Mojitojuustokakku

Eilen meinasi tulla kakkupaniikki. Minulla on tänään synttärit, ja se ei nyt vain tule kysymykseenkään, että työpaikalle marssisi syntymäpäivänä ilman kakkua... Minun kohdallani kakuttomuutta katsottaisiin kyllä erityisen pahalla silmällä, kun kerran täällä netissäkin jatkuvasti brassailen leipomuksillani :D. Niinpä illalla tallilta kotiuduttuani aloitin vielä kakuntekopuuhat.

Turhaan panikoin, sillä olisinhan se pitänyt arvata, että mojitosta löytyy vastaus kaikkeen. Ja ei, se ei mennyt niin, että olisin ensin nauttinut muutaman mojiton ja kummasti alkoi leipominen sujua. Tein mojitojuustokakkua. Tai ainakin ajattelin tehdä, kunnes huomasin, että olin unohtanut osan tarvikkeista kauppaan. 

Idea kakkuun löytyi Keksihyllystä, mutta olosuhteiden pakosta jouduin sitä hieman muokkaamaan. Muokatusta versiosta syntyi ainakin hyvä kakku, mutta en usko, että tuossa alkuperäisessäkään mitään vikaa on :).

Ensi kerralla ajattelin muuten maustaa kakkua vielä muutamalla lusikallisella rommia tai pienellä määrällä rommiaromia.

Mojitojuustokakku

Minttusiirappi:
1,5 dl sokeria
1,5 dl vettä
1 tl vaniljasokeria
4 oksaa tuoretta piparminttua tai minttua

Pohja:
175 g LU Domino Minttu-keksejä

Täyte:
4 liivatelehteä
300 g Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
2 limen mehu ja raastettu kuori
3,3 dl kuohukermaa

Koristeluun:
tuoretta minttua ja Maraboun minttukrokanttisuklaata

Mittaa kaikki minttusiirapin ainekset kattilaan. Kiehauta ja keitä siirapiksi (n. 15 - 20 minuuttia). Siirapin kiehuessa murskaa Domino-keksit jauheeksi monitoimikoneessa ja painele jauhe leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. (Alkuperäisessä ohjeessa keksijauheen sekaan oli sekoitettu hieman sulatettua voita, mutta täytteen ansiosta Domino-jauheesta tulee muutenkin tahmaista. Ja mielestäni pohjasta tulee mukavan pehmeä ilman voita.)

Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Sekoita tuorejuusto, sokeri sekä limen mehu ja raastettu kuori kulhossa. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Nosta suunnilleen tässä vaiheessa kattila liedeltä ja jäähdytä siirappia hieman. Poista mintun oksat siirapista.

Kääntele kermavaahto juustoseokseen. Liuota liivatelehdet, joista on puristettu liika vesi pois, vielä lämpimään minttusiirappiin. Kaada seos täytteen joukkoon ohuena nauhana koko ajan hyvin sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle ja peitä vuoka kelmulla. Hyydytä kakkua jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli. Koristele pinta mintunlehdillä ja minttukrokanttisuklaalla.

--

Nyt jatkuu hurja synttäribiletys: mies on mahataudissa ja minä ajattelen koko ajan ihan hysteerisenä, että onkohan minullakin vähän huono olo... Toivottavasti ei tarttuisi.

Fifty Shades of Grey

Kerroinkin jo aiemmin lukevani Fifty Shades of Grey -kirjaa. Mietin, kirjoittaisinko siitä edes mitään, sillä jotenkin minun on ollut vaikea saada ajatuksiani järjestykseen tämän kirjan suhteen. Pidinkö siitä? Kyllä. Ärsyttikö se minua? Kyllä. Suosittelisinko sitä? En tiedä.

Kirja tarjosi aivot narikkaan -viihdettä. Ei sillä, että jotenkin tuollaista kirjallisuutta karsastaisin (minä, joka olen Twilightien ja itseään jo vähäsen toistavien Sookie Stackhouse -kirjojen ylin ystävä). Alussa mietin kyllä, miten kirja eroaa perinteisistä harlekiinikirjoista... Tiedättehän, niistä kartanonherra ja piika -tyyppisistä jutuista. Ja miksi juuri tästä kyseisestä kirjasta on tullut niin suosittu? Harmaiden kansien takiako? Jos kirjaa lukee vaikka junassa, sivullisen ei ole helppo kansien perusteella arvata sisältöä.

