torstai 29. syyskuuta 2011

Aasitaksia paijaamassa


Mijasissa törmäsimme laumaan niin suloisia aasitakseja, että oli pakko käydä tekemässä lähempää tuttavuutta. Nuo korvat on vaan niin mahtavat. Tämä on viimeinen reissukuva, nyt voidaan siirtyä jo muihin aiheisiin.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Taina surffaa (tavallaan)

Kameroihin oli tallentunut reissussa varmaan satoja kuvia uima-altaalta, jossa kelluttiin uimapatjoilla, pelattiin lentopalloa, suoritettiin vaativaa sukellustehtävää... Ja harjoiteltiin surffaamaan :). Siksipä en maltakaan lopettaa Espanja-kuvien tuputtamista, vaan ahdistan silmiänne vielä tällaisella kuvasarjalla. Pahoittelut :).

Harmi kun tuo sangen katu-uskottava stryroksinen (?) surffaavan luurangon kuvalla varustettu "surffilauta" ei nyt näy näissä kuvissa kovin hyvin. Oli tämä kyseinen kapistus ehkä muutenkin meressä vähän kätevämpi, tuolta altaasta kun puuttui yksi juttu, mikä on ilmeisesti surffaamisessa hyvinkin tärkeää, nimittäin ne aallot.





tiistai 27. syyskuuta 2011

España

Tässä vielä (luultavasti) viimeinen erä sekalaisia Espanjan kuvia.


Málagan katedraalia ei ole saatu ikinä valmiiksi, sillä rahanpuutteen vuoksi suunnitelluista kellotorneista rakennettiin vain toinen. Katedraali on siis ansainnut lempinimensä La manquita, yksikätinen nainen.


Málagan Picasso-museo oli hieno, suosittelen ehdottomasti poikkeamaan jos siellä suunnalla liikutte. Museo on avattu vuonna 2003 vanhaankaupunkiin 1500-luvulta peräisin olevaan Palacio Buenavistaan.


Viimeisenä lomapäivänä suuntasimme bussilla reilun kolmenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Marbellaan. Odotimme pintaliitoa, mutta saimmekin sympaattisen vanhankaupungin kapeine kujineen ja appelsiinipuuaukioineen. Terassilla saimme seuraa söpöstä pikku koirasta, jonka nimesimme Pacoksi.

Kauhean kauaa emme ehtineet täällä viipyä, mutta opaskirjasen mukaan kaupungista olisi löytynyt vaikka mitä nähtävää. Pintaliitoa olisi varmaan sitten löytynyt enemmän viisi kilometriä Marbellasta länteen sijaitsevasta Puerto Banusista.



Äiti ja isä osuivat Mijasiin keskiviikkona, jolloin siellä järjestetään ilmainen flamenco-näytös (ja tarjotaan ilmaista malaga-viiniä).


Äiti ja isä kävivät myös Benalmádenassa Monte Calamorrolla, jonne pääsi gondolihissillä.


Seuraavalla aurinkorannikolle suuntautuvalla lomareissulla täytyy mahduttaa ohjelmaan visiitti kelttiläisperäiseen Rondaan, joka on Espanjan vanhimpia (perustettu 800-luvulla eKr) kaupunkeja. Äiti ja isä kävivät sielläkin.


Sangriaa ja pintxoja. Nam. Tässä ravintolassa käytiinkin sitten syömässä kahtena iltana.


Ja ettette pitäisi minua ihan liian kulinaristina, oli eräänä iltana pakko (kirjaimellisesti pakko) tukea myös ylikansallista pikaruokafirmaa.


Kaunis kuu oli pakko saada ikuistettua kameralla :) 

PS. Kiitos Eijalle, Annalle ja äitille kuvista.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Upea Anna Liisa



Kävin eilen katsomassa päivänäytöksessä Tampereen Työväen Teatterin 110-vuotisjuhlateoksen Anna Liisa. Se oli aivan mahtava. En muista milloin viimeksi olisin seurannut jotain niin keskittyneesti.

Anna Liisa on Minna Canthin viimeiseksi jäänyt näytelmä (vuodelta 1895) ja yksi Suomen esitetyimpiä teoksia. Tarina ei ollut kuitenkaan minulle ennestään tuttu: Anna Liisa on menossa naimisiin Johanneksen kanssa. Anna Liisalla on kuitenkin salaisuus, joka painaa hänen mieltään. Muutama päivä ennen kuulutuksia saapuu talon entinen renki ja Anna Liisan entinen rakastettu Mikko vaatimaan tyttöä omakseen. Anna Liisa ei suostu, jolloin Mikko ja hänen äitinsä uhkaavat paljastaa salaisuuden kaikille. Syyllisyyden painaman Anna Liisan täytyy tehdä valinta.

