Sumussa

Äiti soitti ja kyseli, että olenko minä kipeä, kun blogiinkaan ei ole tullut päivityksiä. En ole kipeä, mutta en kyllä tiedä, mihin nämä illat (ja viikonloppuisin myös päivät) katoavat.

Lauantai meni ainakin kirjaimellisesti ihan sumussa.

Onneksi islanninhevosia sumu ei juuri hetkauttanut. Eikä oikeastaan mikään muukaan: polulla vastaan tulevat haukkuvat koirat, hiekkakuopalla pörräävät motocross-pyörät tai kapealla polulla vastaan tulevat hevoset.

Olipa taas huikean kiva maastoilu, kolme tuntia hevosen selässä meni kuin siivillä. Vaikka kyllä sen takamuksessa tunsi, että nyt on vähän istuttu satulassa. Varsinkin kun kolmena edellisenä päivänäkin oli tullut ratsastettua... Hups. Niin että mihin ne päivät sitten katosivatkaan :).

Hevosten mielestä tämä oli varmaan reissun paras osuus: