Origamijouluvalot

Muutama työkaveri oli käymässä meillä itsenäisyyspäivän aattona. Istuimme iltaa pikkujoulujen ja tupareiden merkeissä. Olemme vasta melkein kolme vuotta asuneet tässä, joten ehkä oli jo aikakin pitää edes jonkinlaiset tuparit :).

Sain lahjaksi aika makeat työkavereiden omin pikku kätösin taittelemat origamijouluvalot. Olin suorastaan liikuttunut tästä vaivannäön määrästä. Kuutioiden taitteluohje on julkaistu Kodin kuvalehdessä 23/2012. Teidän kaikkien netissä surffaajien iloksi työkaverini Lotta on julkaissut taitteluohjeen myös Joulunaikaan-blogissa, joten ei kun taittelemaan. Paperin saatte valita itse. Minun valoissani on käytetty ainakin silmälasimainoksia ja erään nimeltä mainitsemattoman koulutusorganisaation hakijanopasta.

Jouluvalojen lisäksi lahjaan kuului myös Steve ja Megumi Biddlen Origami-kirja. Kirjassa on 34 taitteluohjetta, ja mukana tuli myös kasa paperia. Katsotaan, mikä saan niistä aikaiseksi.

Sitruuna-valkosuklaafudge

Lisää jouluisia karkkeja.

Joka vuosi epäonnistun perinteisen toffeen keitossa, sillä toffeeseos ei ikinä jähmety kunnolla. Ja joka vuosi silti optimistisesti yritän uudelleen. Tänä vuonna yllätys oli suuri, kun toffee onnistui ja vieläpä erittäin hyvin.

Salaisuus piili ehkä siinä, että ohjeessa käskettiin kuumentaa toffeeseosta, kunnes sen lämpötila on 122°C. Kaivoin siis digitaalisen paistomittarin laatikosta ja annoin seoksen kiehua ja kiehua ja kiehua. Hommaa helpotti se, että nyt oli kerrankin joku tavoite, mitä kohti pyrkiä. Yleensä toffeen keitossa on ollut se ongelma, etten ole oikein tiennyt, millaista sen seoksen pitäisi olla, jotta se sitten myös jähmettyisi.

Sitruuna-valkosuklaafudge

1 ½ dl hienoa sokeria
1 ½ dl kuohukermaa
1 dl vaaleaa siirappia
½ tl suolaa
50 g voita
100 g valkoista suklaata
1 sitruuna

Sekoita sokeri, kerma, siirappi ja suola paksupohjaisessa kattilassa. Kiehauta ja keitä ilman kantta, kunnes seos on valmista. Alkuperäisen ohjeen mukaan tähän kuluu noin 15-20 minuuttia, minä keitin omaani ainakin 45 minuuttia. Älä siis huolestu, jos vartin jälkeen ei ole vielä valmista. Jatka sitkeästi keittämistä. Voit testata, onko seos valmista kaatamalla teelusikallisen taikinaa kylmään veteen. Jos seoksesta pystyy pyörittämään sormissa kiinteän ja kovan pallon, se on valmista. Tai sitten voit mitata seoksen lämpötilan paistomittarilla. Fudge on valmista, kun seoksen lämpötila on 122°C. Omalla kohdallani tämä jälkimmäinen keino ainakin toimi. Aika vaihtelee myös sen mukaan, kuinka suuri kattila on. Muista joka tapauksessa sekoittaa fudgeseosta usein.

Ota kattila liedeltä ja anna seoksen jäähtyä hieman. Leikkaa voi kuutioiksi ja lisää se seokseen. Hienonna suklaa ja raasta sitruunan kuori. Lisää myös suklaa ja sitruunan raastettu kuori kattilaan ja sekoita fudgetaikina varovasti tasaiseksi massaksi. Mikäli haluat voimakkaan sitruunan maun, voit puristaa joukkoon myös hieman sitruunan mehua. Kaada seos vuokaan (kooltaan noin 15x20 cm) tasaiseksi kerrokseksi. Anna jäähtyä. Älä leikkaa fudgea paloiksi ennen kuin se on täysin jähmettynyt. Säilytä jääkaapissa.

Ohje Arla Ingmanilta.

Tryffelit (rommilla tai ilman)

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksiin nämä tryffelit eivät enää ehdi, mutta kyllä näitä kelpaa maistella muulloinkin. Vaikka kuvassa tryffelit näyttävät epämääräisiltä möykyiltä, maku oli kuitenkin hyvä. Uskokaa pois. Kovin montaa näitä ei pysty syömään, mutta sopivat täydellisesti esimerkiksi jälkiruokakahvin kaveriksi.

Alkuperäisessä ohjeesssa tryffelit maustettiin konjakilla. Minäkin ajattelin käyttää konjakkia. Sitten menin kaapille ja silmäni osuivat Stroh-pulloon. Yllättäen valinta kohdistuikin siis maustettuun rommiin. Muutama minut tunteva voisi tosin sanoa, että tässä ei ollut mitään yllättävää. Terkkuja vain Jyväskylään :). Käyttäkää te siis mitä alkoholia haluatte tai jättäkää se kokonaan pois. Voisin kuvitella myös, että vaikkapa raastettu appelsiinin kuori sopisi mausteeksi paremmin kuin hyvin.

