Tomaattinen rapukeitto

Vaikka minulla on paljon keittokirjoja, Helsingin Sanomien Ruokatorstai-kirja on se, johon tulee useimmiten tartuttua. Varsinkin silloin, kun pitäisi keksiä jotain suhteellisen nopeaa ja helppoa arkiruokaa. Kirjassa hyvää on erityisesti se, että se on jaoteltu kuukausittain ja kunkin kuukauden resepteissä hyödynnetään aina kauden raaka-aineita. 

Syksyn kuukausien kohdalta löytyy erityisen paljon hyvältä kuulostavia keitto-ohjeita. Ja mikäs sen parempaa. Keitossa on jotakin mukavan lohduttavaa. Lisäksi ne ovat aika usein helppoja tehdä.

Tämä tomaattinen rapukeitto tehtiin tomaattimehusta. Nyt tietysti kaikki ne, jotka keittelevät keittonsa tuoreista tomaateista, itkevät verisiä kyyneleitä. Mutta niille, jotka haluavat oikaista vähän: ostakaa hyvää tomaattimehua.

Tomaattinen rapukeitto

200 g tiikerirapuja (ainakin pakastealtaasta löytyy sekä kuorellisia että kuorittuja)

1 l tomaattimehua

3 - 4 tillinoksaa

2 - 3 rkl vaaleaa Maizena-suurustetta

2 dl ranskankermaa

(1 rkl konjakkia)

(suolaa, pippuria)

tillisilppua

Kuori tiikeriravut (ja poista suolet, jos haluat). Keittoon voi käyttää alkuperäisen ohjeen mukaisesti myös kuorellisia tiikerirapuja. Itse kuorin ravut niin, että niille jäi vain pyrstö. Suosittelen kuitenkin kuorimaan ravut kokonaan, sillä muuten niitä on todella ärsyttävä syödä. 

Kaada kattilaan tomaattimehu ja lisää tillinoksat. Kuumenna ja keitä noin viisi minuuttia. Nosta tillinoksat pois. Lisää suurustetta tarvittava määrä, jotta keitosta tulee niin sakeaa, kuin haluat. Anna kiehua pari minuuttia. 

Lisää ranskankerma ja ravunpyrstöt sekä konjakki. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Kuumenna kiehuvaksi. Älä missään nimessä keitä rapuja kauaa, sillä niistä tulee helposti sitkeitä.

Nosta kattila liedeltä. Tarjoa tillisilpun ja rapeakuorisen tai rapeaksi paahdetun leivän kanssa.

Sähkökirjaneitsyys menetetty

Viimeviikkoiselle työmatkalle nappasin töistä mukaan Samsungin tablet-laitteen. Junamatkojen iloksi latasin laitteeseen ilmaisen Kindle-sovelluksen ja aloin selata Amazonin valtavaa kirjavalikoimaa. Ensimmäiseksi e-kirjakseni valikoitui Gemma Hallidayn Spying in High Heels.

Hauskaa muuten, miten suhteeni taulutietokoneisiin on kehittynyt ihan pienessä ajassa. Ensin ajattelin, että mitä ihmettä sellaisella epäkäytännöllisellä laitteella tekee. Toinen vaihe oli, että onhan tää ihan kiva, mutta törkeän kallis. Reissun ja viikonlopun aikana aloin vasta ymmärtää laitteen hienouden. Käden ulottuvilla on vaikka mitä sovelluksia, kosketusnäyttöä on helppo käyttää. Ja ne e-kirjat... Tänään sydämeni itki ehkä vähän verta, kun jouduin palauttamaan laitteen työpaikan hyllyyn.

Ainoa miinus tulee siitä, että blogin päivittäminen tablet-laitteella on kyllä yhtä tuskaa. Vaikka kestäisi tekstin näpyttämisen virtuaalinäppäimistöllä, Blogger tekee kaikesta vaikeaa. Kursoria ei saa millään siirrettyä haluamaansa kohtaan, kappalevälejä ei vain tule vaikka kuinka painaa enteriä, kuvat eivät asemoidu oikeisiin kohtiin ja muutenkin sivut jumittavat koko ajan.

