Sunnuntaikävelyllä

Parmesaania enemmän kuin jauhoja

Olen tehnyt joskus aikaisemminkin parmesaanikeksejä, mutta tämän ohjeen nähtyäni tajusin, mikä niissä oli pielessä. Aivan liian vähän parmesaania. Tässä ohjeessa ainesosat ovat oikeammassa suhteessa toisiinsa: parmesaania enemmän kuin jauhoja.

Mainitsinko jo, että rakastan parmesaania?

Parmesaanikeksit

2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl seesaminsiemeniä
3 dl parmesaaniraastetta
120 g huoneenlämpöistä voita
2 kananmunaa
(2tl vettä)

Pinnalle
n. 1 dl parmesaaniraastetta

Ota voi huoneenlämpöön. Sekoita kulhossa jauhot, seesaminsiemenet ja parmesaaniraaste. Nypi huoneenlämpöinen, kuutioitu voi muiden aineiden joukkoon. Lisää kananmunat ja sekoita taikinaksi. Lisää tilkka vettä, jos tuntuu, että taikinaa ei pysty muotoilemaan muuten. Muotoile taikinasta pötkö (halkaisija noin 3 - 4 senttiä), kääri se kelmuun ja nosta jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi. Leikkaa pötköstä 1 - 2 sentin paksuisia viipaleita. Nosta viipaleet pellille ja ripottele päälle parmesaaniraastetta. Paista 225-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia. Ole tarkkana paistoajan kanssa, sillä keksien tarvitsee saada pintaan vain aavistus väriä. Säilytä kannellisessa rasiassa jääkaapissa. 

Resepti bongattu Ruokahommista.

--

Ajattelin, että ehkä minun ei pitäisi sanoa siitä kipeästä hampaasta enää mitään. Joka kerta kun olen mainostanut paranemista, olen joutunut suunnilleen seuraavana aamuna soittamaan hammaslääkärille. Tässä otteita hampaan ja sen terveydentilan ympärillä pyörivästä elämästäni.

- Epäilen, että hammaslääkäri tallentaa kohta numeroni puhelimeensa nimellä "Älä vastaa".
- Työkaverit ehdottivat, että antaisin vetää sen kipeän hampaan pois ja tekisin siitä kaulakorun. Kerroin tämän hammaslääkärille, joka totesi, että ei siitä enää kovin nättiä korua saa. Työkavereilla oli tähänkin vastaus: kasta se hammas kultaan ja tee siitä sitten kaulakoru.
- Eräs työkaverini epäili, että olen ollut edellisessä elämässäni hammaskeiju. Itse kyllä luulen, että olen ollut ennemminkin hammaspeikko ja nyt minua rangaistaan.
- Näin unta, jossa hammaslääkäri sanoi minulle, että hammas on vedettävä irti. Minä huusin, että sitä ei vedetä pois, sillä siihen on mennyt jo niin paljon rahaa.
- En edes uskalla ajatella, mitä nämä viikoittaiset (tai jopa useammin tapahtuvat) hammaslääkärissä käynnit tulevat maksamaan (note to self: harkitse ensi kerralla, haluatko todella mennä yksityiselle). Olisihan sitä palkkaa ollut ihan kiva käyttää johonkin muuhunkin kuin asuntolainaan ja hammaslääkäriin. (Niin ja maanantaiseen autohuoltoon, ihanan kallista.) Toisaalta jos se hammas on koko ajan kipeä, en pysty syömään, joten silloin ei mene paljon rahaa ruokaankaan.

Mutta ei vaivuta epätoivoon. Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Mummon tekemä tunika

Pakko tulla näyttämään teillekin, mistä luultavasti olen perinyt taipumuksen jatkuvaan puikkojen heilutteluun. Toisin kuin minä, mummoni jaksaa tehdä tällaisia vähän isompiakin töitä. Itsehän värkkäilen lähinnä sukkia, huiveja ja muuta joskus mahdollisesti valmistuvaakin.

Muistaakseni juuri mummo opetti minut neulomaan joskus, kun olin alle kouluikäinen. (Neulomisen sijaan puhuttiin kyllä aina kutomisesta. Minulle taisi selvitä vasta joskus lukiossa, että oikeasti puikoilla neulotaan ja kangaspuilla kudotaan.) Ja mikäli aika ei ole aivan täysin vääristänyt muistoja, tein ensimmäiset sukat ennen kuin osasin lukea. Tosin ne ensimmäiset sukat sain tehdä mummon neulomiin varsiin ja kantapäässäkin taisin saada vähän apuja. Mummolassa pääsi myös paukuttamaan kangaspuita ja tekemään muun muassa ristipistotöitä. Tosin allekirjoittaneen ristipistotöistä, samoin kuin kanavatöistä, suurin osa on tainnut jäädä keskeneräisiksi, tai ainakin ne ovat olleet hyvin pitkissä kantimissa.

