Suloista raparperimehua

Raparperimehu on niin kauniin vaaleanpunaista, että sitä voisi tehdä joka kevät pelkästään suloisen värin vuoksi.

Tähän mehuun tulee mausteeksi kanelitanko. Jouluinen kaneli sopi yllättävän hyvin yhteen kirpeän raparperin kanssa, ja lopputulos oli mielestäni raikas.

Kanelilla maustettu raparperimehu

1,5 l vettä (tai niin paljon, että raparperinpalat peittyvät kattilassa)
1,5 l raparperia pilkottuna
1 kanelitankoa
2,5 dl ruokosokeria tai maun mukaan
n. 5 rkl sitruunamehua

Laita pilkotut raparperit ja kanelitanko kattilaan ja kaada vesi päälle. Keitä raparpereja hiljaisella lämmöllä noin 15 - 20 minuuttia (kunnes raparperit ovat pehmenneet ja menettäneet värinsä). Anna mehun jäähtyä kattilassa.

Kun mehu on enää hieman lämmintä, siivilöi raparperinpalat ja kanelitanko pois. Voit painella massaa hieman lusikalla, jotta kaikki mehu irtoaa. Sekoita joukkoon sokeri ja sitruunamehu. Voit laittaa molempia enemmän tai vähemmän kuin ohjeessa, makusi mukaan. Pullota mehu ja laimenna vedellä janojuomaksi.

Vähän jotain uutta raparperista: kinuskinen raparperipiirakka

Hei, mitä tapahtui toukokuulle? Kalenteri näyttää, että se on kohta ohi, vaikka just oli vappu. Raparperitkin oli äsken sellaisia maasta puskevia punaisia möykkyjä, ja kun seuraavan kerran katsoin, niissä oli metrinen varsi.

Tällä kertaa testaukseen pääsi itselleni uusi, kinuskikastiketta ja raparperia yhdistävä piirakkaresepti, joka löytyi Sitruunaruoho-blogista. Ja hyvää tuli!

Keräilin tähän myös muutamia muita blogissani julkaistuja raparperiohjeita, joista kaikki ovat saaneet keittiössäni kestosuosikin aseman. Jospa näistä olisi jollekin muullekin iloa, kun raparperit ovat nyt puutarhassa parhaimmillaan.

Vaniljainen raparperipiirakka
Raparperi-valkosuklaajuustokakku
Raparperikakku kookoksella
Raparperitiramisu
Raparperi-sitruunajuoma
Raparperi-mansikkamehu

Mukavaa viikonloppua kaikille ruudun sillä puolen. Minä alan nyt vapaapäivän kunniaksi siivota.

Kinuskinen raparperipiirakka

Pohja:

75 g voita
1 1/2 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa (tai maitoa)

Täyte:

4 - 5 normaalikokoista raparperin vartta palasina (saa olla reilusti raparperia)
2 dl kinuskikastiketta (1 prk)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja vatkaa seosta samalla voimakkaasti. Sekoita jauhojen sekaan leivinjauhe. Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan varovasti sekoittaen.

Levitä taikina voidellun ja jauhotetun piirasvuoan pohjalle (n. sentin, puolentoista kerros). (Itse painelin taikinaa jauhotetuin sormin hieman myös vuoan reunoille.) Käytä normaalia pyöreää piirasvuokaa tai pienempää suorakulmaista vuokaa. Pellillistä tästä ei kuitenkaan tule. Ripottele taikinan päälle raparperin palat ja valuta pinnalle tasaisesti kinuskikastike. Korkeareunaisempi vuoka on parempi, ettei kastike kuohu uunissa yli (jos vuoka on matalareunainen, kannattaa laittaa uunipelti vuoan alla).

Paista 200 asteessa 25 - 30 min tai kunnes piirakka on kauniisti pinnastaan ruskettunut.

Kana-avokadoleipä

Rakastan sandwichejä. Tässä ohjeessa parasta on limettimajoneesi sekä kanan, suolaisen pekonin ja pehmeän avokadon yhdistelmä. Parempaa kuin monessa ravintolassa :). Löysin ohjeen kirjastosta lainaamastani Passion for Food -keittokirjasta ja olen tehnyt näitä jo kahdesti. Ja teen varmasti monta kertaa uudelleenkin.

Laitoin tähän ohjeessa olleet määrät, mutta tällaisten leipien kanssa se ei mielestäni ole niin tarkkaa, onko cheddarviipaleita kaksi vai kolme. Tällä ohjeella tulee siis yksi leipä, josta riittää sitten yhdelle tai kahdelle, riippuen vähän lisukkeistakin.