Fifty Shades of Grey -kirjan päähenkilö on kirjallisuuden opiskelija Anastasia Steele, jonka näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Tarina alkaa, kun Anastasia haastattelee nuoresta iästään huolimatta jo erittäin menestynyttä yritysjohtajaa Christian Greytä yliopiston lehteä varten. Nuori ja kokematon Anastasia pitää Christiania viehättävänä ja pelottavana, mutta yrittää unohtaa hänet haastattelun jälkeen. Muutaman päivän kuluttua Christian kuitenkin ilmestyy paikalliseen rautakauppaan, jossa Anastasia työskentelee opintojen ohella.

Christian päätyy pyytämään Anastasiaa ulos, ja he molemmat aistivat keskinäisen vetovoimansa. Samalla Christian yrittää kuitenkin pitää Anastasiaa etäällä, mikä saa tämän vain haluamaan lisää. Mutta Christianilla on "pimeä puoli" - (ilmeisesti) lapsuuden traumoista johtuva tarve kontrolloida kaikkea - joka heijastuu myös hänen seksielämäänsä.

Why me? I don't understand it. I head out the door recalling his words - There is something about you - well, the feeling is entirely mutual, Mr. Grey, and I aim to find out what his secret is.

Muutaman kerran olin vähällä heittää kirjan laiturilta järveen, niin ärsyttävä se oli. Anastasia oli niin rasittava epävarma inisijä ja Christian niin ristiriitainen määräilevä kusipää, että alkoi melkein kuvottaa. Ja mitä ne Anastasian jatkuvat viittauksen alitajuntaan (subconscious) ja sisäiseen jumalattareen (inner goddess) oikein olivat? Kyllästyin niihin ensimmäisen sadan sivun jälkeen.

What would Christian Grey want with you? my subconscious mocks me.

Muutenkin tarinaan kirjoitetut Anastasian mielessä lausumat kommentit olivat raivostuttavia.

As he gracefully submerges his body beneath the water, he's careful not to touch me. Jeez - have I made him that mad?

Jeez - maybe it's the Cosmopolitans making me brave, but suddenly I cannot bear the distance between us.

"You want me to stay." "More than you know. I couldn't bear to lose you." Oh my.

Tästä huolimatta luin kirjaa kuitenkin monena yönä kesälomalla yli puolenyön, kun en malttanut laskea sitä käsistäni. Tarina rullasi tavallaan ihan hyvin eteenpäin, mutta odotin kyllä koko ajan jotain enemmän... Odotin jotain koukkua, sillä pelkkä soutaminen ja huopaaminen alkoi kyllästyttää. Ollaanko vai eikö olla? Yhdessä vaiheessa kyllä ajattelin, että jos Christian olisi paljastunut vampyyriksi, kirja olisi ollut minusta varmaankin loistava :D. Tämä tosin kertoo varmaan enemmän minusta kuin kirjasta.

Kirjan luettuani tutkin wikipediasta vähän sen taustoja. Yllätyin, kun luin, että kirjan tarina on ollut alun perin Twilight-fanfictionia. Lukiessani en kyllä yhtäläisyyksiä tunnistanut, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna kyllä.

Luen luultavasti trilogian kaksi seuraavaakin osaa. En ehkä ihan heti putkeen, sillä siitä saattaisi seurata pieni yliannostus.

Kaikki mitä osaan - sisältää myös kaivinkonehommat

Kaivoin tänään minikaivurilla. Ei minusta ehkä kaivinkoneurakoitsijaa ihan tältä istumalta tule. Vähän liian monta vipua ja vähän liian moneen suuntaan liikkui tuo kauha. Ja sitten vielä kun yritti purkkaa syödä samalla, niin ei tuohon kauhaan hirveästi maata jäänyt :).

