Perjantaiaamuna suuntasimme Tallinnassa ensimmäiseksi käsityötukku Karnaluksiin... Toimistotalossa sijaitsevaan sokkeloiseen liikkeeseen piti soittaa ovikelloa, jotta pääsi sisään. Onneksi meitä oli varoitettu, että paikka ei mainosta ulkopuolella millään suurilla kylteillä, joten tiesimme etsiä pikkulappusta ovenpielestä.
Harhailimme ystäväni kanssa täpötäysien hyllyjen välissä aikamme. Mies kulki perässä ja huokaili. (Huokailu on siis tässä kohtaa hieman kaunisteltu ilmaisu.) Kiersin lankapuolen vain nopeasti läpi, enkä ostanut sieltä mitään. Puikkoja kyllä tarttui mukaan muutamat. Lisäksi hankin palan paksua huopaa, puunappeja ja leikkuualustan, jonka päällä voi kätevästi leikata esimerkiksi kirjansivuja tai kangasta. Aikaa ja varsinkin rahaa olisi tuolla saanut kulumaan paljon enemmänkin, mutta se auttoi vähän, kun tiesi suunnilleen mitä tarvitsee :).
Käsityötarvikevarastojen täydentämisen jälkeen haimme kaupasta kassillisen ruokaa ja matkustimme ratikalla kauniiseen Kadriorgin eli Katariinanlaakson puistoon piknikille. Lauantaista lähtien ilma on ollut niin kurja, että on melkein vaikea uskoa, miten aurinkoista perjantaina oli.
Kadriorgin puistossa olisi sijainnut myös taidemuseo Kumu. Siellä vierailu jäi nyt toiseen kertaan, kun kaunis sää houkutti viettämään aikaa ulkosalla.
Opin muuten reissussa, että Tallinnan punaiset ratikat ovat peräisin Itä-Saksasta Erfurtista. Näitten sinisten alkuperästä en nyt enää ole ihan varma. Ne saattoivat olla uutena Tallinnaan hankittuja. Matkailu avartaa :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!