Kana-avokadoleipä

3 viipaletta paahtoleipää
1 kanan rintafile (ohutleike tms.)
2 siivua cheddarjuustoa
3 siivua pekonia
öljyä
ketsuppia
salaattia
1/2 avokado kapeina lohkoina
2 - 3 siivua tomaattia
2 - 3 siivua punasipulia

Valmista ensin majoneesi. Ruskista sen jälkeen pekonisiivut uunissa tai pannulla. Paista broileri uunissa tai pannulla kypsäksi. Laita loppuvaiheessa broilerin päälle pari viipaletta cheddaria ja anna niiden sulaa. Ruskista paahtoleipäviipaleita pannulla tilkassa öljyä.

Voitele kaksi paahtoleipäviipaletta ketsupilla ja kokoa leipä kahteen kerrokseen. Jos rintafilee on kovin paksu, voit leikata sitä ohuemmiksi viipaleiksi. Lisää limettimajoneesia molempiin kerroksiin. Jos leipä ei tunnu pysyvän koossa, paina sen läpi muutama cocktailtikku. Leikkaa leipä kulmittain kahtia.

Limettimajoneesi

2 tl limettimehua
2 rkl hienonnettua korianteria
3 rkl majoneesia (itse tykkään Hellmann'sin majoneesista)
1/2 hienonnettu valkosipulinkynsi
ripaus sokeria
ripaus suolaa

Sekoita  kaikki majoneesin ainekset keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään siksi aikaa, kun teet leivät kokoamista vaille valmiiksi.

Ohje Sara La Fountainin kirjasta Passion for Food.

Tuosta Sara La Fountainin Passion for Food -kirjasta on pakko sanoa, että niin ihanilta kuin ohjeet kuulostavatkin, kaipaisin kyllä resepteihin hieman tarkkuutta (esim. kun puhutaan inkivääristä, tarkoitetaanko tuoretta vai jauhetta). Lisäksi välillä jotain työvaiheita vain ohitetaan, tai sitten kokkaajan pitää osata järkeillä itse, miten joku asia kannattaa tehdä. Melko ärsyttävää, sillä jotenkin ajattelisin, että tuollainen kirja olisi kannattanut oikolukea ja tarkistaa ennen painoon menoa...

Paahtoleipä ja paprikapestoa - vakioiltapala

Lueskelinpa kerran blogeja ja törmäsin eräässä niistä paprikapeston ohjeeseen. Samana iltana pähkäilin kaupassa, mitä söisin, ja tulin ostaneeksi ainekset kyseiseen pestoon. Tein sitä ja söin paahtoleivän päällä. Seuraavana päivänä söin paprikapestoa spagetin kanssa ja ehkä iltapalaksi vielä vähän lisää paahtoleivän päällä. Näin jatkui, kunnes pesto loppui ja minulle tuli orpo olo. Joten tein sitä lisää.

Kuvassa vakioiltapalani: kaksi paahtoleipää, paprikapestoa ja lasillinen maitoa. Olen koukussa. (Okei, tunnustan, että normaalisti en todellakaan leikkaa leipiäni kolmioiksi. Yritin vain hienostella kuvaustilanteessa.)

Pesto paahdetuista paprikoista ja cashewpähkinöistä

2 punaista paprikaa
oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
100 g cashewpähkinöitä
1 tl valkoviinietikkaa
chilijauhetta maun mukaan
suolaa
mustapippuria

Leikkaa paprikat paloiksi ja laita uunivuokaan. Lorauta päälle oliiviöljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes paprikat ovat pehmeitä ja reunoilta jo hieman mustuneita.

Laita monitoimikoneeseen paahdetut paprikapalat, valkosipuli, cashewpähkinät, etikka ja mausteet. Jauha tahnaksi ja lisää hyvänmakuista oliiviöljyä sen verran, että koostumus on mieleisesi (suunnilleen muutama ruokalusikallinen). Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa, chiliä tai etikkaa.

Tarjoile pesto keitetyn spagetin tai tagliatellen kanssa, tai syö vaikka paahdettujen bruschettojen päällä.

Pesto säilyy jääkaapissa tiiviissä kannellisessa rasiassa useita päiviä.

Ohje: Kauhaa ja rakkautta

Key West (but no lime pie)

Lupasin lisää Florida-postauksia, ja tässä sellainen nyt vihdoin tulee :).

Teimme yhden yön reissun Key Westiin ja juutuimme tietenkin menomatkalla pariksi tunniksi ruuhkaan. Yhdellä silloista oli ollut nokkakolari, ja se sulki koko tien. Aurinko porotti ja autossa oli kuuma. Oli pakko sulkea välillä katto ja laittaa ilmastointi päälle, kun takapenkille meinasi paistua :).