Yrttistä kuskussalaattia kalan kaveriksi

Joskus heinäkuussa tein savukalan kaveriksi yrttistä kuskussalaattia. Ohjeen postaaminen jäi silloin kaikkien muiden asioiden jalkoihin, mutta yrttien sesonkihan jatkuu, joten eiköhän tämä ole edelleen ihan ajankohtainen.

Salaateista on kyllä vaikea kirjoittaa ohjeita, kun yleensä tulee vain heiteltyä kaikkea sekaisin. Mutta onneksi tarkoilla määrillä ei salaatin teossa niin suurta väliä olekaan. Rohkeasti oman maun mukaan vain :).

 
Yrttinen kuskussalaatti
(noin kahdelle)

1,5 dl kuskusia
1,5 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl sweet chili -kastiketta
loraus sitruunamehua
muutama kourallinen yrttejä (esim. persiljaa, timjamia, minttua ja oreganoa)
(suolaa)
noin 1/2 l sokeriherneitä

Kiehauta vesi. Nosta kattila pois liedeltä ja lisää kuskus. Anna kuskus-suurimoiden turvota viitisen minuuttia kannen alla. Siirrä kuskus tarjoiluastiaan. Sekoita joukkoon oliiviöljy, sweet chili -kastike, sitruunamehu sekä hienonnetut yrtit. (Tarvittaessa voit maustaa salaattia vähän suolalla. Omasta mielestäni se ei suolaa kaipaa, mutta pidän yleensäkin aika suolattomasta ruoasta, joten tässä asiassa minuun ei kannata sokeasti luottaa.)

Keitä sokeriherneitä (palkoineen) muutama minuutti suolalla maustetussa vedessä. Valuta herneet ja sekoita salaatin joukkoon.

Koristele salaatti yrttien kukinnoilla ja tarjoa esimerkiksi savukalan kanssa.

Naissaari haltuun

Ensimmäinen lomanjälkeinen työpäivä tuntui taas siltä, kuin olisi jyrän alle jäänyt... Mutta eiköhän se arki ala taas rullata, kun tässä ehtii toipua aikaisen aamuheräämisen aiheuttamasta järkytyksestä.

Töihinpaluun kunniaksi kiusaan vähän itseäni reilu viikko sitten Jyväskylässä otetuilla kuvilla. Oli kyllä mukava ja rentouttava viikonloppu. Meidän piti oikeasti kyläillä vain perjantaista lauantaihin, mutta kun tarjoilut ja seura olivat niin hyviä, niin eihän me lähdetty kulumallakaan.

Lauantaina päivällä nautimme upeasta säästä satamassa ravintolalaiva Gaian kannella.

Lauantai-iltaa vietimme Vaajakosken Naissaaressa kuohuviinin ja mölkyn kera. Minä muun muassa testasin mölkyssä, miten monta kertaa pystyy heittämään ohi. Aika monta. Sain siis muilta pelaajilta armoa, eikä minua tiputettu pelistä vielä kolmen perättäisen ohiheiton jälkeen, niin kuin sääntöjen mukaan kuuluisi :).

Wanhassa Woimalassa juhlittiin häitä aika komealla paikalla. Pysähdyimme vastapäiselle rannalle katselemaan, kun muutama vene ohitti kosken sulun.

Toisella puolella saarta oli vesivoimalaitos.

Joku oli päättänyt lähteä uintiretkelle. Ei taida tuo voimalaitoksen edusta olla mikään maailman turvallisin uintipaikka...

Uimalanniemestä oli aika hienot näköalat Kanavuorelle. Talot ovat ihanasti ilta-auringon puolella.

Ideoita asuntomessuilta

Tänä kesänä asuntomessuilla vierailu oli lähes pakollista, kun ne tuossa melkein naapurissa järjestetään. Jotenkin en vain meinannut etukäteen jaksaa innostua messuista yhtään: Vuodesta toiseen kalliita, keskenään samanlaisia ja epäkäytännölliseltä vaikuttavia taloja, joiden sisustukset toistavat itseään. Pieniä pihoja, joissa ei ole asfalttia säästelty. Kun on nähnyt muutaman, on oikeastaan nähnyt kaikki. Sitten joukossa on aina se yksi todella erikoinen talo, jota kaikki menevät ihmettelemään... Eivätkä tämän vuoden messut saaneet minua juurikaan muuttamaan käsitystäni.

