Punalaukkuinen matkaaja

Blogi saattaa olla vähän hiljaisempi ensi viikon, meitsi meinaan pakkasi uuden punaisen matkalaukkunsa ja lähti etelään.

Olisin ehkä hankkinut jonkun tylsän mustan tai harmaan laukun, mutta punaiset olivat alessa! Se on ihanan kiiltävä. Sydämeni itkee ehkä vähän verta myöhemmin tänään, kun se tulee lentokoneen ruumasta naarmuisena ja nuhjuisena.

Jos nettiyhteydet toimii, saatan teille jotain viikon aikana kirjoitellakin. Hyvää lomaa mulle ja kivaa viikonloppua teille!

Lusikoitavat sämpylät

Oikeastaan pitäisi olla heittelemässä vaatteita matkalaukkuun, eikä kököttää tässä telkan edessä bloggaamassa ja katsomassa jääkiekkoa. Mutta tein eilen niin hyviä ja helppoja sämpylöitä, että niistä on pakko päästä kertomaan heti.

Olen ottanut tämän ohjeen joskus talteen jostain. Ainekset sekoitetaan löysäksi taikinaksi, taikinan annetaan kohota ja siitä lusikoidaan sämpylöitä. Ei voisi olla helpompaa. Yllättävän hyvin sämpylät kohosivat, vaikka ensin ajattelin, että niistä tulee ihan lättyjä. Totuuden nimissä on kerrottava, että osasta kyllä tuli aika rumia :). Mutta makuun ruma ulkonäkö ei onneksi vaikuttanut mitenkään.

Eikä muuten kannata sitten jättää ripottelematta sämpylöiden pinnalle auringonkukansiemeniä, ne paahtuvat uunissa mukavasti ja maistuvat hyviltä. Niin.

Lusikoitavat sämpylät

5 dl vettä
50 g hiivaa
1 rkl siirappia
1/2 rkl suolaa
1/2 dl öljyä
3 dl vehnäjauhoja
3 dl sämpyläjauhoja (esim. Myllyn Parhaan Hurjan viljaisia sämpyläjauhoja)
1 dl kaurahiutaleita
1 dl spelttihiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä

Pinnalle
auringonkukansiemeniä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää siirappi, suola ja alusta jauhoja vähitellen taikinaan. Lisää öljy ennen kuin olet lisännyt kaikki jauhot. Lisää lopuksi vielä auringonkukansiemenet. Taikinaa ei tarvitse mitenkään erityisesti vaivata, ja sen on tarkoituskin jäädä löysäksi. Jätä taikina kohoamaan vähintään puoleksi tunniksi. Minä kohotin taikinaa tällä kertaa kaksi tuntia, mutta aivan hyvin taikinan voi tehdä illalla valmiiksi ja lusikoida siitä aamulla sämpylöitä.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Nostele taikinasta kahdella lusikalla kasoja pellille. Sämpylöitä tulee 16 - 18. Kohota sämpylöitä vielä reilut kymmenen minuuttia, ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja paista 10 - 15 minuuttia.

Anna jäähtyä niin kauan, että et polta näppejäsi. Älä peitä liinalla, jotta kuori säilyy rapeana.

Hunajaiset aamiaismuffinit

Aamiaisjuttuja ei olekaan pitkään aikaan blogissa näkynyt, mutta nyt korjataan tilanne. Viime viikonloppuna leivoin aamiaismuffineja, joihin sain käytettyä mustuneen banaanin ja saksanpähkinäpussin jämät. Tulihan niistä hyviä, voisin tehdä toistekin. Nyt oli kaapissa vähän huono jauhotilanne, mutta ajattelin ensi kerralla korvata ainakin osan vehnäjauhoista speltillä tai täysjyväjauhoilla.

Arkiaamujen aamupalarakkauteni on nykyään muuten turkkilainen jogurtti, johon on sekoitettu reilusti raejuustoa ja mustikoita sekä vähäsen hunajaa. Onko teillä jotain erityisiä aamupalaherkkuja vai onko ruisleipä parasta?

Hunajaiset aamiaismuffinit
(6 kpl)

65 g pilkottuja pähkinöitä
75 g hunajaa
1 banaani
40 ml rypsiöljyä
1 kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja (näistä osan voi korvata esimerkiksi spelttijauhoilla tai täysjyväjauhoilla)
1 dl vehnä- tai kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Laita pähkinät ja hunaja kasariin, anna kiehua ja siirrä sivuun jäähtymään, kunnes seos on juuri ja juuri lämmin. (Mietin jälkeenpäin, että tämän olisi kyllä mielestäni yhtä hyvin voinut tehdä mikrossa.) Muussaa banaani ja sekoita se hunaja-pähkinäseokseen yhdessä munien ja öljyn kanssa. Siivilöi joukkoon jauhot, leivinjauhe ja kaneli ja kääntele ne varoen seokseen. Sekoita tasaiseksi.