Maisemat Overseas Highwaytä ajettaessa ovat kyllä hienot. Tässä ollaan muistaakseni Seven Mile Bridgellä. Vieressä kulkee vanha käytöstä poistettu silta.

 
Meidän hotellimme oli Marathonilla, noin 50 kilometrin päässä Key Westistä. Kävimme matkalla kirjautumassa sisään hotelliin ja jatkoimme sitten matkaa saarijonon kärkeen asti. Kun pääsimme perille, olikin jo pimeää. Olisi tietysti ollut hienoa nähdä paikka myös päivänvalossa, mutta aina ei kaikki mene niin kuin suunnittelee. Söpöltä kaupunki vaikutti pimeässäkin.

Nyt kun katson näitä illalla otettuja kuvia, en voisi olla tyytyväisempi, että hankin ennen reissua uuden kameran. Tykkään tosi paljon uudesta Olympus Pen Ministäni, ja oli kiva, kun sitä jaksoi tuollakin kantaa koko ajan mukana.

Paluumatkalla seuraavana päivänä pysähtelimme vähän katselemaan maisemia.

Yksi oleellinen juttu kyllä Key Westin reissulla unohtui: key west lime pie. En muistanut syödä sitä :(. Pakko mennä siis joskus uudestaan...

Mutakakku Daim-kermalla

Tallille pitää viedä aina kakkua, jos putoaa hevosen selästä. Minä olin joskus marraskuussa turvallani mutaisessa lumessa, joten kakkua tuli. Tosin muutaman kuukauden myöhässä, mutta kuitenkin.

Teen yleensä aina mutakakun täällä blogissakin julkaistulla ohjeella. Ajattelin ensin kunnianhimoisesti testata tällä kertaa jotain ihan uutta kakkureseptiä, mutta mitä enemmän surffaillin, sitä vaivalloisemmalta se alkoi tuntua. Mutakakkua siis. Se ainakin valmistuu nopeasti ja onnistuu yleensä aina. Tarun taikakakut -blogissa oli kuorrutettu mutakakku Daim-kermalla, ja samantien ajattelin testata blogista löytyvää mutakakkuohjetta ja tehdä vähän vertailua luotto-ohjeeseeni. 

Tuomio: hyvää syntyi tälläkin, ehkä vehnäjauhojen ansiosta vähän kakkumaisempaa kuin aiemmalla ohjeella. Ja tuo Daim-kerma. Nam :).

Mutakakku Daim-kermavaahdolla

Kakku:
200 g voita
200 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Voitele pyöreä (halkaisijaltaan noin 22 - 24 cm) irtopohjavuoka.

Aloita sulattamalla voi kulhossa mikrossa. Paloittele suklaa pieniksi ja lisää lämpimään voihin ja sulata varoen. Sekoita suklaa ja voi tasaiseksi seokseksi ja jäähdytä hieman.

Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti ja lisää joukkoon jäähtynyt suklaaseos. Sekoita keskenään jauhot ja suola ja lisää taikinaan.

Kaada vuokaan ja kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla 14 - 15 minuuttia (kakku saa jäädä keskeltä raa'aksi, eli älä paista liikaa). Jäähdytä kakku kunnolla ja pidä sitä mielellään yön yli jääkaapissa.

Koristele kakku Daim-kermavaahdolla ja rouhitulla Daim-suklaalla.

Daim-kermavaahto:
2 dl kermaa
1 rkl tomusokeria
2 tuplapakkausta (á 56 g) Daim-suklaata

Irrota kakku vuoasta. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tomusokeri. Murskaa/rouhi Daim-suklaat ja sekoita niistä noin 2/3 kerman joukkoon. Levitä kerma kakun päälle ja levitä loput Daim-rouheesta koristeeksi.

Ohje: Tarun taikakakut -blogista.

Sydämelliset sukat

Vauvansukat ovat mukavia välitöitä. Ne valmistuvat nopeasti, ja niihin saa kätevästi käytettyä keränloppuja. Ja kun noita vauvojakin lähipiiriin siunaantuu vähän väliä, niin usein näille löytyy myös nopeasti uusi koti.

Näihin lettisukkiin törmäsin Ravelryssä. Varren söpöistä leteistä muodostuu sydämiä muistuttavat kuviot. 

Vauvan lettisukat

Lanka: Novitan Nalle, turkoosi

Puikot: 2,5 mm

Menekki: 27 g

Ohje: Maikin kontti