Pistaasikeksit

Jätän Berliinin nyt vähäksi aikaa rauhaan. Aihe ei ole kuitenkaan luultavasti vielä loppuunkäsitelty :). Lueskelin viime viikolla uusinta Glorian ruoka & viini -lehteä ja sieltä silmiini osui pistaasikeksien ohje. Pistaasit ovat ihania. Keksejä ehdotettiin vielä tarjottavaksi lemon curdin kanssa ja sitä oli sopivasti macaronien jäljiltä kaapissa avattu purkki. Samaisessa lehdessä oli muuten myös lemon curdin ohje, sitä pitänee testata sitten kun tuo kaupasta ostettu purkki on saatu käytettyä.

Pistaasikeksit
n. 20 kpl (puolitettu alkuperäisestä ohjeesta)

100g suolattomia pistaasipähkinöitä (käytin suolattuja, eikä se mielestäni haitannut yhtään)
100 g huoneenlämpöistä voita
0,5 dl sokeria
1,75 - 2 dl vehnäjauhoja

Rouhi kuoritut pistaasit. Joukkoon voi jäädä vähän isompiakin paloja, mutta osa saisi olla aika hienoa rouhetta. Vatkaa voi ja sokeri sähkövatkaimella vaaleaksi vaahdoksi. Lisää pähkinät ja jauhot. Muotoile taikinasta kaksi halkaisijaltaan noin kolmen senttimetrin tankoa. Kääri ne folioon ja nosta jääkaappiin noin tunniksi

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen (kiertoilmalla 175 asteeseen). Poista folio ja leikkaa tangot noin 1 cm paksuisiksi viipaleiksi. Nosta palat leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista noin 7 minuuttia. Anna jäähtyä.

Tarjoile sellaisenaan tai lemon curdin kanssa.

Syö juo Berliini

Jos Berliinissä oli helppo liikkua, siellä oli myös yleensä aina nälän tai janon yllättäessä helppo löytää kahvila, baari tai ravintola. Syöminen ja juominen oli myös aika edullista ainakin Suomen hintoihin verrattuna.

Ensimmäisenä iltana nautimme pastaa ystäväni kotikulmilla Weddingissä. Mies söi valtavan kokoisen original Wiener schnitzelin eikä meidän muiden pasta-annoksetkaan pienet olleet.

Hotellihuoneen hintaan ei sisältynyt aamupalaa, mutta onneksi kahviloiden tarjonta korjasi puutteen. Näitä herkkuja nautimme Prentzlauer Bergissä Kastanienalleella sijaitsevassa Godot-kahvilassa.

Reissun ehkä erikoisin ruokapaikka oli White Trash Fast Food. Huippukokki on halunnut perustaa ravintolan, jossa ruoka olisi halpaa. Sisustus on peritty samoissa tiloissa aikaisemmin sijainneelta vietnamilaiselta ravintolalta. Ravintola on tunnettu erityisesti burgereista ja pihveistä. Mätin naamaani King Elvis Supreme Burgerin, jossa oli muun muassa pekonia, bbq-kastiketta ja hapankaalia. Nam. Kuvia annoksesta tai paikasta ei valitettavasti ole, sillä siellä oli niin hämärää, ettei pokkarillani pystynyt kuvaa nappaamaan. Mutta hinnat olivat todella kohtuulliset, oma ruokani maksoi muistaakseni 9,50. Paikkaan kannattaa muuten varata pöytä, varsinkin jos on viikonloppuna liikkeellä. Lauantaina ravintola oli ainakin ihan täynnä heti kuudelta, kun se aukesi.

Välipalaksi napattiin grillistä currywurstia. Ei noussut omaksi suosikikseni, mutta mies pisteli annoksen hyvällä ruokahalulla.

Pretzel oli enemmän minun makuuni, miehestä se taas oli liian suolaista.

Reissun ehkä vaikuttavin nähtävyys

Berliinistä jäi ehkä päällimmäisenä mieleen se, että siellä oli helppo liikkua paikasta toiseen. Ostimme joka päivä lippuautomaatista päiväkortit, joilla pääsi kulkemaan metrolla, bussilla, ratikalla ja paikallisjunalla mielensä mukaan.

