Pääsiäisen perinneruokakokeilu

Tässä postauksessa on ehkä blogihistoriani rumin kuva. Sillä olen tehnyt mämmiä. Luitte oikein. Mämmiä. Kaikkihan tiedämme miltä mämmi näyttää, joten sen kuvaaminen on yhtä tuskaa.

En edes oikeastaan pidä mämmistä. Pääsin viime viikonloppuna leipomaan ruisleipää isän tädin kanssa, ja hän antoi minulle myös mämmin reseptin. Pitihän sitä sitten kokeilla. Hyvin onnistui ja ihan mämmiltä se maistui.

Mämmin tekemiseen menee aikaa noin 14 tuntia, mutta vaikeaa se ei ole. Tuosta ajasta siis suurin osa kuluu siihen, kun ruisjauhot ja mämmimaltaat imeltyvät uunissa. Jos olet innokas mämminsyöjä, resepti kannattaa ainakin tuplata, sillä samalla vaivalla (ja uunin lämmittämiseen kuluvalla sähköllä) valmistuu vähän isompikin satsi.

Mämmi

1 l vettä
2 dl mämmimaltaita
4 dl ruisjauhoja
0,5 dl siirappia
1/4 tl suolaa
1/2 rkl pomeranssia

Valitse iso alumiinikattila ja kuumenna vesi siinä höyryäväksi (ei tarvitse kiehua). Vatkaa maltaat ja ruisjauhot veden joukkoon. Pane uuni kuumenemaan 50 asteeseen. Laita kattila kannella peitettynä uunin alatasolle 12 tunniksi. (Tee tämä vaikka edellisenä iltana ja jatka valmistusta seuraavana aamuna.)

Nosta kattila liedelle ja lisää mausteet. Keitä mämmiä liedellä kymmenen minuuttia.  Kaada mämmi laakeaan uunivuokaan tai vaikkapa savipataan. Paista uunin alatasolla 175 asteessa kaksi tuntia.

Ota mämmi uunista ja ripottele pinnalle sokeria. Kun vuoka on jäähtynyt, peitä mämmi kelmulla ja laita jääkaappiin. Nauti maidon, kerman, sokerin tai vaikka vaniljakastikkeen kanssa.

Lakka-valkosuklaamuffinit

Tunnustan: lakka on minusta vähän vaikea marja. Ne ovat tosi hyviä, mutta en osaa oikein käyttää niitä missään. Leipäjuuston kanssa sopivat tietysti hyvin, mutta välillä olisi kiva keksiä jotain muutakin. Riemastuinkin, kun äiti oli tehnyt lakka-valkosuklaamuffineja, ja nappasin reseptin heti itselleni.

Tämä oli muutenkin aika mukavan helppo muffiniohje. Ensi kerralla ajattelin kokeilla karpaloita ja valkosuklaata. (En nyt muista, mistä tuo alkuperäinen ohje oli, mutta siinä on käytetty mansikoita ja valkosuklaata.)

Lakka-valkosuklaamuffinit (noin 24 kpl)

50 g margariinia
2 kananmunaa
2,5 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 rkl leivinjauhetta
pakasterasiallinen lakkoja (ehkä noin 200 g)
160 g valkosuklaata

Sulata rasva kulhossa. Vatkaa joukkoon kananmunat, maito ja vaniljasokeri. Sekoita vehnäjauhot, sokeri ja leivinjauhe keskenään ja lisää seokseen. Tee valkosuklaasta veitsellä karkeaa rouhetta. Sekoita mielellään vähän kohmeiset lakat ja suklaarouhe taikinaan. Nostele taikinaa lusikalla muffinivuokiin. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes muffinit ovat kullanruskeita.

Kaupassa ei ollut tavallista valkosuklaata, joten käytin näihin Pandan uutta Valloittava Valkoinen Rapea Riisi & Hassel -suklaata. Tyhmästä nimestään huolimatta se tuntui passaavan näihin ihan mainiosti. (Mutta oikeasti, tuo nimeämistyyli. Kielipoliisi näkee punaista.)

Leipää, jolla on juuret

Pääsin viikonloppuna opettelemaan juureen leivotun leivän saloja. Isän täti tuli Jyväskylästä mukanaan taikinapytty ja puuhaarukka, joissa juuri majaili. Leivonta aloitettiin lauantaiaamuna yhdeksältä. Ensin pyttyyn lisättiin noin litra lämmintä vettä, reilu kupillinen täysjyväruisjauhoja, reilu kupillinen ruisleseitä ja sen verran ruisjauhoja, että saatiin aikaiseksi velli. Sitten liina päälle ja pytty lämpimään paikkaan. Juuren kuplimista oli käytävä vähän väliä kurkkimassa, niin mielenkiintoista se oli :).

