Micken vieraana

Yksi Ahvenanmaan päävierailukohteista oli Michael Björklundin Smakbyn. Iloinen kokki teki Strömsö-aikoinaan niin lähtemättömän vaikutuksen, että pakkohan hänen ravintolaansa oli päästä.

Vähän kuin vahingossa vierailimme myös toisessa Micken ravintolassa, Pub Niskassa Maarianhaminassa. Peltileipiä tarjoilevan Pub Niskan merihenkinen miljöö on ihana.

Ravintolan verkkosivujen perusteella korkealuokkaiset raaka-aineet muuttavat tavallisen pizzan peltileiväksi. Itseäni tämä ehkä vähän hymyilyttää, mutta ei takerruta termeihin. Sillä hyviä nämä peltileivät joka tapauksessa olivat! Omassani oli lammasta, punasipulia, bearnaise-kastiketta ja rucolaa.

Toisena päivänä kohteenamme oli sitten Kastelholman linnan lähellä sijaitseva Smakbyn. Ravintolasali on nykymuodin mukainen, eli avoin. Saapuessamme sali oli melkein tyhjillään, mutta vaikka se illan mittaan täyttyikin, melu ei silti kohonnut sietämättömäksi. En silti ehkä haluaisi olla täällä syömässä pikkujouluaikaan :).

Keskustelumme tarjoilijan kanssa oli hieman takeltelevaa. Hän ei puhunut suomea kunnolla, minä ymmärrän ruotsia ihan ok, mutta järjellisten lauseiden muodostaminen kestäääää. Niinpä puhuimme näitä molempia kieliä sekaisin ja sitten välillä vaihdoimme aina englantiin :).

Keittiön tervehdyksenä saimme ehkä jotain kukkakaalista valmistettua sosekeittoa. En muista, kerrottiinko meille edes, mitä tämä oli, vai enkö vain ymmärtänyt. Ruotsinkieleni ruosteisuuden huomioiden saattoi olla kyse jälkimmäisestäkin :). Mutta kukkakaalilta se maistui.

Miehen alkuruoassa oli hiillostettua lohta ja siianmätiä salaattipedillä. Näytti hyvältä ja kuulemma olikin.

Oma alkupalani oli kuohkea rapukeitto. Hyvää, mutta ei tajunnanräjäyttävää.

Mies söi pääruoaksi häränsisäfilettä ja häränposkea. Kuvassa näkyvän lisäksi tarjoiltiin vielä varmaan kaksikymmentä paistettua perunaa, joten tästä sai kuulemma mahansa täyteen.

Ja niin sai kyllä minun ahvenannoksestanikin. Äyriäiskastike oli todella hyvää ja ne ahvenfileet... Tämän ruoan kanssa suositeltiin Smakbyn omaa puolikuivaa omenaviiniä. Se passasikin annokseen täydellisesti, ja sitä oli pakko ostaa kotiinkin pullo.

Ahventen kanssa tarjoiltiin ravuilla höystettyä perunamuusia, nam.

Tässä vaiheessa totesimme, että annokset olivat olleet aika suuria. Jälkkäriä oli kuitenkin pakko saada. Mies sanoi ottavansa creme bruleen, kun se on kuulemma yleensä pieni. Minä päädyin samaan ratkaisuun, mutta arvatkaa oliko se pieni. Ei ollut, mutta kaikki syötiin. Minä nautin jälkiruoan kanssa vielä lasillisen Smakbyn Appleaud-omenalikööriä. Sekin oli niin hyvää ja maistui ihanasti oikealta omenalta.

Sitten pyörimme autolle.