torstai 10. lokakuuta 2013

Haastavaa

Sain (kröhöm) elokuussa Höpötyksiä ja käsillä tekemistä -blogin Liilapöllöltä 11 kysymystä -haasteen (kiitokset vain), ja kas näin, kohtuullisen puolentoista kuukauden odottamisen jälkeen päätin vihdoin tarttua siihen.

Kuvituksena kännykällä napattuja räpsyjä viime kuukausien varrelta.

Täytin elokuussa pyöreitä vuosia. Sain lahjaksi muun muassa päänkokoisen tikkarin.  

Haasteen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta haasteen sait
2. Vastaa annettuihin kysymyksiin
3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle
4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

Synttäriviikonlopun vietin ystäväni kanssa Ikaalisissa Luomajärven hevoskievarissa. Ihana paikka :).

Liilapöllöltä saamani kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Lempivuodenaika ja miksi?
Kaikissa vuodenajoissa on viehätyksensä, mutta täytyy kai silti sanoa kesä. Silloin kaikki ovat jotenkin rennompia, ruoanlaittoa ja leivontaa varten on saatavilla kaikkea tuoretta, tallilla paarmat ovat pienempi paha kuin hytiseminen -15 asteessa, kuvaamiseen riittää valoa, saa lomailla...

Sain ystäviltäni lahjaksi kuohuviinimaistajaiset ja italialaista ruokaa upeassa seurassa. On kivaa kun on ystäviä, jotka tietävät, mistä tykkään :).

2. Mistä haaveilet juuri nyt?
Tällä viikolla itse asiassa toteutui yksi iso ja pitkäaikainen haave, mutta kerron siitä lisää lähiaikoina omassa postauksessa. Mutta haaveitahan riittää: oma islanninhevonen olisi varmaan listalla ykkösenä tällä hetkellä.

3. Uskotko kohtaloon?
Jollain tasolla kyllä. En ajattele, että kaikki on ennalta määrättyä tai että ihminen ei voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa, mutta uskon siihen, että esimerkiksi tietyt ihmiset tapaavat tietystä syystä.

Elokuussa käväisin myös laivalla työpaikan henkilöstöpäivillä. Meillä oli siellä henkilöstön virkkaushaaste, joka onnistuikin aika upeasti. Nyt voin myös sanoa virkanneeni yökerhossa. Lisää isoäidinneliöhaasteesta voi lukea työkaverini Pirjon blogista

4. Kerro jokin muisto lapsuudestasi?
Lapsena oli perhepäivähoitajalla naapurissa. Perhepäivähoitajan tytär söi raakoja makaroneja. Minä en ollut koskaan sellaisia maistanut ja sain myös muutaman. Ilmeisesti raaka makaroni oli minusta syötäväksi kelpaamaton, sillä pidin hyvänä ideaa työntää makaroni nenääni. Makaroni tietenkin juuttui sinne... En muista, mistä äitini hälytettiin paikalle, mutta joka tapauksessa lähdimme muistaakseni taksilla ajamaan terveyskeskukseen. Siellä pääsin lääkärin huoneeseen, jossa makaroni putosi itsestään nenästäni.


5. Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Tämähän on työhaastattelujen vakkarikysymys ja minusta aina hirveän vaikea. En tiedä, olenko jotenkin päämäärätön ihminen, mutta uskon, että olen 5 vuoden päästä juuri siellä missä minun pitääkin olla. Ainakin jos teen asiat niin kuin minusta tuntuu hyvältä.

Myös vähän pienemmällä paatilla tuli ajeltua, kun mieheni hankki loppukesästä oman veneen. Tässä kurvaillaan Valkeakoskea kohti.

6. Tapahtuma, jota et voi unohtaa?
Sellaisia on varmaan paljonkin, sillä minulla on todella hyvä muisti. En halua nyt sanoa jotain yhtä tiettyä tapahtumaa, mutta kaikki ystävien kanssa vietetyt hauskat hetket, jolloin on saanut nauraa vatsalihakset kipeinä ja melkein pissat housuissa jollekin tyhmälle asialle, ovat muistamisen arvoisia. Totta kai on surullisiakin juttuja, joita ei voi unohtaa.

