Joulurauhaa

Syksy on ollut kiireinen. Töissä on ollut mielenkiintoisia uusia juttuja, mutta välillä on tuntunut, että niiden lisäksi pääkoppaan ei ole oikein muuta mahtunutkaan. Onneksi on keksitty loistavat työkaverit, ystävät, hevoset, sohvalla löhöily ja kaikenlainen näprääminen, joiden avulla mielensä saa pidettyä virkeänä.

Joulukorteissa pääsi toteuttamaan viimeksi mainittua. Ideana oli jälkeen sarjatuotanto: sapluunan avulla tuputtelin korttipohjille sydämet, joiden annoin kuivua. Sen jälkeen mustasin reunoja vähän tummalla leimasinvärillä. Seuraavaksi olivat vuorossa lumihiutaleet, jotka tein leimasimella, ja loppusilauksena joulurauhaa-teksti ihan vapaalla kädellä kirjoitettuna. Olen kortteihin tosi tyytyväinen, niistä tuli ihan minun näköisiäni :).

Korttien myötä toivottelen kaikille oikein leppoisaa joulunaikaa.

Pähkinäinen camembert-piiras

Tässäpä yksi oiva ehdokas joulunajan iltapalaksi tai vaikkapa uudenvuodenaaton kekkereihin.

Kun näin tämän ohjeen uusimmassa Glorian ruoka & viini -lehdessä, tiesin heti, että tätä täytyy testata, ja tiesin myös suunnilleen heti, kenelle tätä tarjoaisin. Joten kun ystäväni saapui meille piparitalkoisiin lauantaina, pipareitten jälkeen uuniin pääsi pähkinäinen camembert-piiras. Ja kyllä se olikin hyvää (ja helppo). Vähän harmitti, kun ystäväni oli autolla. Muuten tämän seuraksi olisi ehdottomasti avattu pullo viiniä :).

Pähkinäinen camembert-piiras

Pohja:
1 lehtitaikinalevy (400 g)
1 kananmuna

Täyte:
1 sipuli
2 rkl voita
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua timjamia
3 viikunaa
8 viipaletta parmankinkkua
3/4 dl pähkinöitä (hassel-, pekaani- tai saksanpähkinöitä esimerkiksi)
150 g camember-juustoa
mustapippuria
1 tl suolaa

Halutessasi lisäksi: sormisuolaa, basilikanlehtiä, loraus saksanpähkinäöljyä

Sulata lehtitaikinalevy. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Kauli taikina soikeaksi leivinpaperin päällä. (Itse kaulin taikinaa vähän ohuemmaksi, mutta en jaksanut alkaa muuttamaan sen muotoa, kun se oli jo valmiiksi niin siisti neliö. Mielestäni tämän vaiheen voi vaikka jättää välistä ja käyttää levyn sellaisenaan.) Siirrä taikina papereineen uunipellille. Pistele pohja haarukalla ja voitele kananmunalla. Kypsennä pohjaa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut ja saanut vähän väriä.

Tee täyte pohjan kypsyessä. Kuori ja viipaloi sipuli. Kuullota sipulia voissa paistinpannulla 3 - 4 minuuttia. Lisää basilika ja timjami. Jätä sipulit pannulle odottamaan.

Lohko viikunat kuuteen osaan. Ota pohja uunista ja litistä sitä vähän. Ripota päälle sipuli. Lisää viikunat. Tee kinkkuviipaleista rullia ja asettele täytteen lomaan. Jaa pähkinät tasaisesti piirakalle ja murusta juusto päälle. Rouhi pinnalle vielä pippuria ja ripottele suola.

Paista piirasta uunissa noin 10 minuuttia, eli vain sen verran, että juusto sulaa ja pähkinät hieman paahtuvat pinnaltaan.

(Voit halutessasi maustaa lämmintä piirasta vielä sormisuolalla, basilikanlehdillä ja lorauksella saksanpähkinäöljyä.) Tarjoa esimerkiksi salaatin kanssa.

