Kyllä mäkin sitten, kerran kaikki muutkin

Kuva: Mira

Hankin vihdoin uuden puhelimen muutama viikko sitten ja olihan se Instagram heti pakko ladata. En tiedä, millaisia kuvia aion tuolla jakaa, mutta ideana olisi kyllä kuvailla tänne blogin puolelle edelleen järkkärillä. Heppakuvia olen näköjään aika monta jo napsinut.

Tarkoitus ei ole siis ladata kaikkia suttuisia neliökuvia tänne blogin puolelle, joten askartelin tuohon sivupalkkiin tuollaisen Instagram-syötteen. Jos lukijoissani on Instagramin käyttäjiä, minut löytää sieltä halutessaan nimellä taina_leh.

Alla oleva Tyhjätaskut-sarjan Maxin Instagram-määritelmä nosti kyllä hymyn huulille.

Kirja insinööreistä ja silloista

Minulla on montakin hyvää luettua kirjaa odottamassa, että saisin vinkattua niistä tänne blogiin. Kirjajuttujen tekeminen on tällä hetkellä kovan työn takana. Muihin postauksiin saa suoltaa, mitä mieleen tulee. Ja kun tuijottelee muffinien kuvaa, yleensä mieleen tulee paljon kaikenlaista. Kirjapostauksia varten pitäisi AJATELLA ja POHTIA. Nostan hattua oikeille kirjabloggareille, jotka pystyvät kirjoittamaan kirjoista monta juttua viikossa. Ja vieläpä sellaisia juttuja, jotka herättävät lukijan mielenkiinnon. Minähän en tietenkään koskaan tee lukiessani muistiinpanoja tai merkitse kohtia, joista voisi olla kirjoittaessa hyötyä. En vain koskaan muista, ja sillä tavalla teen kirjoittamisesta itselleni mahdollisimman hankalaa.

Kuten otsikossa jo hyvin mielenkiintoisella tavalla kerroin, Jan Guilloun Sillanrakentajat kertoo insinööreistä ja silloista. Romaani alkaa 1800-luvun loppupuolelta, kun norjalaisen perheen kalastajaisä kuolee ja jättää kolme poikaansa orvoiksi. Pojat lähetetään köydenpunojan oppiin Bergeniin. Pojat ovat teknisesti lahjakkaita, ja kaupugin hyväntekijät saavat ajatuksen tarjota heille koulutus. Pojista tulisi sillanrakentajia, uuden vuosisadan tekijöitä, jotka palatessaan Norjaan olisivat tarpeeksi taitavia rakentamaan rautatien vaikeakulkuiseen Bergeniin saakka.

Katedraalikoulun ja polyteknisen poikakoulun jälkeen pojat pääsevät opiskelemaan Saksaan Dresdenin yliopistoon. He myös valmistuvat loistavin arvosanoin. Kotimaahansa töihin palaa kuitenkin vain esikoinen Lauritz. Oscar lähtee epäonnistuneen rakkausjutun jälkeen saksalaiseen Afrikkaan rakentamaan rautateitä. Sverre puolestaan rakastuu lordiin ja lähtee tämän mukana vapaamieliseen Englantiin.

Ja näin hän oli jäänyt yksin koko katastrofin keskelle. Hän oivalsi, että eräs seuraus oli nyt itsestään selvä. Hänet oli juuri tuomittu Handangerviddaan viideksi vuodeksi samalla kun homofiilit viihdyttivät toisiaan Lontoossa sanoinkuvaamattomin teoin ja Oscar, käsi otsalla, karkasi kärsien maailmalle.

Kirja on aloitusosa uudelle romaanisarjalle Suuri vuosisata. Tässä kirjassa emme kuule Sverresta enää sen koommin. Lauritz ei pidä Sverrea tämän "homofiiliyden" takia enää veljenään, joten ehkä kirjailija on tehnyt ratkaisun tiputtaa hänet pois alleviivatakseen asiaa. Tai sitten Sverre putkahtaa esiin jossain myöhemmässä kirjassa. Sillanrakentajat seuraa joka tapauksessa Oscarin ja Lauritzin elämää eri puolilla maailmaa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen asti.