7. Lempimusiikkisi?
Justin Timberlake on soinut viime aikoina ahkerasti, vaikka yleensä olen vähän raskaamman musiikin ystävä.


8. Mitä teit eilen klo 20?
Lähdin kaupungista, jossa olimme tehneet tuloksettoman ostoskierroksen etsien miehelle pikkutakkia.

9. Taito jonka haluaisit oppia?
Esteratsastus ehkä nyt päällimmäisenä tulee mieleen. Kahden viime hyppykerran saldona putoaminen paskaläjään ja toinen todella läheltä-piti-tilanne. Haluaisin myös olla jotenkin visuaalisempi ihminen ja osata piirtää muutakin kuin tikku-ukon.

Syyskuussa istuin yhden päivän olympiastadionilla Hevoset stadikalla -tapahtumassa. Kuvassa kurvailevat poni-gp:n voittajat.

10. Jos saisit olla päivän kuka tahansa, kuka olisit ja miksi?
Oletan, että hahmon ei tarvitse olla todellinen, joten valitsen Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan Clairen. Ehkä mieluiten siltä ajalta, kun hän ensimmäisen kerran siirtyy ajassa ja tapaa Jamien :).

11. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi?
Valita tähän postaukseen kuvat, ripustaa pyykit kuivumaan, viikata puhtaat pyykit kaappiin, pestä hampaat, lukea ehkä vähän kirjaa ja mennä nukkumaan.

Olen päässyt taas muutaman kerran hevosrakkauteni Fífillin (oikealla) selkään. 

Olen ehkä vähän tylsä, mutta tämä haaste on jo jonkin aikaa kiertänyt, joten en nyt jatka sitä enää eteenpäin.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Omar chocolate chip cookies


Tarvitseeko näistä sanoa muuta kuin... Vau ja nam. Suklaapanda tietää mitä tekee. Nainen ottaa myös niin upeita kuvia, että blogin voisi syödä silmillään.

Omar chocolate chip cookies

n. 20 kpl

115 g kylmää voita
1½ dl sokeria
1 kananmuna
2 2/3 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
½ tl leivinjauhetta
1 ml eli ripaus suolaa
110 g tummaa suklaata
120 g Omar-karkkeja

Laita uuni lämipiämään 175 asteeseen. Vuoraa kaksi peltiä leivinpaperilla. Rouhi suklaa sekä Omar-karkit. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola kulhossa.

Kuutio kylmä voi. Vatkaa voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi, n. 4-5 min. Se voi aluksi tuntua mahdottomalta, koska  voi on kylmää, mutta jatka vain vatkaamista ja ainekset sekoittuvat pikkuhiljaa. Lisää kananmuna ja vatkaa tasaiseksi.

Lisää kuivat ainekset ja vatkaa matalalla teholla tasaiseksi. Lisää myös suklaa ja Omarit, sekoita lastalla tasaiseksi (voit myös vaivata käsin taikinan tasaiseksi).

Ota taikinasta palasia ja pyöritä ne kämmenien välissä pingispallon kokoisiksi palloiksi ja laita pellille. Litistä palloja hieman. Jätä muutama sentti keksien väliin.

Paista keksejä uunin keskitasolla n. 10 - 11 minuuttia, kunnes keksien pinta ei enää kiillä niin paljon. Anna jäähtyä pellillä 3 - 5 minuuttia, siirrä sitten ritilälle jäähtymään kokonaan.


maanantai 30. syyskuuta 2013

Päivä Barcelonassa

Ehkä joku saattaa muistaa, että piipahdin elokuussa Espanjassa Gironassa. Nyt sai vihdoin käytyä läpi myös päiväreissulla Barcelonassa otetut kuvat. Oikeastaan oli aika ihanaa katsoa näitä kuvia nyt, kun ulkona on pimeää ja kylmää. Tervetuloa siis kuljeksimaan kanssani päiväksi Barcelonaan.

Päivä aloitettiin Montjuïcin kukkulalta.







Tämä kuva otettiin ennen puhelimen pöllimistä. Kyllä vielä nauratti :). Kuva: Jenni Rautio.

Sitten ajoimme metrolla toteamaan, että kyllä, Sagrada Familiaan todellakin on pitkä jono. Visiitti jäi toiseen kertaan. 

Barcelonan riemukaari.



Take away -sangria kuulostaa niin siistiltä :). 

Ruokailin baskiravintola Oriossa. Namnam.


Kuljeskelin pitkin rantaa ja kävin pienellä turistiveneilylläkin.







Katalonian lippujen joukossa liehui yksi Espanjan lippukin. Tämä oli muistaakseni joku virallinen hallintorakennus. Muutenhan katalaanit eivät paljon espanjalaisuudesta välitä.



Kauppahalli oli ihana. Ehkä vähän liikaa ihmisiä. Täällä puristin laukkua ihan hengenhädässä, mutta sitten puolen tunnin päästä metrossa en enää muistanut ja puhelin lähti teille tietymättömille. Kyllä muuten otti päähän, kun huomasin, että puhelin vietiin. 

Loistava nimi ravintolalle.

Barcelonaan olisi kiva päästä uudestaan, ainakin syömään. Ehkä jonain vähemmän kuumana vuodenaikana. 

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Appelsiininen lakritsisokerikakku

Viime viikolla kirjaston hyllyltä silmilleni hyppäsi tänä vuonna ilmestynyt keittokirja Lakritsi. Leivonnaiset, makeiset, jälkiruoat, ruoat & juomat. Kirja näytti herkulliselta, ja pakkohan sieltä oli päästä kokeilemaan jotakin ohjetta. Valinta kohdistui vähän erilaiseen kuivakakkuun, eli appelsiiniseen lakritsisokerikakkuun. Lähinnä siksi, että jääkaapissa lojui yksi appelsiini ja lakritsijauhettakin olin keväällä ostanut pienen purkin.


Kakun leivottuani huomasin kyllä, että käyttämäni "lakritsijauhe" olikin oikeasti lakritsijuurijauhetta... Kirjasta opin, että niillä on vissi ero. Mutta ei se mitään, lakritsijuurijauheellakin kakkuun tuli lakritsimainen vivahde. Ei siis kannata odottaa, että kakku maistuu lakritsikastikkeelle, ennemminkin siinä on sellainen lakritsin maustemainen maku, joka sopii kyllä aika kivasti yhteen appelsiinin kanssa.

Appelsiininen lakritsisokerikakku

100 g voita
1 1/2 dl täysmaitoa
3 munaa
3 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl lakritsirouhetta tai 3 tl lakritsijauhetta (käytin 3 tl lakritsijuurijauhetta)
1 appelsiinin hienoksi raastettu kuori
2 rkl appelsiinimehua

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja jauhota noin 2 litran kakkuvuoka.

Sulata voi ja lisää sen joukkoon maito. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon neste. Yhdistä kuivat aineet ja kääntele ne taikinaan yhdessä appelsiinikuoren ja -mehun kera.

Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua uunin keskitasolla 45 - 60 minuuttia. Kokeile kakun kypsyys esimerkiksi cocktailtikulla. Kakku on kypsä, kun tikkuun ei tartu enää taikinaa.

Odota muutama minuutti ja kumoa kakku sitten vadille. Anna kakun jäähtyä vuoan alla.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Mustan tikarin veljeskunta

Hirveät kannet ja ihan tyhmät nimetkin.


Kesällä oli kauhea lukuvimma päällä ja kaipasin jotain kevyttä ja nopeaa luettavaa. Kirjaston fantasiahyllyllä silmät osuivat J. R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarjaan. Etsin rivistä sarjan ensimmäisen osan ja lainasin sen. Huolimatta siitä, että olin aina pitänyt niitä kirjoina, joihin en kyllä tarttuisi. Niin vampyyrikirjanarkkari kuin olenkin... Kuinkas kävikään. Pari viikkoa sitten kävin hakemassa seuraavat osat ja nyt nekin on jo luettu.