Kiertelinkin taloja tänä vuonna lähinnä vain yksityiskohtia silmäillen. Kuvailin kivoja näkemiäni juttuja sieltä täältä, joten valitettavasti kuvat eivät ole missään järjestyksessä, enkä todellakaan muista, mistä talosta mikäkin kuva on.

Nämä verhot ovat ihanat. En tiedä, onko tuo valmis kangas, vai olisiko nuo tuunattu pienistä virkatuista pitsiliinoista.

Tämä sängynpääty oli tehty Halltex-sisustuslevyistä. Kyseessä on tekstiilipintainen Villa 02 -levy. Painoin tämän poikkeuksellisen tarkasti mieleeni, sillä minulla on ollut jo pitkään ajatuksena tehdä tai ostaa sängyllemme pääty. Kuvassa levy ei ehkä pääse kunnolla oikeuksiinsa, mutta oli luonnossa tosi kivan näköinen.

Viherhuoneet/oleskelutilat tuntuvat olevan muotia. Osaan oli tehty hienot kesäkeittiötkin, kelpaisi minulle. Alla olevassa kuvassa yksityiskohta pöydän päädystä.

Tämäkin laskosverho (vai olikohan se valelaskosverho) oli mielestäni kiva.

Oikein harmitti kun tälle ruskealle matolle ei päässyt tassuttelemaan... Hmmm, voisikohan jotain vastaavaa tehdä itse.

Vähän erilaiset saunanlauteet.

Messuilla näkyi jonkin verran kolmiulotteisia laattoja. Tämä valkoinen oli mielestäni kiva seinälaatta, lattiassa pidin sileitä luonnonkiviä muistuttavasta laatasta, josta en ole näköjään napannut yhtään kuvaa.

Laatoissa näkyi myös aika paljon metallinsävyjä ja hohtoa tai kimallusta. Esimerkiksi tämä aaltoileva metallinhohtoinen laatta kelpaisi minullekin pienenä annoksena.

Erilaiset efektiseinät ovat minusta kivoja, mutta en ole varma haluaisinko sellaista omaan kotiini.

Vaalea sormipaneeli pystysuunnassa näytti hienolta kahden kerroksen korkuisessa olohuoneen seinässä.

Aika perusasuntomessusisustusta. Tuollainen neliön muotoinen pöytä olisi kyllä kiva, jos sellainen jonnekin mahtuisi. Tuo takkakin on kiva, mutta nuo kasvit eivät varmaankaan voi olla oikeita?

Veistetty viljelylaatikko... Isä, voisitko?

Lempäälän Ideaparkista on muuten Vuoreksen asuntomessualueelle ilmainen kuljetus. Matka kestää reilut kymmenen minuuttia. Jos siis ajatuksena on shoppailla ja vierailla asuntomessuilla, kannattaa hypätä bussin kyytiin Ideaparkista, jossa on ilmainen pysäköinti. Sillä tavalla säästää asuntomessujen virallisen parkkialueen parkkimaksun :). Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaan ajattelin vinkata mahdollisuudesta, kun sitä itsekin hyödynsimme.

Laiturilukemista

Nyt on vihdoin ollut sellaisia kelejä, että mökillä olen voinut kantaa laiturille hieman rikkinäisen aurinkotuolini ja kirjan. Ja mitä olenkaan lukenut...

Charlaine Harris: Deadlocked

Sookie Stackhouse -sarjan 12. osa. Tämä saapui minulle postissa jo varmaan kesäkuussa, mutta vähän säästelin sitä lomalukemiseksi. Sivut kääntyivät kyllä käsissäni nopeasti, ja jotenkin olen jo niin kiintynyt kaikkiin sarjan henkilöihinkin. Perusvarmaa Harrisia, mutta ehkä kirjasta jäi vähän sellainen vaikutelma, että sarja polkee paikallaan... Toisaalta kurjaa kun sarja loppuu, mutta ehkäpä kuitenkin olisi jo aika pistää homma pakettiin. Netissä tiedetään, että 13. osa olisi nimeltään Dead Ever After, joten ehkä se nyt sitten on vihdoin se viimeinen.

