Lauantaina suuntasimme ystäväni syntymäpäivän kunniaksi Tampereen Työväen Teatteriin katsomaan Aino Kallaksen romaaniin perustuvaa Sudenmorsianta.
Anna Liisasta innostuneena minun oli pakko päästä pian uudelleen teatteriin. Viime vuosina minulle on usein jäänyt teatteriesityksen jälkeen sellainen "ihan kiva" -tunne. Mutta nyt tänä syksynä on tullut nähtyä jo kaksi aivan loistavaa esitystä.
Sudenmorsiamessa metsävahti Priidik menee naimisiin nuoren, kauniin, kiltin ja ahkeran Aalon kanssa. Päivisin Aalo onkin tunnollinen emäntä, mutta hänessä on kuitenkin toinenkin puoli: öisin hän tanssiin villinä ja vapaana metsänhengen kanssa. Kaksoiselämä ei kuitenkaan ole helppoa, ja salaisuus paljastuu. Aiemmin niin mukavat ja auttavaiset kyläläiset eivät voi hyväksyä Aalon kahta puolta ja heidät valtaa kostonhimo.
Tarinassa on sekä näyteltyjä kohtauksia että tanssittuja kohtauksia. Aalon päivänpuolta näyttelee Miia Selin, öistä taas tanssija Sirpa Suutari-Jääskö. Metsänhenkenä tanssii vastustamaton Jukka Haapalainen. Vaikka en tanssista mitään ymmärräkään, Sudenmorsiamen tanssikohtaukset olivat hypnoottista katseltavaa.
- Αino Kallas eli tarinaa kirjoittaessaan itse sydämiä särkevässä kolmiodraamassa, mutta sitäkin syvällisemmin tekstin symboliikassa näkyy elämänmittainen ristiriita perheenäidin velvollisuuksien ja kutsumusammatin vaatimusten paineissa. Nämä kokemukset purkautuivat riipaisevan kauniisti balladimuotoiseen kertomukseen Aalon vaikeista valinnosta, kertoo näytelmän sovittaja ja ohjaaja Tiina Puumalainen TTT:n verkkosivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!