Sain viininpunaisen tunikan mummolta jo joskus viime huhtikuussa, mutta se pääsi ylle ensimmäistä kertaa vasta tänään. Aikaisemmin ei ole oikein ollut tarpeeksi kylmä, tunika on meinaan tosi lämmin.

Mutta nyt siis kun tunikaan vihdoin pukeuduin, tykästyin siihen kyllä ihan älyttömästi. Ja tottakai heti mielessä alkoi itää ajatus... Pitäisiköhän munkin rohkeasti vaan aloittaa vielä tänä talvena jokin vähän isompi neuleprojekti?

Kuva: Hanna-Kaisa

PS. Tunikan ohje on muistaakseni jostain Moda-lehdestä, mutta en kyllä yhtään muista mistä.

PPS. Maanantainen hammaslääkärissä käynti auttoi, ja nyt on pikku hiljaa asteittain edetty kohti hammaskivutonta elämää. Aah, miten ihanaa se onkaan. 

Edit. Miksi taas piti sanoa tuo ääneen (tai kirjoittaa blogiin)? Noin puoli tuntia tekstin julkaisun jälkeen söin kevätrullaa ja ihmettelen, miksi kipuilleessa hampaassa on kauhea kuoppa. Olin syönyt myös sen väliaikaisen paikan, joka siihen maanantaina laitettiin. Tjaa, pitäisköhän taas vaihteeksi soitella hammaslääkärille. Itkiskö vai nauraisko.

Puuroa puuroa

Spelttipuuro on minusta tosi hyvää, mutta sitä on vähän vaikea tehdä: monimutkaistahan se ei ole, mutta maito meinaa aina väkisinkin palaa pohjaan, jos puuroa ei jaksa koko ajan sekoitella.

Sain joululahjaksi haudutuskattilan, ja puuron tekeminen helpottui kummasti. Myös kuvan puurokulho löytyi muuten joululahjapaketista. Ihastuin noihin Arabian 24h-sarjan Tuokio-astioihin heti, kun ne ilmestyivät. Tuokio-leipälautasia on seuraavaksi toivelistalla (tiedoksi joulupukille, jos vaikka luet tätä jo nyt).
 
Ilo hammaskivuttomasta elämästä jäi lyhytaikaiseksi, tarkemmin sanottuna noin puolentoista vuorokauden mittaiseksi. Tänään oli siis ohjelmassa uusi käynti hammaslääkärillä ja ehkä pientä helpostusta on sen jälkeen ollut havaittavissa. Tosin olen skeptinen sen suhteen, onko tämä olotila vieläkään pysyvä. Pureminen tekee vieläkin kipeää, joten siksi puuro toimi tänään illallisenani.

Spelttipuuro

1 litra maito
3,5 desilitraa spelttihiutaleita
½ teelusikkaa suolaa

Kuumenna maito kattilassa kiehuvaksi ja sekoita joukkoon spelttihiutaleet. Hauduta miedolla lämmöllä noin 40 minuuttia. Mausta halutessasi suolalla. Puuro onnistuu hyvin myös esimerkiksi leivinuunissa. Silloin haudutukseen kannattaa varata vähän pidempi aika.

Ei kovin pikaruokaa

Haetaan kaupasta nakkeja, hiivaa ja täysmaitoa, puoli tuntia.
Tehdään taikina ja vaivataan sitä, 20 minuuttia.
Annetaan taikinan nousta, puoli tuntia.
Leivotaan sämpylät, 15 minuuttia.
Annetaan sämpylöiden nousta, puolitoista tuntia.
Paistetaan sämpylät, 10 minuuttia.
Annetaan sämpylöiden jäähtyä, 15 minuuttia.

Kuka väitti että hotdogit ovat pikaruokaa?

Selailin vähän aikaa sitten kirjakaupassa Heléne Johanssonin Leipä-kirjaa. Sieltä jäi mieleen parikin reseptiä, joista yksi oli hotdog-sämpylöiden ohje. En kuitenkaan ostanut kirjaa, ja eilen se alkoi harmittaa. Onneksi Pumpkin Jam -blogin Mari oli leiponut kyseisiä sämpylöitä, joten minäkin pääsin reseptiä testaamaan ilman reissua kirjakauppaan.

Hotdog-sämpylät
(noin 10 sämpylää, ohje puolitettu alkuperäisestä)

250 g (2,5 dl) täysmaitoa
37 g hiivaa
375 g (n. 6,25 dl) vehnäjauhoja
25 g huoneenlämpöistä voita
7,5 g (n. ½ rkl) hienoa merisuolaa

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liota hiiva maidon joukkoon yleiskoneen kulhossa ja lisää suola. Lisää jauhot maidon joukkoon vähän kerrallaan ja vaivaa yleiskoneella. Lisää voi. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa puoli tuntia. Taikinan teko onnistuu tietysti myös ilman yleiskonetta, mutta varaudu vaivaamaan sitä ainakin kaksinkertainen aika.