Heti ensimmmäisenä iltapäivänä päätimme suunnata Potsdamer Platzille ja sieltä kävellen kohti Brandenburgin porttia (Brandenburger Tor). Potsdamer Platzista jäi jotenkin kliininen vaikutelma. Isoja rakennuksia ja paljon lasipintaa.

Kävelyreitillemme osui Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki. Korttelin kokoisella alueella on yhteensä 2711 kivipaasia. Päällepäin muistomerkki ei minusta aluksi ollut kovin vaikuttava...

Mutta pylväiden väliin pääsee kävelemään, niiden korkeus vaihtelee (korkeimmat ovat ilmeisesti yli viisimetrisiä) ja maaperä aaltoilee. Tunnelma labyrinttimaisen muistomerkin sisällä on lähes epätodellinen.

Muistomerkin alla kellaritiloissa on ilmainen kansanmurhasta kertova näyttely, jossa muun muassa valotetaan yksittäisten henkilöiden ja perheiden kohtaloita eri maissa.

Muistomerkiltä on helppo jatkaa matkaa kohti Brandenburgin porttia ja valtiopäivätaloa (Reichstag).

I love Berlin

Berliinistä kotiuduttu. Ei ollut lakkoja eikä muutakaan harmia. Paluumatkalla meinasivat hukata meidän ja muutamien muiden matkalaukut, mutta nekin saatiin noin tunnin odottelun jälkeen ja päästiin lähtemään kentältä kohti kotia.

Tykkäsin Berliinistä tosi paljon ja koko loma oli aivan huippu. Ehdittiin nähdä tosi paljon, istuskella erinäisissä kapakoissa ja ravintoloissa, ajella metrolla, ratikalla, bussilla ja paikallisjunalla, syödä ja juoda hyvin, kierrellä itää ja länttä ja vähän shoppaillakin. Sää ei meitä suosinut, mutta ei annettu sen häiritä. Pakko päästä uudestaan.

Se yllätti, että kaupungissa aika harva puhui kunnolla englantia. Onneksi meillä oli saksantaitaja eli Berliinissä jo kuukauden viettänyt ystäväni seurana. Ja yllättävän hyvin saksaa pystyi kaikkien muiden kielien perusteellä ymmärtämään. Puhuminen olikin sitten eri juttu :).

Alennusmyyntien rääppiäisiinkin siis ehdittiin. Tavoilleni uskollisena ostin... Tadaa, kengät.

Nyt täytyy varmaan alkaa henkisesti valmistautua loman loppumiseen. Palaan ensi viikolla tarkempien Berliini-juttujen kera.

Matkaan lähden

Maisemia London Eyestä.

Täällä pakataan laukkuja ja kaivetaan passeja kaapista. Kuvat ovat viime kevään Lontoon reissulta, mutta emme ole tällä kertaa suuntaamassa sinne, vaan Berliiniin. Kaupungissa on tarkoitus viettää kolme päivää. En ole ennen käynyt Saksassa, joten odotan reissua innolla.

Tiedustelijamme Berliinistä kertoi, että ilma ei sielläkään vielä hirvittävän keväinen ole, vaan luntakin on viime päivinä satanut. Hän on valistanut meitä myös lentokenttiä ja joukkoliikennettä uhkaavasta lakosta... Toivotaan parasta. Mutta jos musta ei vielä ensi viikollakaan kuulu mitään, olen luultavasti jumissa jossain lentokentällä.

Kävelyllä Regent's Parkissa. Kuva Eija L. 

Kingstonissa mahat täynnä Jamie Oliverin ravintolan sapuskaa. Kuva Eija L.

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Elämää suurempaa ystävyyttä

Noran ja Alician elämä muuttuu, kun Fidel Castro nousee valtaan Kuubassa. Siihen asti varakkaan suvun nuoret serkukset ovat saaneet elää huoletonta elämää. Noran perhe muuttaa kommunistihallintoa pakoon Yhdysvaltoihin, Alicia jää Kuubaan.

