tiistai 26. marraskuuta 2013

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä... glögiä?

Opiston jumpan syyslukukausi loppui tänään. Varma merkki siitä, että joulu on tulossa... Joten kotiin kaupan kautta ja glögi tulille. Olo on kyllä edelleen kuumasta juomasta ja joulutortuista huolimatta aika epäjouluinen, mutta ehkä se tästä pikku hiljaa.


Ohjeen nimessä ei kyllä mainita glögiä, mutta se on kuumaa, mausteista ja sitä juodaan jouluna. Ilmiselvää glögiä siis. 

Manhattanin siideri

1 appelsiini
3 cm inkivääriä
7 dl omenamehua
2 rkl hunajaa
3 maustepippuria
4 neilikkaa
4 kanelitankoa
1 1/2 dl amarettoa (mantelilikööriä)

Kuori appelsiini ja inkivääri. Leikkaa viipaleiksi. Pane viipaleet muiden aineiden, paitsi alkoholin, kanssa kattilaan. Keitä 15 - 30 minuuttia. (Keittoajalla voi vaikuttaa siihen, miten voimakkaasti mausteet maistuvat juomassa. Testaa siis esimerkiksi vartin jälkeen, miltä juoma maistuu, ja jos haluat siitä voimakkaampaa, keitä lisää.)

Siivilöi juoma tai nosta mausteet reikäkauhalla kattilasta ja lisää alkoholi. Kaada laseihin.

Ohje Me Naiset -lehdestä.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Keskeneräisestä valmiiksi

Täällä on neulottu ja saatu jotain valmiiksikin. Sukat on luovutettu ystävälle synttärilahjana, joten ehkä nyt on hyvä aika paljastaa, että oikeastaan näiden piti valmistua jo edellisille synttäreille. Mutta parempi myöhään kuin...

Sukat vilahtivat jo keväällä Keskeneräistä-postauksessa. Tykkään langan väristä, ja se oli ihan kivaa neuloakin. Cookie A:n ohje ei ihan vakuuttanut eikä ainakaan tätä mallia tarvitse neuloa uudestaan. Mutta toivottavasti sukat erään vilukissan jalkoja lämmittävät, vaikka en ihan sataprosenttisen tyytyväinen lopputulokseen olekaan :).

Nauroin muuten kun luin tuota Keskeneräistä-postausta ja mitä olin kirjoittanut asioiden valmiiksi saamisesta. Keväällä suoritin logovisaa, nyt työn alla on Bones-telkkarisarja...


Rick-sukat

Malli: Rick, Cookie A:n kirjasta Suloisimmat sukat
Lanka: mahdollisesti ohut Pirkanmaan Kotityön ohut Pirkkalanka, mutta vyöte on jo hukassa
Puikot: 3 mm
Menekki: 60 g


Kun katselen näitä sukkakuvia, väistämätön ajatus on, että pitäisiköhän tuolle kamera-asialle vihdoin tehdä jotain. Kamera tyhjää akun nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa, ja automaattitarkennus takkuaa kaikkien objektiivien kanssa. Noin kahdestakymmenestä sukkakuvasta nämä kaksi olivat edes vähän tarkkoja. Kuvaajana toiminut krapulainen mies ei tietenkään myönnä, että kameran takana olisi ollut mitään vikaa :).

tiistai 12. marraskuuta 2013

Suklaa-toffee popcornit

Oho, pidinpä melkein kuukauden blogitaukoa ihan huomaamatta. Ehkä nyt taas uudella innolla. Tauon aikana olen muun muassa sairastanut ärsyttävistä ärsyttävimmän syysflunssan, johon kuului muun muassa korvatulehdus, kuumetta, poskiontelotulehdus ja jonkinlainen nielutulehdus. Viihdytin itseäni virkkaamalla ja katsomalla kolme tuotantokautta Bones-sarjaa.

