Ei ehkä maailman kaunein omenapiirakka...

Elokuu katosi lomanjälkeisissä tunnelmissa jonnekin, ja tuli syyskuu. Syyskuu tarkoittaa sieniä ja omenoita. Molempia on jo käyty metsästämässä. Tai no oikeastaan omenoita ei tarvinnut edes metsästää, kun veli toi niitä kotiinkuljetuksena muovikassillisen. Nyt pitäisi vain metsästää uusia omenareseptejä.

Tämä piirakka sai inspiraationsa lauantai-iltana, kun miehen sisko oli tehnyt tätä hyvää, mutta ei ehkä kauneudellaan hurmaavaa piirakkaa Yhteishyvässä olleella ohjeella. Sunnuntaina päätin toteuttaa tästä vähän yksinkertaisemman, mutta ainakin lähes yhtä toimivan version. Mari, jos luet tätä, niin yhtään kauniimpi omasta piirakastani ei kyllä tullut :).

Tarte Tatin valurautapannussa

kotimaisia omenoita (ohjeessa 750 g, en jaksanut punnita, mutta laitoin ehkä noin 7 omenaa)
1,5 dl sokeria (voi laittaa enemmänkin, jos omenat ovat kirpeämpiä)
80 g voita
2 levyä voitaikinaa  (alkuperäisessä ohjeessa oli vain 1 levy, mutta en kyllä saanut sitä millään riittämään)

Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Paloittele omenat neljään osaan. (Itse paloittelin vähän useampaan, koska... öö... luin ehkä ohjeen vähän hätäisesti.) Kuutioi voi ja levitä kuutiot uuninkestävän valurautapannun pohjalle. Sirottele pohjalle myös puolet sokerista ja lado päälle omenalohkot. Sirottele loput sokerista omenoiden päälle. (Tässä vaiheessa mentiin taas vikaan ja sirottelin koko sokerimäärän vasta omenoiden päälle.)

Kauli voitaikinalevyistä yksi ohut pyöreähkö levy. Asettele taikinalevy omenoiden päälle, taita tarvittaessa taikinan reunat omenoiden ja pannunreunan väliin.

Laita paistinpannu kuumalle levylle ja paista piirakkaa, kunnes taikinan alta alkaa tihkua omenoiden mehusta, sokerista ja voista muodostunutta siirappimaista kastiketta. Painele taikinaan haarukalla reikiä ja laita pannu uuniin. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes voitaikinakuori on saanut väriä ja kypsynyt. Kumoa hieman jäähtynyt piirakka tarjoilulautaselle. Nauti esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.

(Hans Välimäen Välimäki-kirjasta napattu ja muokattu ohje.)

--

Tästä tulikin nyt tällainen Miten sovellan huippukokin ohjeita käytäntöön -postaus. Niin monta juttua tuossa taas näytti muuttuvan (joko tahallisesti tai tahattomasti) ennen kuin piirakka oli valmis. En yleensäkään ole kovin orjallinen reseptinlukija, vaikka aina sanotaan, että leivonnassa pitäisi olla. Suhteellisen usein olen silti onnistunut.

Alkuperäisessä ohjeessa ei muuten puhuttu pelkästä voitaikinasta vaan "hyvästä voitaikinasta". En ole valmisvoitaikinapiireissä niin sisässä, että osaisin arvottaa niiden laatua, joten käytin sitä, mitä pakastimessa oli. Villi veikkaus, että taikina oli jäänyt viime vuoden joulutorttuaskarteluista. Hmmm... Joulutorttuja, nam. No ehkä ei mennä asioiden edelle.