Ohjeessa tryffelimassassa kehotettiin pyörittelemään käsin palloja. Katselin kuitenkin muutama viikko sitten, kun Jamie Oliver pyöritteli tryffelimöykkyjä kahdella lusikalla. Eihän niistä todellakaan tullut kovin pyöreitä, mutta jos ne kelpasivat Jamielle, niin kelpaavat ne minullekin. Enkä tiedä, oliko Jamien tapa edes loppujen lopuksi nopeampi, mutta eipähän tarvinnut sotkea käsiä :).

Tryffelit

140 g laadukasta tummaa suklaata
50 g (1/2 dl) kuohukermaa
30 g suolatonta voita
(1 rkl rommia tai konjakkia)
100 g kaakaojauhetta

Rouhi suklaa pieniksi paloiksi ja kuutioi voi. Kiehauta kerma ja kaada se suklaapalojen päälle. Sekoita, kunnes massa on tasaista ja kiiltävää. Lisää pienet voikuutiot ja rommi/konjakki tai muu haluamasi makuaine ja sekoita taas kiiltäväksi.

Peitä massa kelmulla ja anna sen jähmettyä huoneenlämmössä. Mikäli massa ei tunnu jähmettyvän tarpeeksi, siirrä se jääkaappiin. Muotoile jähmettyneestä massasta pieniä palloja käsin tai lusikoiden avulla ja pyörittele ne kaakaojauheessa. Säilytä valmiita tryffeleitä jääkaapissa, mutta ota ne huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

Leppoisaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

Geysir ja sen kaveri Strokkur

Toivottavasti ette ole vielä ihan superkyllästyneitä Islannin reissun kuviin, sillä en malta olla julkaisematta niistä ainakin vielä osaa.

Thingvellirin kansallispuistosta lauantainen bussikierroksemme jatkui geysireille. Matkalla pysähdyimme taputtelemaan issikoita. Geysireillä tuuli aivan valtavasti, ja tuo purkautuva kuuma höyry lähti tuulen mukana minne sattuu. Koska oli kuitenkin pakkasta, se jäätyi maan pintaan sellaiseksi mukavaksi kirkkaaksi jääkerrokseksi, joten askeliaan sai varoa.

Geysir on siis yhden tuollaisen luonnon oman suihkulähteen nimi. Siitä se on ainakin englannissa yleistynyt tarkoittamaan kaikkia purkautuvia kuumia lähteitä. Ja eikö suomeksikin puhuta geysireistä? Alkuperäinen Geysir on jo väsähtänyt, mutta sen vieressä Strokkur purkautuu noin viiden minuutin välein.

Purkauksen jälkeinen vetäytyminen.

Maahan jäätynyttä höyryä.

Uutta purkausta odotellessa...

Etsintäkuulutus: Novita Luxus Cloud

Epätoivoinen neuloja kyselee, olisiko kenellekään sattumalta jäänyt lojumaan kaapin perukoille beigeä Novitan Luxus Cloud -lankaa. Kyseessä on siis 65 % villaa ja 35 % bambua sisältävä lanka, joka tuli markkinoille muistaakseni vuonna 2008.

Aloitin omistamaani langan määrään nähden vähän suuruudenhullun projektin. Ja koska kyseessä on lanka, jota ei ilmeisesti enää valmisteta, se loppui tietenkin kesken.

WANTED: Novita Luxus Cloud -lanka, beige värisävy 639. Yksikin kerä auttaisi. Mikäli sinulla on tätä lankaa ja olisit sen halukas myymään, huikkaa kommenttiboksiin tai laita sähköpostia, osoite löytyy sivupalkista.

Þingvellir

Tiesittekö, että Islanti repeytyy kahtia muutaman senttimetrin vuosivauhdilla? Saari sijaitsee kahden toisistaan poispäin liikkuvan mannerlaatan päällä. Mannerlaattojen repeämiskohdassa on kansallispuisto ja Unescon maailmanperintökohde Þingvellir (Thingvellir National Park). Kyseisessä paikassa muuten myös saaren asuttaneet viikingit pitivät omaa parlamenttiaan, vuodesta 930 alkaen. Ja jos mennään vielä kauemmas historiassa, niin tästä repeämästä pulppusi se laava, josta Islanti syntyi.

Þingvallavatn-järven rannalla sijaitsee siis melkoisen merkityksellinen paikka.

Tässä repeämän reunaa...

... Ja tässä niin sanottu repeämislaakso, jossa virtaa joki. Aina kun mannerlaatat etääntyvät toisistaan, tämä alue painuu alaspäin.

Vaikka mannerlaattojen rajakohta kulkee koko Islannin halki, niin sauma itsessään ei ole yksi selkeä repeämä, vaan enemmänkin ryhmä railoja. Täällä ne vain ovat erittäin hyvin näkyvissä.

Näitä kuvia katsellessa vasta tajuaa, miten vähän valoa täällä pohjoisessa on talvella. Nämä kuvat on otettu keskellä päivää ja tuo lauantaipäivä oli vielä ihan aurinkoinen, mutta silti kaikki värisävyt tuntuvat jotenkin vain sulautuvan yhteen. Tietysti ehkä kameranikin on tässä suhteessa vähän rajallinen - omista taidoistani puhumattakaan.

Jaa miten niin tuulista?

Vinkkinä Islantiin suuntaaville: varustautukaa tuulenpitävillä vaatteilla.

Mieheni ystävällisesti kertoi, että näytän tässä kuvassa ihan South Parkin Kennyltä.