Musikaalissa ovat mukana Pauli Hanhiniemi ja Hehkumo sekä tanssiteatteri Tsuumi. Usein minua vaivaa musikaaleissa se, että laulut tuntuvat niin irrallisilta. Tässä suuressa roolissa ollut musiikki ja tanssi oli onnistuttu nivomaan kiinteäksi osaksi tarinaa.

Tarina sijoittuu menneeseen, mutta lavastus ei sitä mitenkään alleviivaa. Näyttämölle on luotu metsä eikä lavasteita juuri vaihdeltu, mutta valoilla ynnä muilla tuettiin näyttämön tapahtumia mahtavasti. Näyttelijävalinnatkin tuntuivat onnistuneen aivan nappiin. Anna Liisa oli raastava, Johannes herkkä ja Mikko sopivan pöyhkeä ja varma voitostaan.

Anna Liisan tarina on aika rankka ja surullinenkin. Vaikka näytelmä on kirjoitettu yli sata vuotta sitten, TTT:n tulkinta onnistuu puhuttelemaan nykypäivänkin katsojaa. Näytelmä vangitsi ainakin minut ja onnistui herättämään tunteita. Vaikea edes yrittää pukea kaikkia ajatuksia sanoiksi. Tykkäsin ja suosittelen!

Tässä vielä muutama Hehkumon kappale näytelmästä:

Kuusenpihkaa Kuusenpihkaa.mp3 esittäjältä Pauli Hanhiniemi & Hehkumo
Kaikki ilo Kaikki ilo.mp3 esittäjältä Pauli Hanhiniemi & Hehkumo

tiistai 20. syyskuuta 2011

Letcho-leipiä ja kuivattuja suppilovahveroita


Suppilovahverot olivat reissun aikana kuivuneet saunan lauteilla sanomalehden päällä juuri sopiviksi. Tänään oli aika purkittaa aarteet.

Espanjasta on varmasti vielä luvassa juttua, kunhan ehdin kahlata sadat eri kameroilla ikuistetut kuvat läpi. Tässä välissä tämän päivän ruokaa.

Näihin leipiin tulee aina säännöllisin väliajoin himo. Leipien resepti on muistaakseni alun perin jostain yläasteen kotitalouden kirjasta. Ajan myötä tämä on on muokkautunut vähän tulisemmaksi, mutta perusraaka-aineet taitavat olla edelleen samat.


Letcho-leivät 

3 suurta sipulia
3 - 4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
2 paprikaa
4 tomaattia
1 prk tomaattimurskaa
130 g meetwurstia, salamia tai pepperonia
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
1/2 tl mustapippuria
ripaus chiliä
(suolaa)

Lisäksi
paahtoleipää

Pilko sipulit, hienonna valkosipulinkynnet, paloittele paprikat ja tomaatit. Kuullota sipulit kattilassa oliiviöljyssä. Lisää joukkoon paprikat ja jatka kuullottamista. Lisää joukkoon tomaatit ja tomaattimurska. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia. Paloittele salami ja lisää se kattilaan. Anna kiehua vielä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää mausteet. Suolaa ei välttämättä tarvita, sillä makkara on suolaista.

Paahda leipää ja lusikoi päälle lämmintä tomaattitäytettä. Tällä ohjeella täytettä tulee aika paljon, mutta se ei haittaa, sillä täyte maistuu vielä paremmalta seuraavana päivänä.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Mijas - valkoinen kylä










Churros con chocolate


Saavuttiin bussilla Mijasiin (bussiliput 1,30 e, joukkoliikennettä täällä on edelleen pakko rakastaa) ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli churrokahvila. Kaksi annosta katosi aika nopeasti parempiin suihin.

torstai 15. syyskuuta 2011

Halvat huvit

Eilen hurautettiin junalla Málagaan. Pakko rakastaa näitä joukkoliikenteen hintoja: meno-paluu Málagaan 3,45 e. Jos vertaa esim. siihen, mitä bussilippu Lempäälästä Tampereelle maksaa... Málagassa napattiin paikallisbussi (1,20 e), joka kipusi Gibralfaron linnoitukselle. Gibralfarosta laskeuduttiin Alcazaban linnoitukseen ja sieltä vanhaan kaupunkiin. Ihan kohtuullisen lämmintä oli taas.

 Näkymä Gibralfarosta.


Alcazabaa.

Onni on kamera, jolla saa otettua kuvia veden alla.

Uimapatja rikottiin jo edellisenä päivänä, mutta onneksi meri tarjosi tänään ilmaista viihdykettä.

video

tiistai 13. syyskuuta 2011

Varjossa +30

Tänään on käyty Feria-alueella markkinoilla. Ostoskorista löytyi hirveä kasa erilaisia hedelmiä ja kasviksia. Sen lisäksi on riehuttu rannalla ja uima-altaalla, grillailtu kattoterassilla ja ylipäätään nautittu olostamme. Huomenna Málagaan.