Nyt olen ollut reilun viikon terveenä. Ainakin eilisiltaan asti, jolloin alkoi taas tuntua, että kurkussa on jotain ylimääräistä. Aamulla heräsin sitten kurkku ihan turvoksissa. Tämän päivän olen ottanut rauhallisesti kotitoimistolla. Olen hörppinyt noin kymmenen mukia teetä ja syönyt askillisen kurkkupastilleja. Ja nyt ainakin näyttäisi siltä, että ehkä tämä menisikin pikaisesti ohi... Koputan puuta.

Mieli on siis ollut vähän maassa, koska sairastaminen ei ole ikinä hirveän kivaa. Onneksi kuulin viikonloppuna miehen siskolta suklaa-toffeepopcorneista. Ne vaikuttivat täydellisiltä eväiltä illan Bones-maratonille. Tiedän, että on ihmisiä, joiden mielestä poppareihin saa laittaa vain suolaa. Itse olen aina tykännyt esimerkiksi Mr Bobcornin makeista poppareista. Jostain syystä en vain ole ikinä ajatellut, että niitä voisi tehdä itsekin.


Suklaa-toffeepopcornit

1 dl maissinjyviä
öljyä
1 ps (220 g) Omar-karkkeja
1 dl kuohukermaa
200 g maitosuklaata
50 g voita

Kaada ison kattilan pohjalle öljyä. Nosta kattila liedelle lämpenemään, kunnes öljy on kuumaa. Lisää maissinjyvät ja laita kansi päälle. Odota, kunnes popcornit ovat poksahdelleet. Kaada popcornit isoon kulhoon.

Mittaa kattilaan Omar-karkit ja kerma. Kuumenna lieden keskiteholla ja sekoittele, kunnes karkit ovat sulaneet ja seos on tasaista. Lisää paloiteltu maitosuklaa ja voi. Siirrä takaisin liedelle alhaiselle lämmölle, kunnes suklaa sulaa ja seos on tasaista. Ota liedeltä ja jatka sekoittelua, kunnes sula rasva on sekoittunut muihin aineksiin.

Kaada suklaa-toffeeseos popcornien päälle. Annostele popcorneja pieniin makeisvuokiin tai levitä ne levyksi leivinpaperin päälle. Kun kuorrute on kovettunut, voit murtaa levystä paloja veitsellä tai käsin. Jos popcorneja jää, säilytä niitä jääkaapissa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Arctips

Kännykän kautta huutelen täältä, hei. Ollaan viettämässä viikonloppua mun vanhempien luona. Täällä on hirveesti lunta! Sen nyt ei varsinaisesti pitäisi varmaan olla mikään uutispommi, mutta koska kotona maahan ei tainnut sataa yhtäkään lumihiutaletta, olen varustautunut viikonloppuun kätevästi matalavartisilla tennareilla. Täällä mua odotti kuitenkin siskon ja veljen hankkima yhdistetty synttäri- ja joululahja, joka kätevästi ratkaisi tämän ongelman. Olen himoinnut noita täällä entisellä kotipaikkakunnalla valmistettuja Arctips-huopikkaita siitä lähtien, kun ne tulivat markkinoille. Ja nyt semmoiset sain, vielä just oikean värisenäkin.

torstai 10. lokakuuta 2013

Haastavaa

Sain (kröhöm) elokuussa Höpötyksiä ja käsillä tekemistä -blogin Liilapöllöltä 11 kysymystä -haasteen (kiitokset vain), ja kas näin, kohtuullisen puolentoista kuukauden odottamisen jälkeen päätin vihdoin tarttua siihen.

Kuvituksena kännykällä napattuja räpsyjä viime kuukausien varrelta.

Täytin elokuussa pyöreitä vuosia. Sain lahjaksi muun muassa päänkokoisen tikkarin.  

Haasteen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

Synttäriviikonlopun vietin ystäväni kanssa Ikaalisissa Luomajärven hevoskievarissa. Ihana paikka :).

Liilapöllöltä saamani kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Lempivuodenaika ja miksi?
Kaikissa vuodenajoissa on viehätyksensä, mutta täytyy kai silti sanoa kesä. Silloin kaikki ovat jotenkin rennompia, ruoanlaittoa ja leivontaa varten on saatavilla kaikkea tuoretta, tallilla paarmat ovat pienempi paha kuin hytiseminen -15 asteessa, kuvaamiseen riittää valoa, saa lomailla...