Tämän kirjan kohdalla minua alkoi muuten ensimmäistä kertaa ärsyttää jenkkikirjailijoiden tapa julkaista sarjaan liittyviä novelleja (vai millä sanalla short story pitäisi suomentaa?) varsinaisten romaanien välissä. Sookie Stackhouse -sarjan novelleja en ole lukenut ja nyt tätä kirjaa lukiessani vähän ihmettelin, kun Sookien entinen poikaystävä, ihmistiikeri Quinn yhtäkkiä soitti Sookielle. Tyyppiä ei ole mainittu pitkään aikaan missään yhteydessä, mutta nyt ilmeisesti jossain novellissa he ovatkin taas tavanneet. Pari muutakin juttua mainittiin kirjassa siten, että ne olisi pitänyt tietää, mutta kirjoissa niitä ei ole kerrottu.

Amanda Hocking: Swicthed ja Torn

Trylle-trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Trilogia kertoo Wendystä, joka on aina tuntenut itsensä erilaiseksi. Wendyn kuusivuotissynttäreillä hänen äitinsä yritti tappaa hänet, koska ei uskonut Wendyä omaksi lapsekseen, vaan ajatteli hänen olevan jonkinlainen hirviö. Vähän ennen kuin Wendy täyttää kahdeksantoista, hänen ikkunansa taakse ilmestyy Finn, joka kertoo, että Wendy on kuin onkin vaihdokas. Wendy on oikeasti trylle (eli jonkinlainen hienostunut peikko, vaikea suomentaa näitä kun luin kirjat englanniksi) ja hänen todellinen perheensä asuu Förening-nimisessä paikassa.

Kahden ensimmäisen osan ahmimisen jälkeen lukemiseen tulee vähän taukoa, sillä kolmatta osaa minulla ei vielä ole. Tarina on mukaansatempaava, mutta tässä vaikeessa on vaikea sanoa, mihin suuntaan kaikki tulee kääntymään. Palataan siis asiaan :).

Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin

Luin aiemmin kesällä alelaatikosta löytyneen Westön Missä kuljimme kerran, ja se oli minusta ihana. Seuraavalla kerralla samaisen kirjakaupan alelaatikosta löytyi Westön Älä käy yöhön yksin, ja nappasin sen empimättä mukaani. Westön teksti on kyllä tässäkin kaunista ja välillä aika oivaltavaakin, mutta jotenkin tarina ei minua niin voimakkaasti saa vedettyä mukaansa. Siksi kirja on vieläkin kesken.

E. L. James: Fifty Shades of Grey

Ostin kirjan hetken mielijohteesta, ja vasta kotona nimi alkoi soittaa kelloja... Tämähän on tämä, mistä vähän sitten kohkattiin vähän joka puolella. Aloitin lukemisen innokkaasti, mutta jo ensimmäisten kymmenien sivujen jälkeen aloin miettiä, että mitä ihme harmaaseen valeasuun puettua harlekiinikirjallisuutta tämä on. (Asiaa googleteltuani totesin, että useilla nettisivuilla käytetty määritelmä "naisille suunnattu eroottinen romaani" on ihan osuva. )

Kaikeasta huolimatta kirjaa on ollut vaikea laskea käsistä. Tarina on jotenkin koukuttava, vaikka se on kyllä tähän mennessä jo onnistunut suututtamaankin minua. Kirjasta on nyt vasta puolet luettuna, joten katsotaan koenko tämän esittelemisen arvoiseksi... Tai kehtaanko tästä mitään kirjoittaa. Kirjasta on ilmeisesti tekeillä myös elokuva... Sanotaanko vaikka näin, että jos se on perinteinen jenkkituotanto, jossa paljasta pintaa voidaan näyttää suunnilleen jalan verran ja jossa roiseimmat kohtaukset on pakko karsia pois, niin en oikein tiedä, mitä elokuvaan sitten jää :).