Pää pilvissä, tai ainakin pilvi päässä

Tein maailman söpöimmälle Ellille, kummitytöllemme, alkuvuodesta pilvipipon ja -sukat. Niistä tuli sattumalta vielä aika sopivan kokoisetkin. Nyt löysin kuvat kamerasta ja tajusin, että nämä ovat meinanneet jäädä kokonaan julkaisematta. Korjataanpa asia nyt. 

Alkuvuosi on kyllä ollut aika... Vaikea edes valita, millä sanalla sitä kuvailisin. Terveyden kanssa on ollut vähän vakavampia ongelmia. Sairauslomalla ollessa on tullut ainakin Netflixin ja HBO:n valikoimat tutuksi. Ja on totta kai ehtinyt myös heiluttaa puikkoja. Mutta kyllä nyt on ollut ihan kiva palata töihin ja ehkä pikku hiljaa taas siihen "tylsään" arkeenkin. Tai ainakin sellaista itselleni nyt vähäksi aikaa toivon, pitäkää peukkuja.

Onneksi on perhe, ystävät, kirjat, käsityöt ja hevoset. Niistä en luovu :).

Pilvipipo ja -sukat

Pipon ohje: Maria Carlanderin Ord, ull och lera -blogista

Sukkien ohje: oma

Lanka: Dale baby ull

Puikot: 3 mm

Valmiit talvisukat

Puikot ovat heiluneet siihen malliin, että hartiat ovat nyt melko jumissa. Tässä esittelyssä yhdet puikoilta juuri eilen pudonneet sukat - lopputulos on ainakin omasta mielestäni sangen kiva. 

Törmäsin alkuvuodesta Muita ihania -blogin talvisukkiin. En päässyt haasteeseen ihan reaaliajassa mukaan, kun on muutama muu työ puikoilla pahasti kesken. Ja ainakin yritän normaalioloissa rajoittaa sohvan käsinojilla ja sohvapöydällä ja pöydän alla kesken lojuvien töiden ja lankakerien määrää... Taloutemme kaikki osapuolet kun eivät tunnu niistä pitävän.

Mutta oikeastaan parempi näin, koska en kyllä tiedä, olisinko malttanut aina odottaa seuraavan kuvion ohjetta. Tällä tavalla jälkijunassa sai neuloa koko sukat heti kerralla.

Tein ekaa kertaa sukat tällä tyylillä ja innostuin kyllä kovasti. Koko haasteen ideasta ja myös tästä tavasta käyttää jämälankoja. 

Käytin sukkiin yhteensä 11 eri väriä. Alkuperäiset oli tehty muistaakseni viidellä värillä. Mulla ei ollut mitään näistä väreistä kovin paljon, joten siksi päädyin haalimaan kaikki vähänkin yhteensopivat keränloput kasaan. 

Jos tarkasti katsoo, niin tuo nilkan joustinneule on tehty toisessa sukassa eri langalla kuin ekassa. Joku oli huijannut mua ja kerinyt harmaata ruskean kerän päälle. Luulin siis, että harmaata oli isompi kerä, mutta ekan sukan jälkeen paljastuikin, että kerässä on jäljellä vain pintakerros harmaata ja loppu oli ruskeaa. 

#muitaihaniatalvisukat

Lanka: sekalaisia villa- ja sekoitelankoja, yhteensä 11 eri väriä (alkuperäiset oli tehty vähemmällä värimäärällä)
Koko: noin 38 - 39
Puikko: 4 mm

I'm Olaf and I like warm hugs!

Joululahjapajalla syntyi tänä vuonna (tai siis viime vuonna!) allekirjoittaneen ensimmäinen amigurumi eli pieni virkattu Frozen-elokuvasta tuttu Olaf-lumiukko. Kolmivuotias kummityttöni on todella kova Frozen-fani, niin kuin varmaan moni muukin samanikäinen ja vähän vanhempi. Joten kun Pinterest pyöräytti näytölleni virkatun Olafin ohjeen, tiesin heti, että tätä täytyy kokeilla.

