Maailmanperintökohde Puente Colgante

Mihin me jäätiinkään. Ai niin,vuonna 1893 rakennettuun Puente Colganteen, Vizcayan siltaan, Unescon maailmanperintökohteeseen ja insinöörityön taidonnäytteeseen. Tunnetaan Tainan lähipiirissä myös kauheana tärisevänä hökötyksenä, jonka päällä piti kävellä notkuvilla lankuilla ja joka aiheutti ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja runsaasti hermostunutta naurua.

Käyntikierros sillalla menee näin: hissillä noustaan ylös sillan jommassakummassa päässä, kävellään sillan yli tuolla ylhäällä, laskeudutaan hissillä alas ja mennään tuolla riippuvalla gondolilla takaisin toiselle puolelle.

Bilbaon satama on sijainnut ennen vähän kauempana sisämaassa, ja tuo silta on mahdollistanut sen, että valtamerialuksetkin ovat voineet satamaan ajaa. Nykyään satama on lähempänä merta.

En tiedä, miltä tämä nyt näyttää kuvissa, mutta mua pelotti olla tuolla ylhäällä. Mies vaan nauroi, kun puristin paniikinomaisesti kaidetta ja kävelin ainoastaan siinä kohdalla, missä rautapalkki kulki lankkujen alla, jotta en olisi tuntenut, miten lankut notkuivat. Tässä menossa ylös, muutama perhonen vatsanpohjassa (ilmeestäkin varmaan huomaa):

Miten tänne pääsee: metrolla Portugaleteen ja sieltä alamäkeen niin kauan, että joki tulee vastaan. Et voi olla näkemättä siltaa.

Paluumatkalla kannattaa valita se katu, jolla menee liukuportaat, jollei halua kavuta koko matkaa omin jaloin. Ei tämäkään varmaan kuvassa niin jyrkältä näytä, mutta kun askelmittari näytti tuossa vaiheessa päivää 23000 askelta, oli ihan kiva huilata noissa portaissa.

Silta kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa, oli se sen verran erikoinen ilmestys. Korkeanpaikankammoisten kannattaa ehkä miettiä kaksi kertaa ylös menoa. Mutta jos minä selvisin, selviätte tekin.