Lyhyesti: kirjat kertovat vampyyrisotureista, joilla on sellaisia nimiä kuin Rhage, Vishous ja Phury ja jotka taistelevat Harvennuskuntaa vastaan. Harvennuskunta pyrkii hävittämään koko vampyyrirodun maan päältä. Wardin vampyyrit eivät ole mitään julkivampyyreja esim. True Bloodin tapaan. He elävät ihmisten keskellä, mutta ihmiset eivät tiedä heidän olevan vampyyreita. He osaavat manipuloida ihmisten muistia, ja heillä on muitakin erityistaitoja. He ovat julmia sotureita, omistautuneita asialleen, mutta yllättäen aika inhimillisiä. Ja tietenkin ylimaallisia rakastajia, kuten ehkä kirjojen nimistäkin voi päätellä. Tähän mennessä sarjan kirjat ovat keskittyneet aina yhden vampyyrisoturin tarinaan.

Kirjat ovat soturiaihepiiristään huolimatta välillä aika imeliä, kun kaikki karut soturit ovat vuorotellen ihan polvillaan sen ainoan todellisen rakkauden edessä. Mutta olen niin koukussa. Paras kirjoista on tähän mennessä ollut sarjan kolmas osa Herätetty rakastaja.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Ensimmäinen hillo

Eilen tein jotain, mitä en ole aikaisemmin tehnyt. Hilloa. Tarkemmin sanottuna oranssia kesäkurpitsahilloa. Poltin hommassa ensin kieleni ja lopulta myös sormeni, mutta hillosta tuli hyvää.

Sain myös keittiössä aikaan järkyttävän sotkun, jonka siivoilua jatkoin tänään. Ehkä sitten seuraava kerta on vähän sujuvampi... Tai sitten jätän hilloamiset muille.


Tykkäsin hillossa erityisesti inkiväärin tuomasta vivahteesta. Halutessaan inkivääriä voi raastaa sekaan reilumminkin. Hillo maistui hyvältä ainakin paahtoleivän päällä. Ohjeessa vinkattiin kokeilemaan sitä myös grillatun possun parina.

Oranssi kesäkurpitsahillo

1/2 kg keltaisia kesäkurpitsoja
1/2 kg omenoita
1 dl vettä
1 1/2 dl tyrnimehua
1 tl raastettua inkivääriä
330 g hillo-marmeladisokeria

Pese kesäkurpitsat ja pilko ne kattilaan. Lohko omenat ja poista kodat. Lisää omenat ja vesi kurpitsan joukkoon.

Keitä kannen alla noin 15 minuuttia, kunnes ainekset ovat pehmeitä. Soseuta hillo tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimen kannussa. Lisää tyrnimehu, inkivääri ja sokeri. Keitä vielä 5 minuuttia.

Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje kannet. Anna tekeytyä viileässä mielellään pari päivää.

Ohje: Glorian ruoka & viini 6/2013

tiistai 3. syyskuuta 2013

Omenamuffineja (se on kai nyt syksy)

Omppuja on. Kun vielä keksisi, mitä niistä tekisi. Jotenkin perinteinen omenapiirakka ei nyt yhtään jaksanut innostaa, joten naamioin sen muffineiksi. Niistä tulikin ihan mukavan meheviä. Pakkosyötin nämäkin työkavereille... (Työskentelen välillä myös meidän toisessa yksikössämme, joten minulla on onni omistaa kahdet työkaverit. Enemmän suita ruokittavaksi.)



Omenamuffinit
(noin viisitoista isoa muffinia)

200 g voita
2 1/2 dl sokeria
2 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripaus suolaa
2 1/2 dl maitoa

Täyte:
3 - 4 kotimaista omenaa
2 rkl fariinisokeria
2 tl kanelia

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita munat joukkoon yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa. Lisää kuivat aineet taikinaan vuorotellen maidon kanssa.

Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat (toki halutessasi voit käyttää omenat myös kuorineen). Kuutioi omenat. Sekoita kuutioiden joukkoon fariinisokeri ja kaneli.

Laita muffinivuokien pohjalle lusikallinen taikinaa. Nostele päälle omenakuutioita ja lisää vielä toinen lusikallinen taikinaa. (Alkuperäisessä ohjeessa muffinivuoat täytettiin taikinalla ja omenalohkot paineltiin joukkoon viimeisenä. Minusta oma tapani tuntui helpommalta, mutta olet tietenkin vapaa valitsemaan mielestäsi kätevämmän.)

Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Ohje Kinuskikissa leipoo -kirjasta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...