Parmesaanimuffinit

Kirjakaupan alekorista tarttui jokin aika sitten mukaan Leivo itse hyvää leipää -kirja. Ensimmäisenä piti päästä testaamaan parmesaanimuffineja. Tosin tein ohjeeseen lennossa muutamia muutoksia (osa tahallisia ja osa tahattomia). Lopputulos oli kuitenkin ihan onnistunut, joten uskallan postata ohjeen tännekin.

Parmesaanimuffinit
(noin 8 kappaletta)

10 aurinkokuivattua tomaattia
5 dl vehnäjauhoja
1 dl raastettua parmesaania
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa (voi jättää poiskin, oliivit ovat kuitenkin aika suolaisia)
0,5 dl oliiviöljyä
2 dl maitoa
1 dl turkkilaista jogurttia
mustia oliiveja

Leikkaa tomaatit suikaleiksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola ja juustoraaste, lisää tomaattisuikaleet. Lisää maito, jogurtti ja oliiviöljy. Jaa taikina isoihin muffinivuokiin ja paina jokaisen muffinin sisään kaksi oliivia. Paista 250 asteessa noin 15 minuuttia. Jäähdytä hetki vuoassa ja nosta sitten ritilälle.

Viikonloppu

 

Marenki-mustikkapiirakka

Nyt tulee kuvaton ohje, mutta töissä lupasin naputella tämän tänne, joten olkaa hyvä:

Marenki-mustikkapiirakka

Pohja
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
noin 2 rkl kylmää vettä

Täyte
noin 200 g mustikoita (eli pakasterasiallinen)
(noin 1 rkl vehnäjauhoja)
2 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria

Pehmitä voi huoneenlämmössä tai varovasti mikrossa. Nypi joukkoon jauhot ja sokeri. Lisää kylmää vettä vähän kerrallaan sen verran, että saat muodostettua taikinasta kiinteän pallon. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjaa 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Levitä mustikat puolikypsän pohjan päälle. (Mikäli mustikat ovat pakastettuja, kannattaa ripotella päälle vähäsen vehnäjauhoja, niin täytteestä ei tule ihan niin vetistä.) Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri vähän kerrallaan ja jatka vatkaamista. Levitä valkuaisvaahto mustikoiden päälle. Paista vielä noin 20 minuuttia 225 asteessa tai kunnes marenki on saanut kauniin värin.

Kahviliköörillä ja pippurijuustolla maustettu sienipasta

 

Söin muutama viikko sitten ravintolassa kanttarellicappuccinoa eli kahviliköörillä maustettua sienikeittoa. Siitä se ajatus sitten lähti. Pakastimesta löytyy vielä viime kesän sienisatoa, joten ideaa oli pakko päästä soveltamaan pastakastikkeeseen. Nopealla googlettelulla ei löytynyt yhtään sopivaa ohjetta, joten kokeilemalla edettiin. Ihan niin kahvista makua en pastakastikkeeseen halunnut kuin sienikeitossa oli, joten lisäsin sitä aika varovasti. Mustapippurituorejuusto joutui sekaan hetken mielijohteesta, ja hyvinhän se sinne sopi.

Ai niin, en edes pidä kahvista.

Kahviliköörillä ja pippurijuustolla maustettu sienipasta
(noin 2 annosta)

150 - 200 g eli pakasterasiallinen sieniä (käytin pakastettuja kanttarelleja ja suppilovahveroita)
1 sipuli
voita paistamiseen
2 dl kermaa
n. 30 g Mustapekka-tuorejuustoa
2 tl kahvilikööriä
suolaa

Paista pannulla voissa sienet ja pilkottu sipuli. Lisää joukkoon kerma, tuorejuusto ja kahvilikööri. Lisää suolaa tarpeen mukaan. Keitä seuraksi pastaa. Kastiketta voisi myös halutessaan hieman suurustaa, mutta ainakin tästä tuli ihan tarpeeksi sakeaa ilmankin.

Polkasuklaakakku

Olen kokonaan unohtanut esitellä yhden aika herkullisen kakun. Olen tehnyt tätä jo muutaman kerran. Ohje on mukavan simppeli, joten ehkäpä täytyy joku kerta testata tähän myös muita Maraboun suklaamakuja. Ohje löytyy kuvien kera Kinuskikissan sivustolta. Alkuperäisessä ohjeessa kakku on myös koristeltu aika paljon näyttävämmin kuin omani, suosittelen kurkistamaan :).

