Leipää, jolla on juuret

Pääsin viikonloppuna opettelemaan juureen leivotun leivän saloja. Isän täti tuli Jyväskylästä mukanaan taikinapytty ja puuhaarukka, joissa juuri majaili. Leivonta aloitettiin lauantaiaamuna yhdeksältä. Ensin pyttyyn lisättiin noin litra lämmintä vettä, reilu kupillinen täysjyväruisjauhoja, reilu kupillinen ruisleseitä ja sen verran ruisjauhoja, että saatiin aikaiseksi velli. Sitten liina päälle ja pytty lämpimään paikkaan. Juuren kuplimista oli käytävä vähän väliä kurkkimassa, niin mielenkiintoista se oli :).

Myöhemmin lauantaina lisättiin muutama ruokalusikallinen suolaa, noin litran verran lämmintä vettä ja sen verran jauhoja, että saatiin aikaiseksi puuro.

Aamulla taikina sitten alustettiin. Ensin lisättiin noin litra lämmintä vettä, hieman täysjyväruisjauhoa ja hieman ruisleseitä. Sitten lisättiin ruisjauhoja ja sekoitettiin puuhaarukalla niin kauan kuin se oli mahdollista. Sitten lisättiin ruisjauhoja ja vaivattiin taikinaa käsin niin kauan, että siitä kuului litsahtava ääni ja taikinan sai koottua yhdeksi isoksi palloksi. Sitten pytty peitettiin taas liinalla, ja taikina jätettiin kohoamaan muutamaksi tunniksi.

Sitten leivottiin. Taikinaan vaivattiin vielä pöydällä ja siitä muotoiltiin vuokiin sopivia pötköjä. 

Leivät pisteltiin pohjaan asti pitkäpiikkisellä haarukalla. Parin tunnin kohotuksen jälkeen ne olivat valmiita uuniin. Leivinuunissa paistuivat tunnissa ja vartissa, sähköuunissa kahdessasadassa asteessa voi mennä parikin tuntia.

Paistamisen jälkeen leipien pinta kasteltiin ja leivät käärittiin folioon ja sen jälkeen vielä sanomalehtiin ja kankaaseen. Kääreessä leipien annettiin jäähtyä rauhassa muutama tunti, jotta kuori pehmenisi.

Sitten päälle oikeaa voita ja syömään.

Valmiista leivistä en ole näköjään ottanut yhtään kuvaa, yritän korjata tilanteen joku päivä kun olen edes vähän valoisampaan aikaan kotona. Leipägurumme mukaan leipä vain paranee nyt seuraavien päivien aikana.

Käyttämämme juuri on peräisin Nakkilasta, ja samalla juurella on leivottu leipää sotien päättymisestä asti. Aika hurjaa. Nyt sitä on minulla pakastimessa, joten pääsen jatkamaan perinnettä.