Paperinarun anatomia

Olen ollut muutaman päivän sairauslomalla poskionteloiden takia. Mitäkö olen tehnyt? Istunut sohvalla ja katsonut Greyn anatomiaa. Ja tarkoitan todella katsonut. Kymmeniä jaksoja. Kun uudet loppuivat, aloin katsoa sarjaa uudelleen alusta. Minkä sille voi, olen addiktoituvaa sorttia.Välillä lipsahdin myös Rakkauden anatomian puolelle, mutta njääh, se Addison on vähän tylsä.

Samalla kun tuijotin Doctor McDreamyä ja kumppaneita, leikkasin kaksi vyyhtiä paperinarua 65 senttimetrin mittaisiksi pätkiksi. Avasin näistä yhteensä neljästäsadasta pätkästä molemmat päät.

Ja sitten vähän virkkasin.

Koska olen ilkeä, en kerro vielä, mitä tästä tuli. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että tällä hetkellä aikaansaannokseni lojuu epämääräisenä kasana keskellä olohuoneen lattiaa eikä siiis varsinaisesti ole vielä arvoisellaan paikalla. Mutta veikata saa, mikä tästä tuli. (Äiti ei saa osallistua.)

Ja kyllä, yhteensä kahdeksansadan paperinarun pään avaaminen kahden päivän aikana tuntuu sormissa.