Pohja:
n. 180 g kaurakeksejä
75 g voita tai margariinia

Täyte:
5 liivatelehteä
5 dl vispikermaa
2 valkuaista
300 g Maraboun Polka-suklaata
½ dl vettä

Murskaa keksit (esim. pussissa kaulimen avulla tai tehosekoittimella). Sulata voi ja sekoita se keksimuruihin. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa, anna jäähtyä. Vaahdota kerma ja toisessa kulhossa valkuaiset. Yhdistä vaahdot ja lisää suklaa. Kiehauta vesi ja sulata siihen liivatelehdet. Lisää täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia. Koristele.

Iltapalaa

 

Lauantaina nautittiin tapas-henkistä iltapalaa: tomaatti-sipulileipiä, pekonitaateleita ja valkosipulivoipatonkia.

Tomaatti-sipulileivät

patonkia
noin 125 g (kirsikka)tomaatteja
sipuli
valkosipulinkynsi
noin 2 rkl oliiviöljyä (myös oliivien tai aurinkokuivattujen tomaattien öljy sopii)
suolaa
pippuria
ruohosipulia

Pilko tomaatit ja sipuli, hienonna valkosipuli. Sekoita pilkotut ainekset kulhossa, lisää öljy ja mausteet. Viipaloi patonki ja nostele täytettä viipaleiden päälle. Paista uunissa 225 asteessa noin kymmenen minuuttia tai kunnes leivät ovat saaneet vähän väriä. Tämä määrä täytettä riittää noin kahdeksaan leipään. Täytettä on myös helppo varioida esim. lisäämällä oliiveja tai aurinkokuivattuja tomaatteja.

Pekonitaatelit

Näitä söin ensimmäisen kerran Espanjassa vaihto-opiskeluaikana. Eivät näytä kuvissa kivoilta, mutta suolaisen ja makena yhdistelmä on mahtava. Kannattaa kokeilla.

kokonaisia (kivellisiä) taateleita
pekonia
cocktail-tikkuja

Kieputa pekonisiivuja taateleiden ympärille. Jos haluat pekonin paistuvan rapeaksi, älä laita kovin monta kierrosta. Kiinnitä pekonisiivun pää painamalla cocktail-tikku taatelin läpi. Paista uunissa 225 asteessa, kunnes pekoni on rapeaa. Itse laitoin pekonia vain yhden kierroksen (eli puolikkaan siivun per taateli). Olisi voinut laittaa ehkä kokonaisen siivunkin, jolloin sitä olisi tullut useampi kierros... Uunissa nämä olivat suunnilleen 15 minuuttia.

Valkosipulivoipatonki

noin 100 g voita
7 valkosipulinkynttä (tai oman maun mukaan)
ruohosipulia tai persiljaa

Pehmitä voita vaikkapa mikrossa. Lisää joukkoon hienonnetut valkosipulin kynnet ja pilkottu ruohosipuli tai persilja. Leikkaa patonki siivuiksi. Voitele jokainen siivu toiselta puolelta valkosipulivoilla ja kokoa siivut folion päällä uudelleen patongin muotoon. Kääri folio patongin ympärille ja lämmitä uunissa (200 astetta, 10 minuuttia).

One day

Dexter ja Emma ovat käyneet samaa yliopistoa, mutta he tutustuvat toisiinsa vasta valmistujaisyönä 15. heinäkuuta 1988. Tuosta kohtaamisesta alkaa ystävyys, jonka pitäisi oikeasti olla rakkautta. One day kertoo siitä, miten ihmiset kasvavat eri tahtiin, miten he muuttuvat ja miten sitä täydellistä hetkeä olla yhdessä ei tunnu koskaan tulevan.

One day kertoo Emman ja Dexterin tarinaa kahdenkymmenen vuoden ajan. Lukija palaa heidän luokseen joka vuosi 15. heinäkuuta. Tuo yksi päivä joka vuosi riittää viemään tarinaa eteenpäin.

Kirjan tarina on kaunis ja kerrontatapa koskettava. Kirja ei silti ole mitenkään siirappinen. Emma ja Dexter saavat nauramaan ja itkemään. Minä tykkäsin.