En ole aiemmin lukenut Guilloulta mitään, joten kiitos taas ystävälleni, joka tämänkin kirjan työnsi käteeni. Olen kyllä nähnyt Temppeliherra-kirjoista tehdyt elokuvat. Tykkäsin niistä kovasti ja olen ajatellut, että joku päivä luen myös kirjat.

Välillä Sillanrakentajat oli aavistuksen pitkäveteinen, mutta kokonaisuutena tykkäsin kirjasta, jota varten on ilmeisesti tehty melkoinen määrä taustatutkimusta. Sekä Norjan historia (esimerkiksi Norjan Saksa-kytkökset) että saksalaisten siirtomaaherruus Afrikassa loivat tarinalle hienot puitteet. Huomasin kuitenkin lukevani Afrikka-osioita paljon suuremmalla innolla kuin Norjaan sijoittuvia, vaikka ne olivatkin väkivaltaisempia.

Insinöörien ja siltojen lisäksi kirja kertoo kolonialismista, kansallistunteesta ja isänmaallisuudesta, sotimisesta, uuden ajan alusta ja tietenkin rakkaudesta. Tykkäsin ja aion lukea seuraavankin osan.

Uudesta ajasta puhuu myös Dresdenin Technische Hochschulen rehtori poikien valmistujaisissa vuonna 1901, vaikka ei siinä sitten tainnut ihan näin käydä:

Sota poliittisten ongelmien ratkaisijana tulee muuttumaan käyttökelvottomaksi. Maailma, joka on niin edistynyt kuin se jota te saatte olla luomassa aina tästä päivästä työelämänne loppuun asti, toimittaa sodat historian roskatunkiolle. Sodat ovat alkukantaisia, ja siksi huipputeknologiset sodat ovat contradicto in adjecto, sisäisesti mahdottomia.

Passiohedelmäuunijäätelöt kupeissa

Meillä on aika harvoin mitään jälkkäriä. Jälkiruokaa on minusta jotenkin helpompi tehdä isommalle joukolle. Kovin usein ei löydy ohjetta, joka olisi helppo soveltaa kahdelle hengelle.

Tänään vanhaa Pirkkaa selaillessani törmäsin kuitenkin niin kivaan ohjeeseen, että sitä piti päästä heti testaamaan. Annoskupeissa tarjoiltavat uunijäätelöt syntyivät nopeasti, kun pohja tehtiin kekseistä. Passiohedelmä piti huolta, että annoksista tuli raikkaan makuisia.

Näitten voimalla jaksaa ehkä lähteä vielä illalla vähän sauvakävelemään, vaikka tuo ilma ei nyt niin kiva olekaan. Leppoisaa sunnuntai-iltaa myös sinne ruudun toiselle puolen!

Passiohedelmäuunijäätelöt kupeissa
(2 kpl)

2 keksiä (esim. Domino tai LU Bastogne)
1/4 l vaniljajäätelöä
1 kananmunan valkuainen
2 rkl sokeria
1 passiohedelmää

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Laita keksit uuninkestävien annosvuokien tai kahvikuppien pohjalle. Murskaa keksejä esimerkiksi ruokalusikan avulla. Halkaise passiohedelmät ja kaavi hedelmäliha ja -mehu erilliseen kulhoon.

Vatkaa valkuainen vaahdoksi. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kovaa. Leikkaa jäätelö kuutioiksi. Lusikoi se annoskulhoihin keksien päälle. Lisää jäätelön päälle muutama lusikallinen passiohedelmää ja säästä loput kastikkeeksi.

Levitä valkuaisvaahto tasaisesti jäätelön päälle. Varmista, että valkuaisvaahto on joka puolelta kiinni kulhon reunoissa, jolloin se toimii eristeenä ja jäätelö ei sula. Nosta kupit uunipellille ja paista uunin keksitasolla noin kaksi minuuttia tai kunnes pinta saa hieman väriä. Tarkkaile, jotta marenki ei pala. Lusikoi kulhoihin vielä loput passiohedelmästä ja tarjoile heti.

Ohje Pirkasta 3/2013.