 Näkymä kattoterassilta.

 Markkinoilla.

 Uima-altaalla.

Hyppää istumaan uimapatjalle ja nappaa pallo kiinni. Itse en edes viitsinyt kokeilla. Tämä huvi päättyi noin 30 hypyn jälkeen uimapatjan halkeamiseen :).

Kattoterassiltamme pääsee ihailemaan myös toro de osbornea.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Torreblanca


Eiköhän täällä saa viikon kulumaan :). Huvila on kiva ja maisemat kauniit. Ekat tapakset syöty ja Paseo Maritimolla käveleskelty.

Lisää raportointia luvassa.

Normipäivä töissä

Muutimme töissä uusiin tiloihin ja sen kunniaksi päätimme viettää tupareita. Kun jokainen toi jotain, saimme valtavan pöydän täyteen herkkuja.

Tänään blogini vieraileva tähti on oikeastaan työkaverini Hanna-Kaisa, joka oli leiponut tätä herkullista dominokakkua. Tämä oli niin hyvää, että tässä samalla arkistoin ohjeen itselleni tulevaa kokeilua varten :).



Dominokakku

Pohja
1 pötkö Domino-keksejä

Täyte:
5 liivatelehteä
2 1/2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
250 g mascarpone-juustoa tai maustamatonta tuorejuustoa
3 tl vaniljasokeria
1-2 rkl kiehuvaa vettä

Murusta keksit lihanuijalla tai kaulimella pienessä pussissa nuijien. Vuoraa halkaisijaltaan 18-20 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Laita puolet keksinmuruista vuokaan tasaisesti.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vaniljakastike, vatkaa joukkoon mascarpone-juusto ja vaniljasokeri. Kiehauta vesi ja liuota liivatteet joukkoon, sekoita tasaiseksi. Lisää liivateneste ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. Maista täytettä ja lisää tarvittaessa sokeria.

Kaada täyte vuokaan keksinmurujen päälle ja nosta jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Ripottele loput keksinmurut pinnalle. Irrota kakku vuoasta ja siirrä tarjoiluvadille.

Jos haluat tehdä yhtä ison kakun kuin Hanna-Kaisa, kannattaa ohje tuplata.

Ohje Hellapoliisilta.


--

Ja nyt suunta kohti Ryanairin karjasuojaa, jota myös Tampere-Pirkkalan lentoaseman kakkosterminaaliksi kutsutaan. Vaikka töissä saakin tällä lailla herkutella, niin on lomakin silti ihan kivaa :). Toivottavasti nämä pikku palot vaan saadaan pian hallintaan...

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Lämmin ruusukaalisalaatti

Lämmin ruusukaalisalaatti näytti lehden sivulla hyvältä, ja sitä se omassakin keittiössä toteutettuna oli. Ruusukaali oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta voisin kyllä tehdä siitä toistekin jotain.

Pahoittelut kuvasta. Puoli yhdeltätoista illalla keittiön työtason loisteputkien valossa en parempaan pystynyt. Varsinkin kun mahassa kurni ja salaattia oli pakko päästä syömään lämpimänä. 


Lämmin ruusukaalisalaatti

rasiallinen kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
basilikaa
timjamia
valkosipulihiutaleita tai tuoretta valkosipulia
rasiallinen ruusukaalia (en valitettavasti muistanut katsoa, paljonko rasiassa oli, mutta alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty 500 g)
paketillinen halloumijuustoa
2 salottisipuli1
tuoretta basilikaa

Halkaise kirsikkatomaatit ja asettele ne uunivuokaan halkaisupinta ylöspäin. Ripottele päälle oliiviöljyä ja mausteita. Paista tomaatteja 180-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Silppua salottisipuli ja irrottele basilikanlehdet varresta.

Huuhdo ruusukaalit ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin 10 minuuttia. Kaalit saavat jäädä vähän rapsakoiksi, joten varo ylikypsentämistä. Kaada vesi pois ja pidä kaalit lämpiminä – kattilan kääriminen froteepyyhkeeseen auttaa asiaa. Minä poistin tässä vaiheessa kaaleista kovat kannat, sillä ajattelin, että ne eivät välttämättä olisi salaatissa kovin mukavia. Lisäksi puolitin kaalit.

Viipaloi halloumi ja paista viipaleita öljytyssä paistinpannussa molemmin puolin.

Yhdistä ainekset kulhossa ja tarjoa lämpimänä.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Terveisiä kauluritehtaasta

Työkaveri toi pussillisen lankaa ja pyysi kauluria. Niitä valmistui loppujen lopuksi kaksi.

