Guggenheim ja muuta mukavaa – reissu Bilbaoon

Olen käynyt Espanjassa useasti ja asunutkin siellä puoli vuotta. Silti koskaan en voi olla kokematta pientä kulttuurishokkia, kun saavun sinne: miten ihmiset voivat olla niin tylyjä, miten ihmiset voivat olla niin ystävällisiä, miten ihmiset eivät osaa jonottaa minnekään kunnolla, miten täällä voi olla niin kuuma ja sininen taivas, mihin aikaan täällä oikein saa ruokaa... Ja miksi Finlayson tai joku muu ei voi tuoda maahan OIKEITA PUSSILAKANOITA?

Viimeviikkoinen Bilbaon reissumme alkoi sillä, että onnistuimme vaihtamaan onnistuneesti konetta Amsterdamissa, vaikka vaihtoaika oli lyhyt. Myös laukkumme tuli määränpäähän, ja ehdimme juuri sopivasti lentokentältä kaupunkiin lähteneeseen bussiin. Onnistuimme myös jäämään lentokenttäbussista oikealla pysäkillä ja suunnistamaan ilman karttaa hotellille. Illan ainoa takaisku: hotellihuoneessa meillä oli vain yksi iso peitto, josta taistelimme koko yön.

Hyvin nukutun yön jälkeen (hah hah) suunnistimme aamiaiselle paikalliseen kulmakuppilaan. Järkyttävä meteli, järkyttävästi ihmisiä, kukaan ei ole huomaavinaan, tiskillä kaikki kiilaavat eteen. Kun vihdoin sain tilattua jotain (espanjaksi), tarjoilija lätkäisi kahvit eteeni sanomatta yhtään mitään tai hymyilemättä vähääkään. Simo ehti juoda kahvinsa, ennen kuin paahtoleipä tuli. Mutta saimme aamupalaa ja totuttautuminen espanjalaiseen elämänmenoon: suoritettu :). Hetkittäisestä turhautumisesta huolimatta rakastan Espanjaa, ja sinne on aina kiva palata.

Tällä kertaa olin ensimmäistä kertaa Pohjois-Espanjassa. Reissukohteeksi valikoituivat Bilbao ja San Sebastian, sillä olen jo pitkään halunnut käydä molemmissa.

Heti ensimmäisenä Bilbaon päivänä piti tietysti suunnata Guggenheimiin. En tiedä oikein tarkalleen, mitä paikalta odotin, mutta kyllä se ehdottomasti oli vierailun arvoinen. Jo rakennus ympäristöineen on niin hieno. Nyt Guggenheimissa sattui vielä olemaan Jeff Koonsin näyttely. Hänellä on niin paljon erityylisiä töitä, että kyllästymään ei ainakaan päässyt. Myös valtavista metallilevyistä tehty Richard Serran The Matter of Time oli vaikuttava, kun teoksen sisään pääsi kävelemään.

Guggenheimissa tuli kuvattua aina kun se vain oli sallittua, tässä teille muutamia otoksia sisältä, ulkoa ja teoksista.

 

Työkaverini Karin tilasi selfien Guggenheimin edessä, here you go :). 

Tähän loppuun vielä muutama otos yöllisestä Bilbaosta, Nervión-joen rannalta kuvattuna. Toivottavasti ehtisin tällä viikolla vielä postailla lisää reissusta, kuvia ainakin on ihan riittävästi siihen tarkoitukseen.