tänä kesänä olimme kirkkokierroksella Sastamalassa. Ja osui kierroksen varrelle yksi pirunvuorikin, ettei nyt liian kirkolliseksi mene.

Tervetuloa kuvamatkalle Sastamalan kirkkoihin. Ensimmäinen kohde oli vuonna 1855 valmistunut Tyrvään kirkko Vammalassa.

Matka jatkui retken luultavasti tunnetuimpaan kohteeseen eli Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon. 1500-luvulla rakennetun kirkon paanukatto oli juuri uusittu, kun kirkko tuhopoltettiin vuonna 1997. Sitkeät kyläläiset päättivät rakentaa kirkon uudestaan. Kirkko otettiin uudelleen käyttöön vuonna 2003. Muutamaa vuotta myöhemmin Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala toteuttivat sisätiloihin 1700-luvun kuva-aiheiden pohjalta 101 maalausta.

Kirkko oli kyllä upea, ja jos se osuu joskus matkan varrelle, kannattaa ilman muuta poiketa. Verkkosivujen mukaan kirkko on avoinna yleisölle vielä elokuun loppuun saakka su–pe klo 11–18 sekä syyskuussa sunnuntaisin klo 11–18.

Lounasta söimme Vammalan asemaa vastapäätä olevassa söpössä Liekorannassa. (Note to self: Jos et ole kuolemassa nälkään, älä ota Kievarin Ameriikan annosta. Tai älä ainakaan tilaa sitä ennen mitään alkupalaa.)

Lähdimme Liekorannasta mahat täynnä kohti keskiaikaista Pyhän Marian kirkkoa. Kirkko erosi karuudessaan suuresti Pyhän Olavin kirkosta, mutta oli kyllä lähes yhtä vaikuttava: maalattia, hellepäivänäkin viileä sisäilma, vanhat puuesineet ja -patsaat... Myös Pyhän Marian kirkko on auki elokuun loppuun saakka klo 11 - 18.

Ruumisarkkukärryissä oli aika raadollista tekstiä:

 

Seuraavaksi reitille osui vuonna 1913 valmistunut Karkun kirkko. Kirkko ei ollut virallisesti auki, mutta ystävällinen siivooja antoi meidän katsella sisätilojakin. Ulkoapäin kirkko oli kuitenkin vaikuttavamman näköinen, vaikka siitä ei kameraan yhtään järkevää kuvaa tallentunutkaan.

Viimeinen pysähdyspaikka oli Ellivuori, tai oikeastaan sen läheisyydessä sijaitseva Pirunvuori. Päivä oli kuuma, mutta onneksi kiipeämistä ei ollut ihan järkyttävän paljon. Reitin varrelle oli tauluihin koottu kaikkea hauskaa tietoa metsien olennoista ja vanhoista uskomuksista.

Mäen päällä sijaitsee Emil Danielssonin luonnonkivistä rakennettu taitelija-ateljee Pirunvuoren kivilinna. Kivilinna oli valitettavasti mennyt juuri kiinni, joten tyydyimme ihailemaan sitä ulkoapäin. Myös maisemissa riitti ihailtavaa. Kävimme myös Pirunluolalla, jonne oli sortumavaaran takia pääsy kielletty.