Sähköinen kirja oli oikein positiivinen kokemus. Kirja oli helppo ladata ja sitä oli helppo lukea. Tablettia oli kiva käsitellä ja sitä jaksaa pitää käsissä sängyssä maatessakin. Outoa oli se, että sähköistä kirjaa pystyin lukemaan autossakin, vaikka yleensä minulle tulee heti paha olo.

Ja entäs se kirja sitten. Spying in High Heels kertoo Los Angelesissa lasten kenkiä suunnittelevasta Maddie Springeristä. Eräänä päivänä Maddien juristipoikaystävä Richard katoaa, ja kohta hän onkin kahden murhan pääepäilty. Maddie ei usko Richardin kykenevän moiseen, ja päättää puhdistaa mahdollisesti tulossa olevan lapsensa isän maineen. Maddie sekaantuukin tutkimuksissaan monenlaiseen, eivätkä poliisit ole "avusta" kovin innoissaan. Varsinkaan murhatutkimuksia johtavan seksikkään Jack Ramirezin mieleen Maddien neitietsiväpuuhat eivät ole.

Kirja oli hauska, ja nauroin monessa kohtaa. Maddie oli oikeastikin kuin aikuiseksi kasvanut, välillä vähän hölmö ja kommelluksille altis Nancy Drew. Tarina oli tarpeeksi uskottava, mutta samalla niin uskomaton, että sitä ei tarvinnut ottaa liian tosissaan. Erittäin viihdyttävä teos kaikinpuolin. On ehkä pakko laittaa oma tablet-laite tilaukseen, jotta voin latailla loputkin High Heels Mysteries -sarjan osat.

PS. Spying in High Heels on muuten vieläkin Amazon.comissa ilmainen. Muuten kirjojen hinnat vaihtelivat aika laidasta laitaan, osa oli mielestäni aika kalliitakin (jotenkin en vain ole valmis maksamaan sähköisestä kirjasta yhtä paljon kuin painetusta), mutta noin viidellä dollarillakin löytyy jo monenlaista luettavaa.

Omenajäätelöä ilman jäätelökonetta

Huomenna pitäisi heti töiden jälkeen hypätä Kokkolaan suuntaavaan junaan. Enkä ole tietenkään vielä pakannut oikeastaan mitään. Pakkaamisen sijaan ajattelin tulla kertomaan, että omenajäätelö onnistui oikein mainiosti. Ja maistui hyvältä kinuskikastikkeen kanssa. First things first.

Omenajäätelö

9 melko pientä kotimaista omenaa
1 dl vettä
1/2 dl sokeria

6 dl kermaa
1 prk (397 g) kondensoitua maitoa
1 tl vaniljasokeria

Kuori ja kuutioi omenat. Keitä omenoita veden ja sokerin kanssa, kunnes ne hieman pehmenevät. Älä kuitenkaan anna niiden kiehua ihan soseeksi. Jäähdytä.

Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon kondensoitu maito ja vaniljasokeri varovasti käännellen. Kaada noin kolmannes jätskimassasta pakastuksen kestävään vuokaan tai rasiaan. Lusikoi päälle pehmeitä omenakuutioita. Kaada päälle toinen kolmannes jätskimassasta ja lusikoi päälle omenaa. Kaada loput jätskimassasta vuokaan ja lusikoi pinnalle loput omenakuutiot. Jäädytä vähintään 8 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään.

Tarjoa esimerkiksi kinuskikastikkeen kanssa.

(Alkuperäinen jätskiohje on siis ihanasta Dr Sugar -blogista. Olen itse tehnyt aiemmin samalla ohjeella lakritsijäätelöä. Nam.)

--

Nyt pakkaamaan. Palailen asiaan Kokkolasta, jos minulle jää hirveästi luppoaikaa. Muussa tapauksessa kuulette minusta taas, kun olen palannut työreissulta omaan sohvannurkkaani.