Myöhemmin lauantaina lisättiin muutama ruokalusikallinen suolaa, noin litran verran lämmintä vettä ja sen verran jauhoja, että saatiin aikaiseksi puuro.

Aamulla taikina sitten alustettiin. Ensin lisättiin noin litra lämmintä vettä, hieman täysjyväruisjauhoa ja hieman ruisleseitä. Sitten lisättiin ruisjauhoja ja sekoitettiin puuhaarukalla niin kauan kuin se oli mahdollista. Sitten lisättiin ruisjauhoja ja vaivattiin taikinaa käsin niin kauan, että siitä kuului litsahtava ääni ja taikinan sai koottua yhdeksi isoksi palloksi. Sitten pytty peitettiin taas liinalla, ja taikina jätettiin kohoamaan muutamaksi tunniksi.

Sitten leivottiin. Taikinaan vaivattiin vielä pöydällä ja siitä muotoiltiin vuokiin sopivia pötköjä. 

Leivät pisteltiin pohjaan asti pitkäpiikkisellä haarukalla. Parin tunnin kohotuksen jälkeen ne olivat valmiita uuniin. Leivinuunissa paistuivat tunnissa ja vartissa, sähköuunissa kahdessasadassa asteessa voi mennä parikin tuntia.

Paistamisen jälkeen leipien pinta kasteltiin ja leivät käärittiin folioon ja sen jälkeen vielä sanomalehtiin ja kankaaseen. Kääreessä leipien annettiin jäähtyä rauhassa muutama tunti, jotta kuori pehmenisi.

Sitten päälle oikeaa voita ja syömään.

Valmiista leivistä en ole näköjään ottanut yhtään kuvaa, yritän korjata tilanteen joku päivä kun olen edes vähän valoisampaan aikaan kotona. Leipägurumme mukaan leipä vain paranee nyt seuraavien päivien aikana.

Käyttämämme juuri on peräisin Nakkilasta, ja samalla juurella on leivottu leipää sotien päättymisestä asti. Aika hurjaa. Nyt sitä on minulla pakastimessa, joten pääsen jatkamaan perinnettä.

Aamiaista

Kuten olen täälläkin varmaan muutaman kerran maininnut, rakastan aamupalaa. Ystäväni vietti pari viikkoa sitten viikonlopun meillä kirjoja askartelemassa. Molemmat aamut aloitettiin tietysti runsaalla aamiaisella.

Miehen leuka loksahti, kun hän kuuli meidän nauttivan aamupalalla minttukaakaota. Tämä oli tosin Whittardin minttukaakaota ja ihan alkoholitonta.

Aamupalapöydässä oli muun muassa itsetehtyä mysliä ja jogurttia, kasviksia ja leikkeleitä, meloni-halloumisalaattia, porkkanasämpylöitä, croissanteja, juustoja ja raparperikakkua. Tuon jälkeen oltiin kyllä niin täynnä :).

Porkkanasämpylät tein muuten suunnilleen tällä ohjeella, ja niistä tuli ihan älyttömän hyviä. (Käytin hiivaleipäjauhojen sijasta täysjyvävehnäjauhoja ja kauraleseiden sijasta vehnäleseitä.)

Talvinen loma kuvina

Talviloma Rukalla alkaa lähestyä loppuaan. Huomenna ehkä vielä aamuinen hiihtolenkki ja aamusauna ja sitten auton nokka kotia kohti.

Lasketeltu on niin, että jalat ovat ihan makaroonia...

Lisäksi on nautittu mökkielämästä: herkuteltu ja pelattu.

Pohojalaaset raahaavat lomalle mukaan tietysti Pohjanmaan tähden.

Seurueen miehet ratkoivat Monopolymestaruuden jollain vanhalla markka-aikaisella Monopolyn versiolla. Voi sitä tinkimisen ja kiinnitysten määrää.

Issikoillakin päästiin maastoilemaan.

Terassikausi avattu!

Lisää sitruunaa

En tiedä, miksi en useammin kokkaa yksinkertaisia pastoja. Sellaisten ohjeita ovat esimerkiksi Jamie Oliverin kirjat pullollaan. Tai oikeastaan tiedän. Aika usein pastoissa käytetään esimerkiksi sieniä, kasviksia ja juustoja tuomaan makua, joten miehen ensimmäinen kysymys on yleensä, että eikö tässä ole mitään lihaa. Hyvältä kuulostavia, yksinkertaisia ja lihaa sisältäviä pastaohjeita ei taas ole juurikaan tullut vastaan.