Eikä se niin vaikeaa ollut, sillä ohje oli erittäin hyvä. Parasta oli kyllä se, kun kummitytön käsi tarttui heti ensimmäisenä tähän kaikkien muiden lahjapaketissa olleiden tavaroiden joukosta :). 

Kun olin jo paketoinut lahjan, tajusin että kulmakarvat unohtuivat. Se ei tuntunut onneksi kummityttöä haittaavan. Olaf on jo kuulemma ollut joulun jälkeen monessa mukana: se on muun muassa käynyt uimahallilla ja ollut oppilaana mukana koululeikissä. 

Oikeastaan tällainen näpertäminen oli vaihteeksi superkivaa. Mitähän seuraavaksi virkkaisin?

Toivotus hyvän joulun

Vuorossa perinteisesti tämän vuoden joulukorttien esittely. Olin suunnitellut tekeväni kahdenlaisia joulukortteja. Kummastakaan ei tullut oikein sen päässä olevan vision näköistä, joten siirryin suunnitelmaan B - vai olikohan se jo C: värit ja leimasin esiin.

Tällaisia niistä sitten tuli. Tykkäsin itse lopputuloksesta tosi paljon. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Myös puukortteja tuli muutama. Niissä oli sama värimaailma kuin kransseissakin.

Nyt voi jättää kiireen taa. Minä ajattelin piipahtaa vielä tallilla joulumaastossa ja sitten suuntaan joulupatojen ääreen.

Oikein hyvää, mukavaa ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille siellä ruudun toisella puolen.

Fudge this!

Tästä ei fudge paljon överimmäksi voi mennä. Monta sataa grammaa suklaata ja kolme (3!) purkkia kondensoitua maitoa. Mutta tuli tätä sitten aikamoinen satsikin. Ja olihan se tietysti hyvää. 

Onhan nuo palat vielä ihan syötävän söpöjäkin.

Suklaa-piparminttukerrosfudge

1. kerros

240 g tummaa suklaata

1 prk kondensoitua maitoa

2. kerros

220 g valkosuklaata

1 prk kondensoitua maitoa

punaista elintarvikeväriä

piparminttuaromia

3. kerros 

220 g valkosuklaata

1 prk kondensoitua maitoa

Pinnalle:

polkkakaramelleja

Laita yksi purkki kondensoitua maitoa kattilaan ja kuumenna, kunnes se alkaa muuttua hieman sakeammaksi ja kinuskimaisemmaksi (noin 10 minuuttia). Lisää joukkoon paloiteltu suklaa ja kuumenna varovasti miedolla lämmöllä, kunnes suklaa on sulanut. Kaada leivinpaperilla verhotun vuoan pohjalle (omani oli noin 23 x 32 cm, ja tässä fudgesta tuli ainakin hyvän paksuista). 

Toista kerrosta varten keitä jälleen purkki kondensoitua maitoa hieman sakeammaksi, Lisää joukkoon paloiteltu suklaa ja punaista elintarvikeväriä niin, että saat haluamasi sävyn. Kuumenna varovasti, kunnes suklaa on sulanut. Lisää joukkoon myös piparminttuaromi. Näitä on eri vahvuisia, joten parhaan tuloksen saat, kun lisäät ensin vähän, maistat ja lisäät enemmän. Itse jopa yllätyin siitä, miten paljon aromia piti laittaaa, jotta piparminttu oikeasti erottui suklaan seasta. Kaada valmis seos vuokaan edellisen kerroksen päälle.

