Liikkuvassa linnassa kerrotaan vanhaksi naiseksi taiotusta Sophie Hatterista ja velho Howlista. Leijuvassa linnassa ilkeä dzinni sieppaa Abdullan rakastaman prinsessa Kuunsirpinkukan. Abdulla päättää pelastaa rakkaansa apunaan nukkavieru lentävä matto ja oikukas pullonhenki. Kolmannessa osassa Charmain Baker muuttaa isosetä Williamin magiaa pursuilevaan taloon ja joutuu puolivahingossa valtakunnan salaisuuden jäljille.
Kirjat eivät ole siis suoranaisia jatko-osia toisilleen. Jokaisella kirjalla on omat päähenkilönsä, ja jokainen kirja sijoittuu eri fantasiamaailman maahan. Velho Howl ja Sophie seikkailevat kuitenkin myös kahdessa jälkimmäisessä kirjassa.
Välillä Diana Wynne Jonesin rakentama maailma tuntuu niin mutkikkaalta, että alussa luutuneiden aivojeni piti pysähtyä järkeilemään magian käänteitä ja maiden maantieteellisiä sijainteja. Mitä pidemmälle kirjasarjaa luin, sitä enemmän maailma alkoi kiehtoa ja imaista mukaansa.
Howl sanoi: "Minusta meidän pitäisi elää elämämme onnellisina loppuun asti", ja Sophiesta tuntui, että Howl oli aivan tosissaan. Hän tiesi, että elämän eläminen onnellisena loppuun asti olisi Howlin kanssa koko lailla vaiheikkaampaa kuin satujen perusteella saattoi kuvitella, mutta hän oli päättänyt yrittää parhaansa. "Siitä tulee varmasti sietämätöntä", Howl lisäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!