Lauantaileipomuksia: omenabrowniet

Lauantain ratoksi surffailin hieman TasteSpottingissa etsiskelemässä omenareseptejä. Voi luoja, mitä leipomuksia ja millaisia valokuvia blogeista löytyykään.

Olisi tehnyt mieli kokeilla siltä istumalta useampaakin ohjetta, mutta tällä kertaa testaukseen valikoitui Roxana's Home Baking -blogista löytynyt omenabrownie-ohje. Lopputulos muistutti lähes mutakakkua, johon mantelit toivat hieman pureskeltavaa ja omena pehmeää hedelmäisyyttä. Browniehin ei tullut ollenkaan jauhoja, joten tällä ohjeella syntyy helposti gluteeniton tarjottava.

En ruvennut muuttamaan ohjeen mittoja desilitroiksi, kun keittiövaa'alla oli niin helppo punnita oikeat määrät. Omenoiden määrää oli vähän vaikea arvioida. Alkuperäisessä ohjeessa oli 1-2 keskikokoista omenaa. Minä laitoin viisi aika pientä kotimaista omenaa, ja tulin siihen tulokseen, että omenaa olisi voinut ehkä olla pinnalla enemmänkin. Riippuu varmaan myös siitä, miten voimakkaan makuisia omenoita käytät. Omani eivät olleet kovin kirpeitä, joten niitä olisi ehkä voinut olla enemmänkin, jotta maku olisi päässyt vielä paremmin oikeuksiinsa.

Omenabrowniet

160 g suklaata
28 g voita
70 g sokeria
hyppysellinen suolaa
56 g manteleita tai hasselpähkinöitä
4 kananmunaa
5 (melko pientä) kotimaista omenaa

Kuutioi omenat. Sulata suklaa ja voi kattilassa tai mikrossa miedolla lämmöllä. Sekoita ja anna seoksen jäähtyä hieman, jos se on kuumaa. Sekoita joukkoon sokeri ja suola. Rouhi mantelit tai pähkinät ja lisää ne taikinaan. Jos haluat, voit myös käyttä valmista mantelijauhoa. Lisää kananmunat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten.

Vuoraa neliskulmainen vuoka (kooltaan noin 18 x 28 cm) leivinpaperilla ja kaada seos vuokaan. Ripottele päälle omenakuutiot. Painele osa niistä kevyessti taikinan sekaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Levyn ei tarvitse paistua läpeensä kypsäksi, vaan se saa jäädä keskeltä hieman tahmaiseksi.

PS. Laitoin eilen pakastimeen tekeytymään myös omenajäätelöä. Siitä lisää, kunhan olen koemaistanut lopputuloksen :).

Onnistumisen iloa hevosen selässä

Viime aikoina olen viettänyt satulassa huippukivoja hetkiä. Pari viikkoa sitten ratsastin ylläolevassa kuvassa laiduntavalla Ellillä. Edellinen kokeilu oli aika tasan vuoden takaa, ja silloin ei kyllä sujunut. Ellillä oli aivan liian suuret liikkeet, ja se tuntui muutenkin ihan hirvittävän vahvalta. Silloin päädyttiinkin työskentelemään opettajan liinassa.

Enhän minä vieläkään Ellin kanssa mitenkään superhyvin pärjännyt, mutta ainakin sain hevosen menemään sinne minne halusin, sitä vauhtia mitä halusin. Oli kiva kuulla opettajankin suusta, että edistystä on tapahtunut. Välillä on ollut itsellä ihan epätoivoinen olo, kun tuntuu ettei tässä kehity ollenkaan.

Tässä puolestaan poseeraavat minun ja ystäväni maastoratsut Dana (vas.) ja Fifill. Kävimme kesäisessä leiripaikassani hieman tölttäilemässä, laukkailemassa ja tuulettamassa aivojamme. Dana oli pienestä koostaan huolimatta aikamoinen voimanpesä. Fifill puolestaan oli elämänsä ensimmäisellä kahden tunnin maastolenkillä, sillä herra on vielä aika nuori.

