Laiturilukemista

Nyt on vihdoin ollut sellaisia kelejä, että mökillä olen voinut kantaa laiturille hieman rikkinäisen aurinkotuolini ja kirjan. Ja mitä olenkaan lukenut...

Charlaine Harris: Deadlocked

Sookie Stackhouse -sarjan 12. osa. Tämä saapui minulle postissa jo varmaan kesäkuussa, mutta vähän säästelin sitä lomalukemiseksi. Sivut kääntyivät kyllä käsissäni nopeasti, ja jotenkin olen jo niin kiintynyt kaikkiin sarjan henkilöihinkin. Perusvarmaa Harrisia, mutta ehkä kirjasta jäi vähän sellainen vaikutelma, että sarja polkee paikallaan... Toisaalta kurjaa kun sarja loppuu, mutta ehkäpä kuitenkin olisi jo aika pistää homma pakettiin. Netissä tiedetään, että 13. osa olisi nimeltään Dead Ever After, joten ehkä se nyt sitten on vihdoin se viimeinen.

Tämän kirjan kohdalla minua alkoi muuten ensimmäistä kertaa ärsyttää jenkkikirjailijoiden tapa julkaista sarjaan liittyviä novelleja (vai millä sanalla short story pitäisi suomentaa?) varsinaisten romaanien välissä. Sookie Stackhouse -sarjan novelleja en ole lukenut ja nyt tätä kirjaa lukiessani vähän ihmettelin, kun Sookien entinen poikaystävä, ihmistiikeri Quinn yhtäkkiä soitti Sookielle. Tyyppiä ei ole mainittu pitkään aikaan missään yhteydessä, mutta nyt ilmeisesti jossain novellissa he ovatkin taas tavanneet. Pari muutakin juttua mainittiin kirjassa siten, että ne olisi pitänyt tietää, mutta kirjoissa niitä ei ole kerrottu.

Amanda Hocking: Swicthed ja Torn

Trylle-trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Trilogia kertoo Wendystä, joka on aina tuntenut itsensä erilaiseksi. Wendyn kuusivuotissynttäreillä hänen äitinsä yritti tappaa hänet, koska ei uskonut Wendyä omaksi lapsekseen, vaan ajatteli hänen olevan jonkinlainen hirviö. Vähän ennen kuin Wendy täyttää kahdeksantoista, hänen ikkunansa taakse ilmestyy Finn, joka kertoo, että Wendy on kuin onkin vaihdokas. Wendy on oikeasti trylle (eli jonkinlainen hienostunut peikko, vaikea suomentaa näitä kun luin kirjat englanniksi) ja hänen todellinen perheensä asuu Förening-nimisessä paikassa.

Kahden ensimmäisen osan ahmimisen jälkeen lukemiseen tulee vähän taukoa, sillä kolmatta osaa minulla ei vielä ole. Tarina on mukaansatempaava, mutta tässä vaikeessa on vaikea sanoa, mihin suuntaan kaikki tulee kääntymään. Palataan siis asiaan :).

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Luin aiemmin kesällä alelaatikosta löytyneen Westön Missä kuljimme kerran, ja se oli minusta ihana. Seuraavalla kerralla samaisen kirjakaupan alelaatikosta löytyi Westön Älä käy yöhön yksin, ja nappasin sen empimättä mukaani. Westön teksti on kyllä tässäkin kaunista ja välillä aika oivaltavaakin, mutta jotenkin tarina ei minua niin voimakkaasti saa vedettyä mukaansa. Siksi kirja on vieläkin kesken.

E. L. James: Fifty Shades of Grey

Ostin kirjan hetken mielijohteesta, ja vasta kotona nimi alkoi soittaa kelloja... Tämähän on tämä, mistä vähän sitten kohkattiin vähän joka puolella. Aloitin lukemisen innokkaasti, mutta jo ensimmäisten kymmenien sivujen jälkeen aloin miettiä, että mitä ihme harmaaseen valeasuun puettua harlekiinikirjallisuutta tämä on. (Asiaa googleteltuani totesin, että useilla nettisivuilla käytetty määritelmä "naisille suunnattu eroottinen romaani" on ihan osuva. )

Kaikeasta huolimatta kirjaa on ollut vaikea laskea käsistä. Tarina on jotenkin koukuttava, vaikka se on kyllä tähän mennessä jo onnistunut suututtamaankin minua. Kirjasta on nyt vasta puolet luettuna, joten katsotaan koenko tämän esittelemisen arvoiseksi... Tai kehtaanko tästä mitään kirjoittaa. Kirjasta on ilmeisesti tekeillä myös elokuva... Sanotaanko vaikka näin, että jos se on perinteinen jenkkituotanto, jossa paljasta pintaa voidaan näyttää suunnilleen jalan verran ja jossa roiseimmat kohtaukset on pakko karsia pois, niin en oikein tiedä, mitä elokuvaan sitten jää :).