Ohje: Glorian ruoka & viini 8/2014

Virkkurin vinoraitaiset korit

Pitkästä aikaa rääkkäsin vähän sormiani matonkudetta virkkaamalla. Tuloksena syntyi yhden illan ja seuraavan aamupäivän aikana kaksi vinoraitaista koria ystävälle tuparilahjaksi. Eli ei tämä sormille kovin paha rasti ollut, kun niin nopeasti tuli valmista :). Nyt kun lahjat ovat löytäneet uuteen kotiinsa, ne kehtaa esitellä täälläkin.

Näistä koreista tuli mielestäni niin kivat, että pitänee tehdä muutama itsellekin. Lisää matonkudetta on jo ostettu.

Vinoraitaiset korit

Materiaali: tummanharmaa trikookude ja valkoinen ontelokude
Koukku: 8 mm
Menekki: yhteen koriin kudetta noin 280 g
Ohje: Molla Millsin Virkkuri-kirja

Pieni vaaleanpunainen kirja

Viime sunnuntai oli pyhitetty näpräämiselle. Tuloksena syntyi (ainakin omasta mielestäni) söpöin vaaleanpunainen kirja ikinä.

Olen aiemmin tehnyt kirjat länsimaisella sidoksella ja pitkäpistosidoksella. Tämä söpöläinen on toteutettu belgialaisella sidoksella. Kansi on japanilaista paperia, jossa on kauniisti myös kullan sävyjä. Niitä vain oli marraskuisen iltapäivän valossa mahdotonta saada vangitua kameralla. Kirjan sisäkannet on päällystetty samalla paperilla.

Takakansi on päällystetty vaaleanpunaisella thaisilkillä...

... Ja selkämys vaaleanvihreällä thaisilkillä. Ompelulangaksi valittiin sävyihin sopivaa vaaleanpunaista puuvillaa.

Olen kirjaan aivan supertyytyväinen. Normaalisti en edes tykkää vaaleanpunaisesta, mutta tuo paperi lumosi minut niin täysin, että koko kirjasta tuli vaaleanpunainen :).

Täytyy myös antaa tunnustusta Ulla Maliselle (Oltava), kangasalalaiselle kirjansitojalle, jonka opissa tämäkin kirja tehtiin. Ullalla on niin ihanat varastot papereita ja muita tarvikkeita, että kurssilaisille iski melkein valinnanvaikeus. Lisäksi opettajana Ulla on kyllä aivan loistava.

Aiemmat kirjani:

• nahkakantinen vieraskirja, joka syntyi pitkäpistosidoksella
• kankaalla päällystetty muistikirja, joka on toteutettu länsimaisella sidoksella.

Banaani-toffeemuffinit

Tiedättekö tunteen, kun välillä haluaisi leipoa jotain ja selaa epätoivoisesti nettiä ja keittokirjoja jotain kivaa ohjetta etsien? Silloin mitään sopivaa ei tunnu koskaan löytyvän. Sitten välillä käy niin kuin minulle alkuviikosta. Selasin keittiön pöydälle jäänyttä keittokirjaa ja se aukesi kuin itsestään banaani-toffeemuffinien kohdalta. Hedelmäkorissa nökötti kuin sattuman oikusta muutama ylikypsä banaani. Kaapissa oli vielä lisäksi TÄSMÄLLEEN OIKEA grammamäärä toffeenameja (se, miten ne olivat säästyneet syömiseltä meidän taloudessa, onkin sitten todella outo juttu). It was faith, banaani-toffeemuffineja oli siis tehtävä.