 
 Kuva: Hanna-Kaisa

Hahtuvakauluri

Ohje: Kalastajan vaimolta. (Ohjeessa käskettiin luoda 160 silmukkaa, mutta en saanut millään ilveellä 12 silmukan mallikuviota menemään tasan tuohon määrään, joten lopullinen silmukkamäärä tässä oli siis 156.)
Lanka: n. 160 g Wetterhoffin kaksinkertaista hahtuvalankaa ja 15 g ohutta merinovillalankaa
Puikot: 8 mm pyöröpuikot

Kaulurista tuli kyllä hyvän kokoinen, ja kavennusten ansiosta sen saa tosi nätisti kaksin kerroin kaulaan. Kavennukset tein ihan oman mielen mukaisesti. Wetterhoffin hahtuva oli tosi kivaa neuloa. Ihastuin tähän ehkä vähän, pakko tehdä varmaan itsellekin :).

Kuva: Hanna-Kaisa
Kuva: Hanna-Kaisa

Elämänpuu-kauluri

Ohje: Kaulurin ohje omasta päästä, mallineule napattu Käsityön pikkujättiläisestä. Mallineuleen nimi on elämänpuu ja siitä oli kirjassa neulottu vauvan pitsipeitto.
Lanka: 200 g Schachenmayr smc Boston -lankaa
Puikot: 8 mm pyöröpuikot

Tähän kauluriin en tehnyt ollenkaan kavennuksia, sillä lankaa oli rajallinen määrä ja kaulurista ei siksi tullut kovin korkeaa. Tästä tuli huomattavasti lötkömpi ja ehkä tuollainen vähän rennomman näköinen lämmike. Tykkään erityisesti tuosta mallineuleesta.

PS. Henna, sun kauluri pääsee puikoille loman jälkeen :).

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Onks tää pakko lukea loppuun?



Minä en ikinä jätä kirjoja kesken. Minulla on vain kirjoja, joita en ole VIELÄ lukenut loppuun. Tällä hetkellä tuolla keskeneräisten kirjojen listalla on kolme kirjaa, joiden lukeminen ei oikein etene.

Anne Rice: Veren vangit

Ainoa vampyyrikirja, jonka lukeminen on ollut pakkopullaa. Totuuden nimissä sanottava, että myös aika erilainen kuin muut lukemani vampyyrikirjat :).

Paljon kehuja saanut Veren vangit tarttui mukaan viime syksynä kirjamessujen alehyllystä. Olen jo sivulla 344 (sivuja yhteensä 414), joten paljon ei enää puuttuisi. Henkilöhahmot (vai pitäisikö sanoa vampyyrihahmot) ovat jotenkin niin tylsiä ja latteita, enkä ole vielä saanut yhtään kiinni siitä, mistä tässä kirjassa oikein on kyse. Kirja on mielestäni aika raadollinen mutta en oikein miellä sitä kauhuksikaan. Eikä siinä kyllä romantiikkaakaan ole... Ehkä pitäisi lukea loppuun, jotta osaisi sanoa jotain viisaampaa.

Ildefonso Falcones: Fatiman käsi

Historiaa ja Espanjaa, what's not to like? Falconesin ensimmäinen, Meren katedraali, jaksoi vielä jotenkin kantaa, vaikka ei sekään nyt mikään maailman mukaansatempaavin teos ollut. Fatiman kädessä olen melkein puolivälissä. Tarina on kiinnostava, ja historialliset faktatkin ovat ilmeisesti aika kohdillaan. Mutta jotenkin kirjaan on ympätty vähän liikaa tapahtumia. Päähenkilö kokee vaikka mitä, mutta vaikuttimet jäävät välillä vähän hämäriksi ja henkilöhahmot pintapuolisiksi. Ja aina kun hetken päähenkilöllä kaikki menee hyvin, maailma rysähtää taas niskaan. Tämä kirja on ollut kesken vasta heinäkuusta lähtien, ja se on kirjastosta, joten eiköhän se pidä jossain välissä lukaista loppuun.

Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus


Keskeneräisten kirjojeni kuningas: lukeminen aloitettu vuonna 2006 :). Näin tämän loistavana näyttämösovituksena Teatteri Telakalla ja ajattelin, että olisi hauska lukea myös kirja. No, "hauska" ei nyt varsinaisesti ole se sana, jolla tätä kuvailisin. Kirjanmerkki on näköjään jäänyt puoleen väliin kirjaa, mutta luultavasti koko homma täytyy aloittaa alusta, kun tähän urakkaan taas ryhdyn.


Veren vankien välistä kurkistelee lempikirjanmerkkini, ystävältä saatu söpö nalle. Pitäisi ehkä lukea kirja loppuun, niin saisi tuon merkinkin taas aktiivikäyttöön :).
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...