Unikonsiemen-sitruunamuffinit

Olen leiponut viime aikoina useasti muffineja. Ne ovat jotenkin niin helppoja ja hyviä. Puhumattakaan siitä, miten söpöjä niistä tulee, kun ne kuorruttaa. En tosin vieläkään ole uskaltautunut kokeilemaan pursottamista, mutta ehkä senkin aika tulee. Pursottamalla tehdyt koristelut vetävät minua vastustamattomasti puoleensa.

Muffinitkin on ikuistettu kännykällä. Lupaan tarttua taas pian oikeaan kameraankin, vaikka elänkin kuherruskuukautta uuden puhelimeni kanssa :).

Unikonsiemen-sitruunamuffinit 
(12 kpl isoja muffineja tai noin 20 kpl pienempiä)

1 1/2 dl sokeria
1 sitruunan kuori ja mehu
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
2 kananmunaa
2 dl kermaviiliä
1 tl vaniljauutetta (tai -esanssia)
125 g voita, sulatettua
2 rkl unikonsiemeniä

Kuorrute alkuperäisessä ohjeessa
2 dl tomusokeria
noin 1 rkl sitruunanmehua

Hiero sokerin sekaan hienoksi raastettu sitruunankuori. Sekoita joukkoon jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja suola.

Sekoita toisessa kulhossa kananmunat, kermaviili, vanilja ja voisula. Purista joukkoon sitruunanmehu.

Sekoita kuivat ja kosteat aineet nopeasti taikinaksi. Lisää unikonsiemenet ja pyöräytä ne taikinan joukkoon.

Lusikoi taikina paperisiin vuokiin metalliseen muffinipannuun. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 15 - 18 minuuttia. Kokeile kypsyys tarvittaessa tikulla. Anna jäähtyä.

Valmista kuorrute. Sekoita tomusokeriin sitruunanmehua kunnes kuorrute on sopivan paksuista. Paksuhko, mutta vielä juokseva kuorrute levittyy parhaiten. Lusikoi kuorruteraidat muffineiden pintaan.

Ohje Fannista ja kanelista.

--

Kuvien muffinit on kuorrutettu Dr Sugar -blogista löytyneellä tuorejuustokuorrutteella. Kaapissa ei ollut tavallista tomusokeria, joten korvasin sen mansikkatomusokerilla. Mansikka ehkä vähän peitti sitruunaista makua, mutta muuten tuorejuustokuorrute oli hyvä.

Tuorejuustokuorrute

1/2  dl voita (laitoin noin 50 g)
110 g tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
5 dl tomusokeria
1-3 tl kermaa/maitoa

Vatkaa voi sähkövatkaimella sileäksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja vatkaa kunnes seos on sileää. Lisää sokerit mukaan, ja vatkaa hiljaisella teholla kunnes tomusokeri ei enää pöllyä. Tämän jälkeen vatkaa hetki nopealla, kunnes kuorrute on tasaista ja kuohkeaa. Lisää vielä joukkoon kermaa ja sekoita noin minuutin ajan.

--

Edit. Sopivatpa nämä muffinit hyvin blogini väreihin :).

Paluu pääsiäiseen

Pääsiäisenä ei paljon kuvia otettu. Maanantaina otin sentään kameran käteeni, mutta siitä olikin akku tyhjä. Kuvaamisen sijaan pääsiäisenä purettiin vanha leivinuuni (tästä kyllä taitaa itse asiassa olla siskon kamerassa muutama kuva, mutta meikäläinen hakkaamassa sorkkaraudalla tiiliä hengityssuojain päässä on ehkä vähän liian pelottava näky), käytiin lumikenkäilemässä (yllättävän rankkaa), rapsuteltiin lemmikkejä (ja jahdattiin laihoin tuloksin hiirtä mökillä), käytiin ratsastamassa sekä kummityttöä ja mummoa moikkaamassa. Nautittiin auringosta ja heitettiin koiralle palloa. Sunnuntai-iltana minulta napsaistiin myös aika iso kasa tukkaa pois :).

Tässä muutamia kännykkään tallentuneita räpsyjä. Hyvä pääsiäinen.