Muffinien ohje on Nigella Express -kirjasta. Nigellan ohjeita toteuttaessa tulee usein sellainen epäuskoinen tunne, että nyt tämä on vähän liian helppoa tai ohjeessa oikaistaan jotenkin. Niin tälläkin kertaa. Kovin työ oli siinä, kun käärin toffeekarkit papereistaan ja pilkoin ne neljään osaan. Muuten taikina tehtiin lähinnä kääntelemällä aineet kulhossa sekaisin, tykkään. Lopputuloksena syntyi pehmeitä muffineja, jotka kuitenkin kohosivat kauniisti. Banaanin maku ei ollut sellainen kaikenpeittävä, vaan myös toffee maistui kivasti. Tykkäsin ja teen varmasti toistekin.

Mitään kovin nättejä kuvia näistä ei kyllä kymmenen aikaan illalla saanut... Keittokirjan kuvassa näyttävät ehkä astetta (tai aika montakin astetta) nätimmiltä, mutta en anna sen häiritä. Työkaveri oli luullut näitä kahvipöydässä tumman värin vuoksi joksikin terveysmuffineiksi, kunnes häntä oli valistettu asian oikeasta laidasta...

Banaani-toffeemuffinit (12 kpl)

3 erittäin kypsää banaania
1 1/4 dl rypsiöljyä
2 kananmunaa
250 g vehnäjauhoja
100 g hienoa sokeria
1/2 ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
150 kermatoffeemuruja (esim. pilkottuja Omar-karkkeja)

Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen ja asettele muffinivuoat 12-paikkaiselle muffinipellille. Soseuta banaanit ja laita ne hetkeksi sivuun. Kaada öljy kulhoon ja vatkaa joukkoon kananmunat. Sekoita jauhot, sokeri, ruokasooda ja leivinjauhe toisessa kulhossa. Lisää jauhojen joukkoon öljy-munaseos ja banaanisose. Sekoita varovaisesti taikinaksi ja kääntele joukkoon toffeemurut.

Jaa taikina tasaisesti muffinivuokiin ja paista uunissa 20 minuuttia.

Pikatossut

Tätä ei ole tapahtunutkaan vähään aikaan: olen saanut käsityön valmiiksi. Pikatossut menivät siskolle synttärilahjaksi... Lahja tosin saavutti vastaanottajansa noin kuukauden myöhässä, mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan.

Tossut syntyivät nopeasti ja olivat kyllä aika iisit neulottavat. Ohje löytyy 10 puikkoa langalla -blogista. Tuli muuten testattua ensimmäistä kertaa aloitus kärjestä. Olen jotenkin kuvitellut sen olevan tosi hankalaa, mutta ihan ensiyrittämältä kärki ainakin näissä tossuissa onnistui.

Pikatossut
Lanka: Seitsemän veljestä
Menekki: n. 85 g
Puikot: 4 mm
Koko: n. 40

Viime viikonlopun Suomen kädentaidot -messuilla tehtyjen lankalöytöjen jälkeen puikoille pääsi jo astetta kunnianhimoisempi projekti, nimittäin villatakki... Katsotaan koska pääsen siitä raportoimaan :).

Piparkakku + persimon + sinihomejuusto = nam!

Pari viikkoa sitten tallilla oli aamupalapöydässä tarjolla briejuustoa ja persimonia. Hyvää! Sitten K-kaupan ruokalehdessä suorastaan hehkutettiin piparkakun, persimonin ja sinihomejuuston yhdistelmää, joten ei muuta kuin heviosastolle metsästämään persimoneja. Piparkakkujahan sinihomejuuston kanssa olen syönyt varmaan kuukauden... Joulu, mikä ihana tekosyy.

Ja tästä piparin, persimonin ja Aura-juuston epäpyhästä liitosta tuli kyllä uusi suosikkini. Veikkaan, että joudun vielä muutaman persimonin ennen joulua ostamaan :).

Iltapalan seurana uusinta Mustan tikarin veljeskuntaa. Ei ehkä kovin jouluista luettavaa, mutta ei kai sitä nyt pidä vielä marraskuussa liioitella sen joulun kanssa...