Tämänpäiväisen ratsastustunnin jälkeenkin oli ihan voittajaolo. Menin hevosella, jonka selästä jouduin alkeiskurssilla tulemaan kesken tunnin alas, kun pelkäsin hevosen vauhtia ja pientä kuumenemista niin paljon. Olen mennyt samalla hevosella näiden muutaman vuoden aikana aina silloin tällöin, mutta koskaan en ole tuntenut oloani niin rentouneeksi kuin tänään. Liikkuihan hevonen edelleen kovaa, mutta se ei haitannut. Loppuraveissa hevonen liikkui niin hienosti ja lennokkaasti eteen, että en olisi malttanut lopettaa ollenkaan.

Onnistumisen iloa. Juuri sitä tarvitsinkin.

Kesäkurpitsakesä jatkuu

Kesäkurpitsaa on, vaikka en niitä tänä vuonna edes omaan puutarhaani istuttanut. Onneksi kesäkurpitsan voi muuntaa terveelliseksi (älkää katsoko tuota sokerin määrää) kuivakakuksi. Nappasin ohjeen Sivumaku-blogista, mutta huomasin että se on oikeastaan sama kuin tämä äitiltä joskus saamani ohje (miinus kaaakao, plus pähkinät). Ohjeessa neuvottiin laittamaan taikina kahteen kakkuvuokaan. Minä laitoin yhteen. Tulihan kakusta aika muhkea, mutta hyvin mahtui.

Kesäkurpitsakuivakakku

6 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
3 kananmunaa
2 dl kasviöljyä
4 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
4 dl raastettua kesäkurpitsaa
2 dl pähkinää hienonnettuna (esim. saksan- tai pekaanipähkinä)

Sekoita jauhot, suola, kaneli, leivinjauhe ja ruokasooda keskenään. Sekoita toisessa kulhossa munat, öljy, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää joukkoon jauhoseos. Lisää taikinaan kesäkurpitsaraaste ja pähkinät ja sekoita tasaiseksi. Kaada löysä taikina kakkuvuokaan. Paista uunissa 175 asteessa (kiertoilmauunissa 150 asteessa) n. 50 min tai kunnes kakun keskelle työnnetty tikkuun ei enää tartu taikinaa. Jäähdytä hetki vuoassa ja kumoa lautaselle.

--

Ja sitten tunnustuksiin. Sain Looking for Clementines -blogin Tuulilta post it -tunnustuksen. Aika hienoa. Kiitos, Tuuli :).

(Tunnustus on jo oikeastaan kaikissa lempiblogeissani käynyt, joten taidan jättää sen nyt jakamatta eteenpäin.)

Omena-rahkapiirakka

Taas on se aika vuodesta, kun omenoita tulee ovista ja ikkunoista. Jotain piti siis keksiä.

Rahka teki omenapiirakasta mukavan mehukkaan. Ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka omena perinteisesti kanelilla maustettuna hyvää onkin, tarjosi sitruuna mukavaa vaihtelua. Itse puolitin ohjeen, kun minulla oli vain yksi tölkki rahkaa. Alla olevasta ohjeesta tulee kuitenkin koko pellillinen.

Omena-rahkapiirakka 
(pellillinen)

Taikina:
8 dl vehnäjauhoja
3-4 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2-3 tl vaniljasokeria
250 g sulatettua voita/margariinia

Lisäksi:
1 muna
2 dl piimää

Täyte:
10-15 pientä omenaa
2 tlk sitruunalla maustettua maitorahkaa
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
2 tl vaniljasokeria

Valmista täyte vatkaamalla munista rakenne rikki ja lisäämällä muut aineet joukkoon. Kuori ja viipaloi omenat.

Sekoita taikinan kuivat aineet kulhossa ja lisää rasvasula. Jaa taikina kahteen osaan, joista toinen voi olla hiukan suurempi ja toinen pienempi. Pienemmästä osasta tulee murupäällinen. Lisää suuremman taikinan joukkoon muna ja piimä ja levitä taikina pellille.

Levitä taikinan päälle omenaviipaleet ja rahkatäyte. Ripottele päälle murumainen taikina. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Ohje hieman muokattu Uskola-blogissa julkaistusta ohjeesta.