Niinpä viikonloppuna, kun ystäväni oli meillä kylässä, näin tilaisuuteni tulleen: voisin kokata jotain hyvää ja mielellään paljon juustoa sisältävää ruokaa vain meille kahdelle. Eikä tarvinnut kauaa miettiä, mitä se olisi. Tarvitseeko edes kertoa, että resepti osui silmään uusimmasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä... Sitruunaisessa vuohenjuustopastassa olivat maut kohdallaan ja haarukoimme sen viimeistä pisaraa myöten parempiin suihin. Mies sai syödä kaupasta hakemiaan eineslihapullia, ja kaikki olivat tyytyväisiä.


Sitruunainen vuohenjuustopasta
(sanoisin että kahdelle tai kolmelle)

350 g kuviopastaa tai spagettia (kahdelle riitti hyvin 250 g tuorepastaa)
1 dl hienonnettua lehtipersiljaa
1 sitruuna (*laitoin sitruunan raastetun kuoren ja vain noin puolet sitruunan mehusta)
2-3 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 dl ruoka- tai kuohukermaa (laitoin kuohukermaa)
½ tl mustapippuria
suolaa
n. 200 g vuohenjuustoa (laitoin vain noin 120 g)
3/4 dl pinjansiemeniä

Laita pastan keitinvesi kiehumaan. Jos käytät tuorepastaa niin kuin minä, tee kastike valmiiksi ja keitä pasta lopuksi. Jos käytät kuivapastaa, tee kastike valmiiksi sillä aikaa kun pasta kiehuu.

Hienonna persilja. Pese ja raasta sitruunankuori ja purista sitruunan mehu. Kuori ja hienonna valkosipuli. Paahda pinjansiemenet pannulla kullanruskeiksi ja siirrä ne lautaselle odottamaan.

Kuullota valkosipuli pannulla öljyssä. Lisää kerma pannulle ja anna sen lämmetä. Lisää persilja, raastettu sitruunan kuori ja sitruunan mehua (kannattaa lisätä mehua vähän kerrallaan, ettei sitruunan mausta tule liian päällekäyvä). Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.

Valuta kypsä pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Annostele lautasille ja murusta annosten päälle reilusti vuohenjuustoa ja ripottele pinjansiemeniä.

*Edit. Mervi kommentillaan toi mieleeni sen, että en laittanutkaan kastikkeeseen ihan niin paljon sitruunamehua kuin ohjeessa oli. Noin puolet yhden sitruunan mehusta riitti eikä sitruunan mausta tullut liian hallitseva. Lopusta mies sai tehdä itselleen whisky sourin lauantai-illan ratoksi :).

Sitruuna tarkoittaa kevättä

Tuorein Glorian ruoka ja viini on kyllä ollut minulle ihan täysosuma. Olen kokeillut lehdestä jo useampaa reseptiä. Minä, vannoutunut makaronilaatikon vihaaja, valmistin jopa eilen lehden ohjeen mukaan makaronilaatikkoa ja vielä ihan pidinkin siitä. (Tai sitten lähestyvä kevät on vain sekoittanut pään.)

Erityisesti tämän tuoreimman numeron Sesongissa-osio viehättää minua, vaikka lähtökohtaisesti vihaan sesonki-sanan tällaista käyttöä. Jos kuitenkin jätetään kielipoliiseilut sikseen ja keskitytään siihen, että palstan aiheena on sitruuna.

Ensimmäisenä kokeilin pistaasikeksejä, joita tarjoiltiin lemon curdin kanssa. Sitten silmäni osuivat brittiläisiin lemon posset -vanukkaisiin, joiden kanssa pistaasikeksejä olisi myös voinut tarjota... Jos niitä siis olisi vielä ollut jäljellä. Mutta maistuivat vanukkaat onneksi pelkkien pistaasipähkinöidenkin kanssa.

Annoksista tuli aika isoja, joten vaikka alkuperäisessä ohjeessa sanotaan, että jaa seos neljään lasiin, tekisin siitä ainakin viisi annosta. Vanukkaat ovat niin voimakkaan makuisia, että pienempikin riittää.

Lemon posset (4 - 5 annosta)

4 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
1 dl sitruunan mehua

Purista sitruunan mehu. Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Keitä noin 3 minuuttia koko ajan sekoittaen. Nosta kattila liedeltä ja sekoita sitruunan mehu joukkoon. Maista seosta ja lisää tarvittaessa sokeria. Kaada seos neljään (tai ehkä ennemmin viiteen) pieneen lasiin. Peitä lasit tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään. Itse tosiaan pienensin määriä hieman ja tein vain kolme.

Anna hyytyä vähintään kaksi ja puoli tuntia. Tarjoa sellaisenaan, pistaasikeksien, marjojen tai pistaasipähkinöiden kanssa.