Jaa taikina kymmeneen osaan. Pyörittele paloista noin 12 cm:n pituisia sämpylöitä. Anna sämpylöiden kohota liinalla peitettyinä 1½ tunnin ajan. Paista sämpylöitä 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna sämpylöiden jäähtyä hieman ja täytä haluamillasi täytteillä.

Meillä hodareihin päätyi nakkeja, juustoa, majoneesia, karamellisoitua sipulia ja sinappia. Idean karamellisoidusta sipulista nappasin samasta paikasta kuin sämpyläreseptinkin, alkuperäinen ohje Sillä sipuli -blogista. Ohjeesta poiketen käytin punasipulia, viinietikkaa ja ruokosokeria. Tosi kivan makuista, tätä voisi tehdä lisäkkeeksi joskus johonkin muuhunkin ruokaan.

Lankaterapiaa

Kun kuumeesta ja poskiontelotulehduksesta selvisin, menin maanantaina hammaslääkäriin. Minulla ei siis ollut ennen hammaslääkärissäkäyntiä hampaissa mitään akuuttia vaivaa, mutta käynnin jälkeen sitä on ollut senkin edestä. Tiistaina poskihammasta alkoi vähän jomottaa, keskiviikkona ei voinut enää purra kunnolla mitään ja kipu oli laajentunut koko toisen puolen alahampaisiin.

Olen siis elänyt koko viikon aika nestemäisellä ja särkylääkepitoisella ruokavaliolla. Tänään vihdoin sain kunnon lääkkeet, jonkinlainen tulehdus siellä hampaassa tai ikenessä kai jossain on. Blogissa on siis ollut jo pelkästään jatkuvan särkylääkehorroksen takia hiljaista. Eikä kyllä juuri ruoanlaitto ja leivontakaan ole innostaneet, kun jo pelkkä ruoan kosketus hampaaseen aiheuttaa vilunväristyksiä.

Onneksi on kivoja työkavereita, jotka ehdottavat lankojen tilaamista Titityystä. Tällä kertaa yritin valita maltillisesti. Vain sellaisia lankoja, joita varten minulla on jo joku idea. Yllä olevan kuvan harmaa Cascade 128 Chunky -lanka valikoitui, koska haluan tehdä siitä itselleni kaulurin. (Joku voisi sanoa, että eikö täällä ole nähty jo riittävästi kaulureita, mutta perustelen sitä sillä, että itselleni viime syksynä väännetyistä jäi vain yksi. Ja haluan itselleni myös sellaisen paksun kaulurin, ehkä jommankumman näistä...)

Mutta sitten alekorissa oli Semilla Flamè -luomuvillalankaa (ylempi kuva) aivan mahtavassa oranssin sävyssä. Olen hypistellyt sitä joskus jossain, ja se oli minusta ihanan tuntuista. Eikä minulla ole aavistustakaan, mitä siitä tekisin, mutta ostin silti.

PS. Päivän paras uutinen oli muuten se, että Voisilmäpeliä-blogin Eeva on bloggaa taas ruoasta Helsingin Sanomien sivuilla. Uuden blogin nimi on Kauhaa ja rakkautta.

Helppo neuleliivi

Lumi ja pakkanen kannustivat minua vihdoin viimeistelemään jotain, joka on ollut valmiina jo yli kuukauden. En vain ole saanut aikaiseksi, vaikka loppujen lopuksi kahteen saumaan ja kahden langan päättelyyn ei kulunut kuin vartti. Käsityökorini olohuoneessa vyöryy kohta yli äyräiden, joten oli aika saada sieltä vihdoin jotain käyttöönkin. Ja paksusta villalangasta neulotun liivin paras käyttökausi taitaa olla juuri nyt.

Maailman helpoin neuleliivi (vai onko tämä hihaton bolero?) syntyi noin puolitoista metriä pitkästä suorakaiteen muotoisesta palasta, joka muistutti siis lähinnä kaulaliinaa. Ohje löytyi Garnstudion sivuilta (linkki ohjeeseen postauksen lopussa). Mallineule oli helppo, ja paksua lankaa oli joutuisa neuloa isoilla puikoilla. Lopuksi suorakaiteen alku- ja loppupää ommeltiin taakse keskelle suorakaiteen pitkää sivua. (Ohjeessa tämä oli kyllä selitetty jotenkin vähän erikoisesti, mutta kuvasta päättelin, että noin se menee.)

Valkoinen neuleliivi

Lanka: Viking Naturgarn -villalanka
Puikot: 8 mm
Menekki: 218 g eli n. 4,5 kerää.
Ohje: Garnstudio