Sain ystäviltäni lahjaksi kuohuviinimaistajaiset ja italialaista ruokaa upeassa seurassa. On kivaa kun on ystäviä, jotka tietävät, mistä tykkään :).

2. Mistä haaveilet juuri nyt?
Tällä viikolla itse asiassa toteutui yksi iso ja pitkäaikainen haave, mutta kerron siitä lisää lähiaikoina omassa postauksessa. Mutta haaveitahan riittää: oma islanninhevonen olisi varmaan listalla ykkösenä tällä hetkellä.

3. Uskotko kohtaloon?
Jollain tasolla kyllä. En ajattele, että kaikki on ennalta määrättyä tai että ihminen ei voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa, mutta uskon siihen, että esimerkiksi tietyt ihmiset tapaavat tietystä syystä.

Elokuussa käväisin myös laivalla työpaikan henkilöstöpäivillä. Meillä oli siellä henkilöstön virkkaushaaste, joka onnistuikin aika upeasti. Nyt voin myös sanoa virkanneeni yökerhossa. Lisää isoäidinneliöhaasteesta voi lukea työkaverini Pirjon blogista

4. Kerro jokin muisto lapsuudestasi?
Lapsena oli perhepäivähoitajalla naapurissa. Perhepäivähoitajan tytär söi raakoja makaroneja. Minä en ollut koskaan sellaisia maistanut ja sain myös muutaman. Ilmeisesti raaka makaroni oli minusta syötäväksi kelpaamaton, sillä pidin hyvänä ideaa työntää makaroni nenääni. Makaroni tietenkin juuttui sinne... En muista, mistä äitini hälytettiin paikalle, mutta joka tapauksessa lähdimme muistaakseni taksilla ajamaan terveyskeskukseen. Siellä pääsin lääkärin huoneeseen, jossa makaroni putosi itsestään nenästäni.


5. Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Tämähän on työhaastattelujen vakkarikysymys ja minusta aina hirveän vaikea. En tiedä, olenko jotenkin päämäärätön ihminen, mutta uskon, että olen 5 vuoden päästä juuri siellä missä minun pitääkin olla. Ainakin jos teen asiat niin kuin minusta tuntuu hyvältä.

Myös vähän pienemmällä paatilla tuli ajeltua, kun mieheni hankki loppukesästä oman veneen. Tässä kurvaillaan Valkeakoskea kohti.

6. Tapahtuma, jota et voi unohtaa?
Sellaisia on varmaan paljonkin, sillä minulla on todella hyvä muisti. En halua nyt sanoa jotain yhtä tiettyä tapahtumaa, mutta kaikki ystävien kanssa vietetyt hauskat hetket, jolloin on saanut nauraa vatsalihakset kipeinä ja melkein pissat housuissa jollekin tyhmälle asialle, ovat muistamisen arvoisia. Totta kai on surullisiakin juttuja, joita ei voi unohtaa.

7. Lempimusiikkisi?
Justin Timberlake on soinut viime aikoina ahkerasti, vaikka yleensä olen vähän raskaamman musiikin ystävä.


8. Mitä teit eilen klo 20?
Lähdin kaupungista, jossa olimme tehneet tuloksettoman ostoskierroksen etsien miehelle pikkutakkia.

9. Taito jonka haluaisit oppia?
Esteratsastus ehkä nyt päällimmäisenä tulee mieleen. Kahden viime hyppykerran saldona putoaminen paskaläjään ja toinen todella läheltä-piti-tilanne. Haluaisin myös olla jotenkin visuaalisempi ihminen ja osata piirtää muutakin kuin tikku-ukon.

Syyskuussa istuin yhden päivän olympiastadionilla Hevoset stadikalla -tapahtumassa. Kuvassa kurvailevat poni-gp:n voittajat.

10. Jos saisit olla päivän kuka tahansa, kuka olisit ja miksi?
Oletan, että hahmon ei tarvitse olla todellinen, joten valitsen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan Clairen. Ehkä mieluiten siltä ajalta, kun hän ensimmäisen kerran siirtyy ajassa ja tapaa Jamien :).

11. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?
Valita tähän postaukseen kuvat, ripustaa pyykit kuivumaan, viikata puhtaat pyykit kaappiin, pestä hampaat, lukea ehkä vähän kirjaa ja mennä nukkumaan.

Olen päässyt taas muutaman kerran hevosrakkauteni Fífillin (oikealla) selkään. 

Olen ehkä vähän tylsä, mutta tämä haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt, joten en nyt jatka sitä enää eteenpäin.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Omar chocolate chip cookies


Tarvitseeko näistä sanoa muuta kuin... Vau ja nam. Suklaapanda tietää mitä tekee. Nainen ottaa myös niin upeita kuvia, että blogin voisi syödä silmillään.

Omar chocolate chip cookies

n. 20 kpl

115 g kylmää voita
1½ dl sokeria
1 kananmuna
2 2/3 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 ml eli ripaus suolaa
110 g tummaa suklaata
120 g Omar-karkkeja

Laita uuni lämipiämään 175 asteeseen. Vuoraa kaksi peltiä leivinpaperilla. Rouhi suklaa sekä Omar-karkit. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola kulhossa.

Kuutio kylmä voi. Vatkaa voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi, n. 4-5 min. Se voi aluksi tuntua mahdottomalta, koska  voi on kylmää, mutta jatka vain vatkaamista ja ainekset sekoittuvat pikkuhiljaa. Lisää kananmuna ja vatkaa tasaiseksi.

Lisää kuivat ainekset ja vatkaa matalalla teholla tasaiseksi. Lisää myös suklaa ja Omarit, sekoita lastalla tasaiseksi (voit myös vaivata käsin taikinan tasaiseksi).

Ota taikinasta palasia ja pyöritä ne kämmenien välissä pingispallon kokoisiksi palloiksi ja laita pellille. Litistä palloja hieman. Jätä muutama sentti keksien väliin.

Paista keksejä uunin keskitasolla n. 10 - 11 minuuttia, kunnes keksien pinta ei enää kiillä niin paljon. Anna jäähtyä pellillä 3 - 5 minuuttia, siirrä sitten ritilälle jäähtymään kokonaan.


maanantai 30. syyskuuta 2013

Päivä Barcelonassa

Ehkä joku saattaa muistaa, että piipahdin elokuussa Espanjassa Gironassa. Nyt sai vihdoin käytyä läpi myös päiväreissulla Barcelonassa otetut kuvat. Oikeastaan oli aika ihanaa katsoa näitä kuvia nyt, kun ulkona on pimeää ja kylmää. Tervetuloa siis kuljeksimaan kanssani päiväksi Barcelonaan.

Päivä aloitettiin Montjuïcin kukkulalta.







Tämä kuva otettiin ennen puhelimen pöllimistä. Kyllä vielä nauratti :). Kuva: Jenni Rautio.

Sitten ajoimme metrolla toteamaan, että kyllä, Sagrada Familiaan todellakin on pitkä jono. Visiitti jäi toiseen kertaan. 

Barcelonan riemukaari.



Take away -sangria kuulostaa niin siistiltä :). 

Ruokailin baskiravintola Oriossa. Namnam.


Kuljeskelin pitkin rantaa ja kävin pienellä turistiveneilylläkin.







Katalonian lippujen joukossa liehui yksi Espanjan lippukin. Tämä oli muistaakseni joku virallinen hallintorakennus. Muutenhan katalaanit eivät paljon espanjalaisuudesta välitä.



Kauppahalli oli ihana. Ehkä vähän liikaa ihmisiä. Täällä puristin laukkua ihan hengenhädässä, mutta sitten puolen tunnin päästä metrossa en enää muistanut ja puhelin lähti teille tietymättömille. Kyllä muuten otti päähän, kun huomasin, että puhelin vietiin. 

Loistava nimi ravintolalle.

Barcelonaan olisi kiva päästä uudestaan, ainakin syömään. Ehkä jonain vähemmän kuumana vuodenaikana. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...