Lusikoi taikina kuuteen amerikanmuffinivuokaan ja paista 180 asteessa noin 25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä cocktailtikulla - muffinit ovat valmiita, kun keskelle muffinia upotettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Nosta muffinit varoen jäähtymään. Suosittelen nauttimaan heti, seuraavana päivänä muffinit olivat ehkä aavistuksen kuivia.

Resepti puolitettu Ladies Who Brunch -blogissa julkaistusta ohjeesta.

PS. Tuo kamerani... Voi huoh. Jotain siinä nyt on vialla, kun kuvista ei meinaa saada tarkkoja millään ja akkukin tyhjentyy itsekseen päivässä. Uusi akku ei auttanut asiaa, joten huoltoon se on kai vietävä, kun joskus vain ehtisi.

Pillifarkuista saa pienen korin

Kun vappuna raahasin ompelukoneen esiin piilostaan, sain toteutettua uusien istuinpäällisten lisäksi pitkäaikaisen päähänpinttymäni eli farkunlahkeesta tehdyn denimkorin. Harmi vain, kun kaikki talteen laittamani risat farkut olivat mallia pilli, joten kovin isoa koria en saanut aikaiseksi :).

Mutta tästä kokeilukappaleesta tuli juuri sopiva koti kynsilakoilleni, jotka ovat tähän asti lojuneet laatikoiden pohjilla.

Tutkailin vähän netistä löytyviä tutoriaaleja, mutta en sitten jaksanut noudattaa niitä ihan tarkalleen (yllätys). Ulkopuoli on siis harmaasta farkunlahkeesta leikattu pätkä. Pala kannattaa leikata sellaisesta kohdasta, että se on molemmista päistä yhtä leveä. Eli ei mielellään mitään reisipalaa. Vuori on jotain vanhaa limenvihreää verhokangasta. Niiden väliin olisi voinut laittaa vielä kovikekankaan, jos olisi halunnut vähän jämäkämmän korin. Mutta tämä yksilö oli niin pieni, että se pysyy pystyssä suhteellisen hyvin ilman kovikekangastakin.

Tällaisia voisi tehdä useammankin, mutta oikeastaan olisi tarve hieman isommille koreille. Eli nyt sitten vain odottelemaan, että leveälahkeiset farkut tulisivat takaisin muotiin.

Raitaa takamuksen alle

Mites teidän vappunne on mennyt? Me vierailtiin eilen miehen vanhempien mökillä, missä pääsin riehumaan kohta kaksivuotiaan kummipoikamme ja ilmapallojen kanssa :). Tänään olen pessyt ikkunoita ja tadaa... Ommellut!

Meidän etupihalla on siis tuollaiset aika rumat metalliset tuolit ja pieni pyöreä pöytä. Nämä eivät ole kovassa käytössä, kun tuolla etupihalla on vähän ankea istua: maisema koostuu sorapihasta ja meluaidasta. Siihen kuitenkin paistaa ilta-aurinko, joten on kiva, että siinä on edes joku istumapaikka. Tuolien pehmusteet ovat joskus olleet luonnonvalkoiset, mutta nyt niitä ei saanut enää puhtaaksi kuudessakympissäkään. Olen jo joskus aikana ennen blogia ommellut pöytään liinan tuosta raitakankaasta. Nyt löysin sitä kaapin kätköistä vielä sen verran, että sain päällystettyä istuintyynyt.

Leikkasin yläpuolen tuosta raitakankaasta ja alapuolen jostain valkoisesta jämäkankaasta. "Kaavana" käytin vanhaa tyynyä ja leikkelin aika vapaalla kädellä. Ajattelin, että ei niistä ainakaan rumemmat voi tulla.

Ensin suunnittelin, että leikkaan vanhan päällisen pois, mutta sitten tajusin, että se kannattaa ennemmin jättää alle, koska pystyin hyödyntämään kiinnitysnarut kätevästi. Jätin uuteen päälliseen reiät, joista vanhat kiinnitysnarut saattoi pujottaa läpi. Aina jos jossain ompeluasiassa voi oikaista, oikaise...

En olisi uskonut, että päällisistä tulee näin kivat, kun uhrasin tekemiseen reilun puoli tuntia. Ei viimeistely ehkä kaikilta osin kestä lähempää tarkastelua, mutta ajanevat asiansa :).

Tänään avattiin myös grillikausi. Ja komeasti se aukesikin nakeilla ja sämpylöillä. Vappujuomaksi Aspallin mustaherukkaliköörillä maustettua siideriä. Tuo tuossa kuvan alareunassa on allekirjoittaneen hieman liian täyteen ahtama hotdog, joka ei pysynyt enää kiinni. Jos ihmettelette, mitä mössöjä oikein kuvaan.

Tämmöiset vapaat keskellä viikkoa on kyllä kivoja. Huomenna onkin torstai, ja torstai on kiva, koska silloin pääsee ratsastamaan.