Kolmatta kerrosta varten keitä purkki kondensoitua maitoa taas hieman sakeammaksi. Sillä aikaa voit rouhia polkkakaramellit (muovipussi ja kaulin tai joku muu keksimäsi tapa). Lisää kondensoidun maidon joukkoon paloiteltu suklaa ja kuumenna, kunnes suklaa on sulanut. Kaada edellisen kerroksen päälle. Ripottele pinnalle rouhitut polkkakarkit. Tässä kannattaa olla nopea, sillä fudgen pinta ainakin minulla jähmettyi niin nopeasti, että muutaman minuutin päästä karkit eivät enää tartu fudgeen. 

Ohje muunneltu tästä A Spicy Perspective -sivuston ohjeesta.

Piparitalkoot ja vastaus haasteeseen

Tuluskukkaro-blogin Saturnina palkitsi minut, kröhöm, heinäkuussa Liebster Award -palkinnolla ja haastoi minut samalla vastaamaan 11 kysymykseen. Kiitän ja kumarran tunnustuksesta ja pahoittelen aikaansaamattomuuttani. Tässä kuitenkin vastauksiani, sillä on aina kiva päästä kirjoittamaan itsestään, ja eihän siitä heinäkuusta nyt niin kauan vielä ole. Samaa vuottakin edelleen eletään.

Maku-lehden ohjeella marmoroidut piparit. Näistä tuli nättejä.

Tämän postauksen loppupuolella on vastauksia Saturninan kysymyksiin. Kuvituksena tässä postauksessa on viime viikonlopun piparitalkoiden satoa.

Teemana oli tänä vuonna selvästi eläimet.

Me ollaan nyt ystäväni kanssa kahtena vuonna pidetty yhteiset piparitalkoot. Viime vuonna otettiin rennosti ja kaikki meni putkeen. Tänä vuonna tietysti odotukset olivat kasvaneet (YouTubesta oli katsottu vähän liian monta piparienkoristelututoriaalia) ja mistään ei tietysti meinannut tulla mitään. Molemmat piparitaikinat olivat jotenkin vaikeita leipoa ja pikeerit olivat kaikkia liian paksuja ja koristelusta ei meinannut tulla mitään.

Onneksi kaverin kanssa vastoinkäymisetkin voi ottaa vastaan hihittäen. Ja koristella vaikka tällaisen possun (pardon my french):

Piparien koristelu lopetettiin puoliltaöin ja sitten tyhjennettiin vielä ruoalla aloitettu viinipullo. Seuraavana aamuna koottiin meidän metsäneläinasetelma ja saatiin jopa yksi pikeerikuusi ehjänä pystyyn... Illemmalla pikeerikuusta kohtasi kyllä harvennushakkuu, kun liikutin asetelmaa ja kuusi sortui. Mutta oli se kaunis niin kauan kuin sitä kesti :D.

Kokoamisvaiheessa kuusi oli vielä pystyssä. Huomatkaa myös snapsilasit, jotka pääsivät kerrankin hyötykäyttöön.

Ja sitten vastauksia niihin kysymyksiin:

Miksi päätit aloittaa bloggaamisen?

Blogi tuntui täydelliseltä tavalta yhdistää kaikki elämäni lempiasiat. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja myös valokuvauksen saloihin olen päässyt töissä tutustumaan. Ruoanlaitto, leivonta, käsityöt ja kirjat ovat aina olleet elämässäni, on kiva kertoa niistä muillekin. Harkitsin blogin aloittamista pitkään ja hartaasti (eli varmaan ainakin viisi vuotta).

Mainitse kolme kaikkien aikojen suosikkiblogiasi.

Yksi pisimpään seuraamani blogi on varmaankin Nelliinan vaatehuone. Toinen itseäni suuresti inspiroinut blogi oli Voisilmäpeliä (Eeva Kolun aiempi blogi). Käsityöblogeista suurin suosikkini on ollut varmaan Jatta soheltaa (nykyisin Jatta Pauliina).

Oletko asunut jossain muualla kuin Suomessa ja jos, niin missä?

Opiskeluaikana asuin puoli vuotta Espanjassa Sevillassa, kun olin paikallisessa yliopistossa vaihto-opiskelijana.