"Rukoukset, nyyhkytykset ja pelokkaiden lasten valitukset peittyivät lentokoneen moottorin jylinään. Yli kaksisataa sydäntä oli juuri riuhtaistu kotimaastaan. Kukaan ei tiennyt, kuka meistä selviäisi sokista tai kuka saisi mahdollisuuden palata takaisin ja tuntea taas Kuuban auringon lämmön suonissaan."

Tyttöjen ystävyys ei kuitenkaan katkea. Molemmat rakastuvat tahoillaan ja Alicia saa lapsen. Kuubassa elämä on kuitenkin vaikeaa ja Alician mies vangitaan. Tulee aika, jolloin Noran on Aliciaa auttaakseen palattava kaipaamaansa ja kammoksumaansa Kuubaan.

Nora ja Alicia on tarina perhesiteistä ja kaiken voittavasta ystävyydestä, valon pilkahduksista epätoivon keskellä. Ainakin minun oli tarinaa lukiessani vaikea olla liikuttumatta.

Itsekin Kuubassa syntynyt Samartin kuvaa saarta ja sen ihmisiä kauniisti ja rakastaen. Hän ei kuitenkaan jätä kertomatta varjopuolistakaan: tavallinen kuubalainen ei pelkästään hymyile ja tanssi salsaa tai ajele huvikseen ikälopulla neuvostoautolla, niin kuin turistioppaissa joskus annetaan ymmärtää.

"Rakas Nora, 
Kun luet tätä kirjettä, haluan että kuvittelet makaavasi meidän omien palmujemme alla Varaderossa ja katselevasi ylös taivaalle. Siellä minäkin kuvittelen olevani tällä hetkellä. Lepäät vierelläni kuunnellen ja hymyillen, niin kuin aina teet, ja saat huoleni katoamaan merituuleen."

Laskiaispullia ja viikonloppukuulumisia

Vaikka en hirveästi tykkää hernekeitosta, laskiaistiistaina yliopiston ruokalassa oli aina pakko ottaa hernekeittoa, kun sen kanssa sai laskiaispullan. Nam.

En muista, koska olisin edellisen kerran leiponut pullaa. Laskiaissunnuntain kunniaksi annoin kuitenkin Kentsun veivata meille pullataikinan ja patistin miehen kauppaan ostamaan kermaa ja vadelmahilloa. (Ai miten niin olen kova delegoimaan?)

Tein pullista vähän normaalia pienempiä Lunni leipoo -blogin minilaskiaispullien innoittamana. Tosin pullia oli sitten tietenkin pakko syödä kaksi, joten en tiedä, mitä itsensä huijaamista tämä minipullien leipominen oli. Hirveän sööttejä niistä kyllä tuli.

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan pulkkaratsastusta. Minisuksetkin olisi ollut tarjolla, mutta pulkka oli ehkä se vähän helpompi valinta. Päästeltiin edes takaisin metsätietä. Yllättävän hyvin pysyin kyydissä, vaikka käsissä kyllä tuntuu vieläkin. Kun mun käsivoimat loppu, vaihdettiin ratsastajan kanssa paikkoja. Hauskaa oli, vaikka tietysti nuo vetohommat vaativat vähän osaamista ratsastajaltakin. Varsinkin kun Karina-heppa ei olisi millään viitsinyt odotella pulkasta pudonneen kömpimistä takaisin, vaan eteenpäin olisi pitänyt päästä koko ajan.

Illalla juhlistimme ystävän synttäreitä Tampereella Hellassa ja huoneessa. Nautiskelimme Food is art -kulinaariviikkojen kunniaksi kootun, taiteilija Giuseppe Arcimboldon inspiroiman kolmen ruokalajin menun viineineen. Lautasilla eteemme kannettiin muun muassa riimihärkää ja possunkylkeä. Kaikki oli hyvää. Hellasta ja huoneesta siirryimme vielä läheiseen Prahaan, jossa tarjoiltiin sampanjaa pikkolopulloissa. Tykkäsin myös tästä :). Food is art -kulinaariviikot jatkuvat Tampereella muuten vielä helmikuun 28. päivään asti. 

Nyt voisi alkaa valmistautua uuteen viikkoon. Työviikkoni on vain kolmen päivän mittainen, sillä torstaina suuntaamme muihin maisemiin. (Ellu, opaskirja ostettu, kohta nähdään!)

Lokoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!