Vitsoja ja tipuja

Olen yleensä huono laittamaan kotiin mitään kausi- tai juhlakoristeita... Tai oikeastaan olen huono ottamaan niitä pois. Saatan esimerkiksi pitää joulukoristeita täyden kierroksen eli seuraavaan jouluun saakka. Olen siis ratkaissut tämän jättämällä koristelemisen lähes kokonaan :).

Onneksi pääsiäiskoristeet sai kätevästi palmusunnuntaina lunastettua itselleen muutamalla suklaapatukalla. Onkohan tämä nyt sitä lapsityövoiman käyttöä...

Saimme myös kummityttömme isosiskolta, joka on ilmeisesti aika innokas pieni askartelija, kaksi söpöä pääsiäistipua.

Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

Keskeneräistä

Käsityöt auttavat ilmeisesti sietämään omaa keskeneräisyyttä ja epäonnistumista. Minua keskenräisyys ei tiettyyn pisteeseen asti haittaa. Minulla voi olla monta kirjaa ja monta käsityötä kesken. Saatan aloittaa jotain ja jatkaa sitä esimerkiksi vuoden päästä. Kun siivoan keittiötä, saatan mennä yhtäkkiä laittamaan pyykkejä tai katsomaan hetkeksi telkkaria. Mutta taustalla on kuitenkin koko ajan se ajatus, että tästä tulee JOSKUS valmista. Epäonnistuminen minua sitten ärsyttääkin yli kaiken, ja aika usein jonkun asian jättäminen kesken menee mielessäni epäonnistuminen-kategoriaan. Ymmärrän kyllä, että joskus on parempi jättää kesken, kuin punnertaa jotain väkisin valmiiksi... Varsinkin jos asian valmistumisella tai valmistumatta jäämisellä ei ole oikeasti sen suurempaa merkitystä kenellekään, ei edes minulle itselleni. Maailma ei tuhoudu tai pelastu perusteella, saanko logovisan "valmiiksi" (eli kaikki tasot pelattua läpi) vai ei :). Mutta omaa ajattelua on välillä vaikea muuttaa.

Santtu haastoi blogissaan paljastamaan keskeneräiset käsityöt, joten tässä tulee. Minulla ei ole tällä hetkellä kesken kuin kaksi neuletta, joten älkää pelätkö, tästä ei tule kilometripostausta.

Molempien neuleiden suhteen on tullut totaalinen stoppi. Ollessani monta viikkoa kipeänä sain muutaman neuletyön valmiiksi ja näitäkin eteenpäin ihan urakalla. Sitten kun tervehdyin ja pystyin taas tekemään muutakin kuin istumaan sohvannurkassa, neulominen ei kiinnostanut enää pätkääkään. Kai tämä kevätkin vähän vaikuttaa. Ei tee enää niin paljon mieli kääriytyä villaan :).

Variation on a Buttercup
Melkein valmis. Melkein. Puuttuisi enää viimeistely helmasta ja hihansuista. Mutta. Lanka on melkein loppu, ja sitä pitäisi käydä hakemassa lisää. Ylivoimaista.

Lankana on tuollainen laventelinharmaa Drops Alpaca. Neuleesta vaikuttaisi kyllä tulevan ihanan kevyt ja muutenkin tosi kiva, eli nyt on ryhdistäydyttävä.

Rick-sukat
Cookie A:n Rick-sukat näyttävät kirjan kuvissa oikein kivoilta, mutta... Jotenkin nämä tökkivät. Ehkä se on tuo lanka. Neuloin siitä aiemmin jo yhden sukan, mutta siitä ei tullut hyvä. Luulin syyn olevan liian isoissa puikoissa, joten purin tekeleen, vaihdoin pienempiin puikkoihin ja aloitin uuden mallin. Nyt tuo toinen sukka on vain tehtävä loppuun, vaikka ei siitä ehkä täydellistä tule nytkään.

Lankana poltetun oranssin värinen mysteerisukkalanka. Näköjään olen tuosta työstä jo ryövännyt puikotkin johonkin muuhun ja jättänyt silmukat pyöröpuikollle odottamaan...

Nyt sitten katsotaan, josko saisin uutta puhtia näiden tekemiseen. Onko teillä jotain kesken?