Mikä on ollut onnistunein käsityösi?

Yksi viime aikojen onnistuneimmista on varmasti ollut virkattu Happypotamus, mutta on paljon muitakin, vaikea nimetä vain yhtä.

Entä pahin epäonnistuminen?

Ehkä ne kaikki keskeneräiset ovat tietyllä tavalla epäonnistuneita. Mutta mitään sellaista emämokaa ei nyt tule mieleen. Kaiken pystyy yleensä aina korjaamaan :).

Mitä muuta harrastat bloggaamisen ja käsitöiden lisäksi?

Hevosia, lukemista, leipomista, ruoanlaittoa ja joogaa.

Minkä hyvän kirjan luit viimeksi?

Cormac McCarthyn Kaikki kauniit hevoset. Karu ja kaunis kirja, hienosti suomennettu.

Mikä on paras stressinpoistokeinosi?

Tallilla käyminen. Hevosten kanssa ei kauheasti voi miettiä omiaan tai käy hassusti. On pakko keskittyä siihen, mitä tekee. Lisäksi saa olla ulkona raittiissa ilmassa ja kivojen tyyppien kanssa, mikäs sen mukavampaa.

Teetkö unelmatyötäsi?

Hmm, tämä onkin vaikea kysymys. Tykkään työstäni tosi paljon, mutta ehkä unelmatyö on silti liian voimakas sana. Tosin en kyllä nyt tältä istumalta osaisi edes nimetä omaa unelmatyötäni.

Mikä on lempisanontasi?

Kaikenlaisia hokemia on tarttunut mukaan matkan varrelta. Olisi helpompi nimetä inhokki, työelämässä usein käytetty "otatko sinä tästä kopin".

Mitä toivoisit sinulta kysyttävän? Kysy ja vastaa siihen.

Mikä on parasta juuri nyt? Lähestyvä joulu ja loma, uusi kännykkä, tulevat heppailut, viikonlopulle suunniteltu visiitti Jyväskylään.

Piparia ja punajuurta

Pohdittiin muutamia viikkoja sitten äitin kanssa, mitä lisuketta punajuurista voisi tehdä. Törmäsin sopivaa reseptiä etsiessäni Maku-lehden sivuilla Hasselbackan punajuuriin. Pipari ja punajuuret kuulosti sen verran mielenkiintoiselta yhdistelmältä, että otettiin tätä ruokaa varten piparitaikina sulamaan ja paistettiin pipareita ennen kuin päästiin varsinaiseen ruoanlaittoon. 

Pahoittelut siis surkeasta kännykkäräpsystä, joka tätä postausta koristaa, mutta tämä resepti on pakko saada muistiin. Punajuurien pehmeys, piparien mausteisuus ja siirapin makeus on loistava yhdistelmä. Käykää vaikka Maku-lehden sivuilla kurkkaamassa houkuttelevampaa kuvaa :). 

Hirveästi ei tule punajuurta käytettyä, mutta tätä teen kyllä toistekin.

Hasselbackan punajuuret

10 kpl punajuuria

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

50 g piparkakkuja

50 g voita

1 rkl siirappia

Harjaa punajuuret puhtaiksi. Keitä ne vähässä vedessä pehmeiksi.

Jäähdytä ja kuori punajuuret. Leikkaa pinta kannan kohdalta tasaiseksi, jotta punajuuret pysyvät pystyssä.

Leikkaa juureksiin veitsellä pieniä viiltoja vieri viereen, melkein pohjaan saakka. Nosta punajuuret pieneen uunivuokaan.

Rouhi piparkakut veitsellä. Ripottele punajuurten pinnalle suola, mustapippuri ja piparimurut. Sulata voi ja sekoita joukkoon siirappi. Valuta voi-siirappiseos punajuurten päälle.

Paista hasselbackan punanjuuria 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.