Helppo ja nopea (tai vaihtoehtoisesti helppo ja hidas) banoffee

Pitkään olen halunnut kokeilla banoffeeta. Se näyttää niin överiltä ja herkulliselta. Pitää vähän kuitenkin yrittää välttää tällaisten valtavien herkkutorttujen tekoa meidän kahden hengen taloudessa, tai muuten olemme kohta molemmat valmiita Rakas, sinusta on tullut pullukkaan tai johonkin vastaavaan tv-ohjelmaan. Nyt olimme viettämässä viikonloppua vanhempieni luona. Paikalla olivat myös sisarukseni, joten syöjiä oli vähän enemmän. Loistava tilaisuus siis heittää banoffeet kehiin.

Tarviiko edes sanoa, että tämä oli hyvää? Nyt ehkä vähän harmittaa, kun oli niin monta syöjää, ettei voinut hamuta valtavaa santsipalaa omalle lautaselleen. Banoffeen keksijä on ehkä jonkin sortin nero.

Banoffee

250 g digestive-keksejä
100 g voita

1 prk kondensoitua maitoa
2 banaania
2 dl kermaa
2 tl vaniljasokeria

Keitä kondensoitu maito kinuskiksi. Hidas vaihtoehto: Täytä kattila vedellä. Poista purkista etiketit. Keitä purkkia avaamattomana 2,5 - 3 tuntia pienellä teholla, mutta kuitenkin siten että vesi porisee koko ajan. Nopea vaihtoehto: Kaada kondensoitu maito mikronkestävään vuokaan. Kuumenna maitoa ensin minuutti täydellä teholla ja vähennä tehoa sitten esimerkiksi puoleen. Kuumenna maitoa yhteensä noin 6 - 8 minuuttia (tai enemmänkin, mikrosta riippuen). Sekoita maitoa minuutin välein ja varo ettei se kiehu yli. Kinuski on valmista, kun maito saennut jonkin verran ja muuttunut vähän venyväksi. Jäähtyessään kinuski jähmettyy vielä lisää, joten älä kuumenna sitä liikaa.

Peitä irtopohjavuoan (halkaisijaltaan 20 - 22 cm) pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit ja sulata voi. Lisää voi keksimurujen joukkoon, sekoita ja painele seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin jäähtymään.

Vispaa kerma ja viipaloi banaani. Levitä kinuski keksipohjan päälle. Levitä banaaniviipaleet kinuskin päälle ja peitä koko komeus lopuksi kermavaahdolla. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin, mikäli et siis aio tarjota tätä heti. Ennen tarjoamista viipaloi toinen banaani ja koristele torttu sillä.

Karpalo-pistaasiblondies

Keittiössä majailevaa lehtikasaa läpikäydessäni törmäsin jostain lehdestä napattuun karpalo-pistaasiblondie-leivosten ohjeeseen. Blondie on siis brownien kalpeampi sisko, johon käytetään tumman suklaan sijaan valkosuklaata. Pistaaseja on jostain syystä kertynyt Lidl-reissulta kaappiin useampi pussi, joten eikun ohjetta testaamaan.

Ohje on hyvä, mutta ei bloggaajankaan leivonnaisista aina tule täydellisiä. Leipuri oli tällä kertaa vähän huolimaton ja paistoi näitä aivan liian kauan. Leivoksista tuli siis pinnaltaan ihan ruskeita ja muutenkin ylikypsiä ja todella kuivia. Mielikuvissani nämä olivat sellaisia ihanan pehmeitä ja meheviä.

Improvisoin päälle kuorrutteen tomusokerista ja sitruunamehusta ja kehtasin vielä viedä nämä työpaikan nyyttäreille. Ei paljon ollut vaihtoehtoa, kun nyyttäreitä edeltävänä iltana mies oli katsomassa kuudenteen erään venynyttä jääkiekon sm-liigan finaalipeliä. Minä olin samalla kyydillä kaverin luona ja olimme kotona noin puoli kahdeltatoista yöllä. Onneksi oli edes näitä jääkaapissa, muuten olisin mennyt kahta kättä heiluttaen.

Onneksi minulla on niin huiput työkaverit, että kehuivat näitä silti. Eräs jopa sanoi, että nämähän ovat nyt vähän niin kuin keksejä. Totta :). Mutta aion silti kokeilla näitä uudestaan maltillisemmalla paistoajalla.

Karpalo-pistaasiblondies

100 g valkosuklaata
50 g voita
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä
1/2 dl kuivattuja karpaloita

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sulata suklaa ja voi mikrossa miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, pähkinät ja karpalot toisessa kulhossa. Lisää jäähtynyt voi-suklaaseos munavaahtoon. Lisää sen jälkeen kuivat aineet ja sekoita varovaisesti tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun tai voideltuun vuokaan (kooltaan noin 20 x 30 cm). Paista noin 15 minuuttia, kunnes leivoksen pinta tuntuu kiinteältä. Varo paistamasta liikaa (kuten minä tein), sillä levyn on tarkoitus jäädä pehmeäksi ja ehkä aavistuksen tahmeaksi sisältä.