Minä en ikinä jätä kirjoja kesken. Minulla on vain kirjoja, joita en ole VIELÄ lukenut loppuun. Tällä hetkellä tuolla keskeneräisten kirjojen listalla on kolme kirjaa, joiden lukeminen ei oikein etene.
Anne Rice: Veren vangit
Ainoa vampyyrikirja, jonka lukeminen on ollut pakkopullaa. Totuuden nimissä sanottava, että myös aika erilainen kuin muut lukemani vampyyrikirjat :).
Paljon kehuja saanut Veren vangit tarttui mukaan viime syksynä kirjamessujen alehyllystä. Olen jo sivulla 344 (sivuja yhteensä 414), joten paljon ei enää puuttuisi. Henkilöhahmot (vai pitäisikö sanoa vampyyrihahmot) ovat jotenkin niin tylsiä ja latteita, enkä ole vielä saanut yhtään kiinni siitä, mistä tässä kirjassa oikein on kyse. Kirja on mielestäni aika raadollinen mutta en oikein miellä sitä kauhuksikaan. Eikä siinä kyllä romantiikkaakaan ole... Ehkä pitäisi lukea loppuun, jotta osaisi sanoa jotain viisaampaa.
Ildefonso Falcones: Fatiman käsi
Historiaa ja Espanjaa, what's not to like? Falconesin ensimmäinen, Meren katedraali, jaksoi vielä jotenkin kantaa, vaikka ei sekään nyt mikään maailman mukaansatempaavin teos ollut. Fatiman kädessä olen melkein puolivälissä. Tarina on kiinnostava, ja historialliset faktatkin ovat ilmeisesti aika kohdillaan. Mutta jotenkin kirjaan on ympätty vähän liikaa tapahtumia. Päähenkilö kokee vaikka mitä, mutta vaikuttimet jäävät välillä vähän hämäriksi ja henkilöhahmot pintapuolisiksi. Ja aina kun hetken päähenkilöllä kaikki menee hyvin, maailma rysähtää taas niskaan. Tämä kirja on ollut kesken vasta heinäkuusta lähtien, ja se on kirjastosta, joten eiköhän se pidä jossain välissä lukaista loppuun.
Fedor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Keskeneräisten kirjojeni kuningas: lukeminen aloitettu vuonna 2006 :). Näin tämän loistavana näyttämösovituksena Teatteri Telakalla ja ajattelin, että olisi hauska lukea myös kirja. No, "hauska" ei nyt varsinaisesti ole se sana, jolla tätä kuvailisin. Kirjanmerkki on näköjään jäänyt puoleen väliin kirjaa, mutta luultavasti koko homma täytyy aloittaa alusta, kun tähän urakkaan taas ryhdyn.
Veren vankien välistä kurkistelee lempikirjanmerkkini, ystävältä saatu söpö nalle. Pitäisi ehkä lukea kirja loppuun, niin saisi tuon merkinkin taas aktiivikäyttöön :).
Eräs näyttelijä-kirjailija kerran totesi että maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja, ettei aio tuhlata aikaa lukemalla ainoatakaan kirjaa väkisin loppuun. Oon pyrkinyt noudattamaan samaa periaatetta sen jälkeen :)
VastaaPoista-Henna
Tuo on kyllä varmasti hyvä periaate. Itse en vain pysty jättämään kesken. Pieni pala maailmaa menee järjestykseen, kun lukee viimeisen sanan, sulkee kirjan ja voi ajatella "tehty" :). Ja kun välillä lukee jotain ei-niin-hyvää, niin sitten ne hyvät ja loistavat kirjat tuntuvat entistäkin paremmilta :).
VastaaPoistaMinä painin ihan saman asian kanssa, on lähes mahdotonta jättää kirjaa kesken! Entä jos viimeisillä sivuilla tapahtuukin jotain mikä muuttaa mielipiteeni kirjasta?
VastaaPoistaMinullakin on Rikos ja rangaistus "kesken", ollut jo useamman vuoden. Pitäisikö pyhästi luvata, että luen sen (aloitan alusta) tänä vuonna? Pitäisikö meidän aloittaa yhteinen projekti ja lukea RJR alusta loppuun ;)
Ihana kirjanmerkki :) Minä rakastan kirjanmerkkejä, usein ne on jotain tärkeitä kortteja, lasten askarteluja tai "oikeita" kirjanmerkkejä. Yksi mieleenpainuvimmista oli jostain lasten lelupaketista leikattu (pahvinen) puunlehti, se kulki pitkään mukana kunnes repesi :(
Ruusun nimi: ostettu 80-luvulla. Edelleen n. sivulla 47.
VastaaPoistaVai Dostojevski-haaste... Eiköhän tuota ole sitten pakko yrittää :). Tuo mun nallekin on jo kerran irronnut puualustastaan, mutta liimalla tuli onneksi ehjäksi taas.
VastaaPoistaLotta, voitit :).